Avaanpa Himalayan 452:lle (virallinen mallinimi!) ihan oman ketjun, koska tämä on tekniikaltaan ja ajettavuudeltaan täysin erilainen kuin vanha malli. Ulkoisessa olemuksessa on toki säilytetty vanhaa tankin suojarautojen ja matalan satulakorkeuden muodossa mutta teknisesti kaikki on uusittu. Näitä uusia lienee jo nyt myyty enemmän kuin vanhaa mallia kaikkiaan on Suomessa, joten monella ostajallakaan ei liene kunnon tuntumaa vanhaan malliin. Tehokkaampi moottori ja huomattavasti parantunut alusta ovat merkittävimmät parannukset.
Tässä on ensimmäisiä kokemuksia reilun 1000 km jälkeen omastani, jonka hankin BMW F 800 GS:n tilalle:
Moottorin teho riittää hyvin Suomen nopeuksiin. Ei sillä tietysti saa kovin syvää uraa kaivetuksi soratiehen, mutta silti seuraava mutka tulee usein yllättävän pian vastaan! Moottori vetää heti tyhjäkäynniltä eikä sammu helposti liikkeelle lähtiessä tai ryömiessä. Vauhdin ylläpitämiseksi tarvitsee tietenkin kierroksia: pikkuvaihteilla moottori vetää jo parista tuhannesta mutta voimaa alkaa olla 3000 rpm jälkeen. Isommilla vaihteilla kunnollinen eteneminen vaatii sitten vähintään sen 4000 rpm.
Pahimpia maastoja ajatellen ykkösvaihde voisi ehkä olla hivenen hitaampi mutta muuten välitykset ovat kohdallaan. Vaihteisto on herkkätoiminen ja varsinkin vapaan löytäminen ei aina onnistu kerrasta paksun saappaan kanssa. Nykypyörille harvinaiseen tapaan ketjun näyttäisi voivan irrottaa katkaisematta!
Moottori täristää ohjaustankoa jonkin verran siinä 5000-6000 rpm välillä. Tärinä sinänsä on ehkä samaa tasoa kuin esim. kasigessussa tai vanhassa 2-v boxerissa samoilla kierrosluvuilla mutta sen huomaa kun tuo kierrosväli on juuri 100 - 120 km/h kuutosella. Kilometrien myötä tärinä tosin tuntuu vähentyneen.
Kuskin tilat ovat väljät niin istualtaan kun seisaaltaan ajaessa ja tuntuisi että ohjaustankoa ei tarvitse korottaa. Satulan yläasennossakin 182 cm kuljettajalla yltää koko jalkapohja maahan. Polvikulman puolesta satula voisi itselleni olla vielä pari senttiä ylempänäkin. Alkuperäinen satula on melko kova ja mielestäni viettää hieman liikaa eteen.
Pyörä on alkuperäisrenkailla sekä ketterä että vakaa ja liikkeellä ollessa kevyt käsitellä. Paikallaan käsittely on tottakai helpompaa kuin isompien adventurepyörien mutta kyllä tuo rekisteriotteen 195 kg silti tuntuu. Sivutuella pyörä on melko kallellaan, mikä pystyyn kammetessa vielä pahentaa painon tuntua. Alkuperäisrenkailla ajaa kuivalla kelillä kaikki tiet ihan sujuvasti mutta liukkaathan ne ovat mutaan tai irtohiekkaan. Vaihdoin jo alle Unicross/E 09-yhdistelmän, jolla soratiepito tuli tietenkin kohdalleen mutta vakaus yli 100 km/h -nopeuksissa huononee jonkin verran.
Jousitus vaikuttaa valitun joustovaran ja pyörän painon puitteissa sopivasti mitoitetulta, vaikka takajousen kireyden säätö on ainoa säätömahdollisuus. Pientä pintakovuutta on ainakin uutena mutta varsinkin keula nielee isommat kuopat hyvin eikä silti pohjaa. Liikevaraa tutuilla teillä ajaessa jäi vielä muutama sentti käyttämättä. Tuntui siltä että jousitus toimii sitä paremmin mitä kovempaa ajaa. Takajousitus tuntui aluksi keulaa kovemmalta, mutta n. 100 kg kuljettajalle jousen kiristys parilla pykälällä alkuperäisestä auttoi. Vielä jää yksi pykälä varaa, jos lisäkuorma vaatii. Saattaa tuo kantaa matkustajankin, mutta silloin kannattaa pysyä sileillä teillä. Vaimennukset tuntuisi olevan kohdallaan molemmissa päissä. Pyörä ei pompi ylimääräistä kuoppien jälkeen ja takapyöräluisto kaarteessa sujuu rauhallisesti.
Matkakäyttöä varten tuulisuoja voisi olla ainakin 20 cm korkeampi ja leveämpi kuin alkuperäinen. Ison mittarin takia navigaattorille ei ole luontaista paikkaa kuin ohjaustangossa mutta tähän varmaan navitornien rakentajilla on pian ratkaisu. Muutenkin tähän pyörään tullee pian olemaan varusteita jokaiseen käyttötarkoitukseen.
Itse mittaristossakin on navigointimahdollisuus, mutta se edellyttää samanaikaista kännykkäsovelluksen käyttöä ja siis myös kännykän lataustarvetta usb-pistokkeesta. Mittariston perustoiminnot ovat kyllä selkeitä ja käyttökin kohtuullisen helppoa. Vilkkujen varoitus’valo’ mittarin näytössä jää kyllä ainakin alkuun usein huomaamatta ja vilkut palauttamatta. Valittavissa olevista ajomoodeista käyttöä saattaa olla taka-ABS:n poiskytkennällä, eco-asetukset vaikuttavat tarpeettomilta. Onneksi luistonestoa ei olekaan.
Itse tavoittelin kevyempää ja helpommin käsiteltävää seuraajaa F 800 GS:lle. Helppo huollettavuus, vähän kaatuessa rikkoutuvia osia ja mahdollisimman vähän elektroniikkaa oli myös tavoitteena. Tämä kaikki piti vielä saada samalla rahalla mitä kasigessusta sai. Nämä tavoitteet Himalayan hyvin täyttää, aika sitten näyttää kuinka kauan.
Varustelin pyörän RE:n omalla pohjapanssarilla ja laukkuraudoilla. Omista varastoista löytyi sivu- ja tankkilaukut, sekä pussit tankin sivulle ja Givi-telineelle pieni takalaukku. Käsisuojat vielä puuttuvat samoin korkeampi pleksi mutta kyllä näinkin jo reissuun pääsee.
Royal Enfield Himalayan 452
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Oman Kamet whiteni noudin 15.6. ja nyt on mittarissa ~2200km, siitä alle 20km asfaltilta poissa.
Itselle olisi laiskempikin menopeli piisannut, mutta on tähän jo tottunut, muutaman kerran on jo joutunut
satasen rajoituksilla ajelemaan, meneehän se hyvin, mutta ei oo mun juttu, pitäydyn 80 ja alle rajoituksilla.
Tälleen yli 20v ajotauon jäliltä paha sanoa värinöistä ja tärinöistä mitään kun ei vertailukohtia ole.
Kaasu käsi tuppaa osin puutumaan, mutta kai mä vaan jännitän ja puristelen liikaa kun huomaa kokoajan
että pitää höllätä otetta tupista, pirun herkkä vaan omaan makuun tuo kaasunvääntely.
Ensi viikolla pitäisi tulla Ranskasta taka ja sivulaukut telineineen sekä se korkeampi pleksi.
Pääseepähän sitten reppu selässä ajelusta eroon, töissä kun tuolla käyn niin jossainhan ne eväät ja napit on kuskattava.
Jaa miks Ranskasta?
No hinta oli inasen halvempi, mutta oli se pyörän luovutus, ja etenkin sen jälkeinen touhu niin ylimielistä
ja paskaa että en enää pyllistäkään kyseistä Lahtelaista lafkaa kohtaan. Hain pärrän trailerilla kun yksin jouduin käymään,
kun kotiin pääsin ja illemmalla aloin säätämään peilejä jne ajoa varten, huomasin että toisen pelilin lasi oli halki ja reklamoin siitä.
Suoraan syytettiin että itse oon hajottanu eikä heitä kiinnosta.
Kontaktia Intiaan ja lopulta tuli uusi peili Lahdesta, mutta ei puhettakaan pahoittelusta jne.
Toki sekin pieni, että tilasin siihen laukut ja mitähän kaikkea muuta kun pyörän maaliskuun alussa tilasin, eikä niitä
tarpeita sitten tullut käytännössä mitään, kun pyörän lopulta sain monien tyhjien lupauksien jälkeen.
Hankintalistalla on vielä matalampi satula, persjalkaen kun olen, että sais jalan maahan, muutenkin kuin varpaat.
Käsisuojat, joko orkkis tai tarvike, sekä isommat tai pidemmillä varsilla olevat peilit että näkee muutakin kuin omat käsivarret.
Tankkilaukku olisi kanssa pieni haussa, jonka saa sillä renkulalla tankin luukulle kiinni.
Eiköhän niitä kaatorautoja ja muitakin tingeltangeleita hommailla ajan saatossa sitten.
Navigointiin jne on tarkotus hommata sitten joku härveli tuohon, varmaankin Carpuriden 7" masiina, mitä tuntuu jonkun verran kehuttavan.
Mittaristo kun olis vähän ylempänä niin olis itelle mieluisampi, nyt pitää kallistaa päätä että näkee mittariston.
Mitähän vielä...
Itselle olisi laiskempikin menopeli piisannut, mutta on tähän jo tottunut, muutaman kerran on jo joutunut
satasen rajoituksilla ajelemaan, meneehän se hyvin, mutta ei oo mun juttu, pitäydyn 80 ja alle rajoituksilla.
Tälleen yli 20v ajotauon jäliltä paha sanoa värinöistä ja tärinöistä mitään kun ei vertailukohtia ole.
Kaasu käsi tuppaa osin puutumaan, mutta kai mä vaan jännitän ja puristelen liikaa kun huomaa kokoajan
että pitää höllätä otetta tupista, pirun herkkä vaan omaan makuun tuo kaasunvääntely.
Ensi viikolla pitäisi tulla Ranskasta taka ja sivulaukut telineineen sekä se korkeampi pleksi.
Pääseepähän sitten reppu selässä ajelusta eroon, töissä kun tuolla käyn niin jossainhan ne eväät ja napit on kuskattava.
Jaa miks Ranskasta?
No hinta oli inasen halvempi, mutta oli se pyörän luovutus, ja etenkin sen jälkeinen touhu niin ylimielistä
ja paskaa että en enää pyllistäkään kyseistä Lahtelaista lafkaa kohtaan. Hain pärrän trailerilla kun yksin jouduin käymään,
kun kotiin pääsin ja illemmalla aloin säätämään peilejä jne ajoa varten, huomasin että toisen pelilin lasi oli halki ja reklamoin siitä.
Suoraan syytettiin että itse oon hajottanu eikä heitä kiinnosta.
Kontaktia Intiaan ja lopulta tuli uusi peili Lahdesta, mutta ei puhettakaan pahoittelusta jne.
Toki sekin pieni, että tilasin siihen laukut ja mitähän kaikkea muuta kun pyörän maaliskuun alussa tilasin, eikä niitä
tarpeita sitten tullut käytännössä mitään, kun pyörän lopulta sain monien tyhjien lupauksien jälkeen.
Hankintalistalla on vielä matalampi satula, persjalkaen kun olen, että sais jalan maahan, muutenkin kuin varpaat.
Käsisuojat, joko orkkis tai tarvike, sekä isommat tai pidemmillä varsilla olevat peilit että näkee muutakin kuin omat käsivarret.
Tankkilaukku olisi kanssa pieni haussa, jonka saa sillä renkulalla tankin luukulle kiinni.
Eiköhän niitä kaatorautoja ja muitakin tingeltangeleita hommailla ajan saatossa sitten.
Navigointiin jne on tarkotus hommata sitten joku härveli tuohon, varmaankin Carpuriden 7" masiina, mitä tuntuu jonkun verran kehuttavan.
Mittaristo kun olis vähän ylempänä niin olis itelle mieluisampi, nyt pitää kallistaa päätä että näkee mittariston.
Mitähän vielä...
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Jaa, vai sellaista kohtelua. Esiintyy ko firma aika suureleisesti julkisuudessa ja on olevinaan niin prätkäilijän ystävää…Pitääpä varoittaa, koska kaveri juuri harkitsi tällaistä tai vastaavaa kevyttä enduroa ja tuollainen ”palvelu” kyllä helpottaa päätöksen tekoa. Varmaan päätyy muuhun merkkiin.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Sen mitä kuullut porukoilta jotka Lahdessa pyörii, niin se on joko hyvää tai huonoa pataa sen firman kanssa..Corone kirjoitti: ↑Pe Heinä 19, 2024 5:59 pm Jaa, vai sellaista kohtelua. Esiintyy ko firma aika suureleisesti julkisuudessa ja on olevinaan niin prätkäilijän ystävää…Pitääpä varoittaa, koska kaveri juuri harkitsi tällaistä tai vastaavaa kevyttä enduroa ja tuollainen ”palvelu” kyllä helpottaa päätöksen tekoa. Varmaan päätyy muuhun merkkiin.
Mutta ei mulla Rikun kanssa mitään, enhän mä sen kanssa edes asioinut vaan sen jonkun "luihun sulantien jobbarin" joka kai tälle kaudelle siellä aloitti.
Voihan sitä käydä vaikka EJ Motolta Oulusta ostamassa, vaikka niilläkin olevat taitaa olla Rikun tuomia, mutta en tiedä kuka ne sitten oikeasti myy, EJ vai Riku.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Tuo vaiva on tullut yllättävän monelle, kun ikää on kertynyt riittävästi. Ongelma voi silloin olla pinnetila ranteessa yhtäjaksoisen kahvojen puristamisen takia.
Apuna voi olla ohjaustangon asennon muutos, eri tanko, otepuolelta paksummat ajohanskat tai jopa kahvojen päälle laitetut paksummat vaahtomuoviset pehmikekahvat ( juttu ei ole pehmeydessä, vaan paksummassa kehässä ) tai sitten jopa vakkarin asentaminen.
Ranskassa markkinoidaan eri mp-tapahtumissa innokkaasti Enfieldejä. Syystä tai toisesta lähes kaikissa näkemissäni esittelypyörissä on Öhlinssin takapamput.
-
jamba
- Viestit: 332
- Liittynyt: Ma Touko 28, 2012 3:59 pm
- Pyörä: MT604E, Frigerio 250F7, Bonneville
- Paikkakunta: Ruhtinansalmi
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Itteäni on kovast kiinnostanut tää uus himalajan. Laittakaahan sitämukaa kokemuksia, kun kilometrejä tulee.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Orkkis laukkutelineet ja laukut asenneltu, ja korkeampi pleksi, joka olikin harmillisesti kirkas kun orkkis on hieman savustettu.
Polisportin käsisuojat on tuloillaan vielä.
Seuraavaks sitten se matalampi satula kunhan tulee myyntiin/saataville, paremmat peilit ja ehkä sivujalkaan se pieni koroke/levikepala.
Polisportin käsisuojat on tuloillaan vielä.
Seuraavaks sitten se matalampi satula kunhan tulee myyntiin/saataville, paremmat peilit ja ehkä sivujalkaan se pieni koroke/levikepala.
-
jamba
- Viestit: 332
- Liittynyt: Ma Touko 28, 2012 3:59 pm
- Pyörä: MT604E, Frigerio 250F7, Bonneville
- Paikkakunta: Ruhtinansalmi
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Mikä tuo "antenni" on? Ja onko siis tubeless renkaat, kun nuo pinnat menee ulkoreunoille. Hyvä hyvä
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Kontioreissusta (Enontekiöön ja pois Tulppion kautta) tuli viikossa 2900 km ja reissu vahvisti noita aloitusviestin havaintoja. Kontioreissulla mukana oli n. 25 kg tankkilaukussa ja pehmeissä laukuissa, jonka pyörä kantaa hyvin. En edes kääntänyt takajousta 5-pykälastä tiukemmalle, ei tuo pohjannut kertaakaan mutta valot saattoi näyttää taivaalle. Samalla tavalla matkanteko sujui kuin F 800 GS:llä samoilla laukuilla ja tavaroilla joskus aikaisemmin.
Valtatiellä ajoon satula satula on melko epämukava. Sinänsä kovahko pehmuste painuu ajan kanssa pohjaa myöten ja paino ei jakaudu enää koko istuinalalle. Sata kilometriä menee kerrallaan mutta pitempi istuminen vaatii toistuvaa paikanvaihtoa, jolle tosin on hyvin tilaa. Soralla istumakohtaa tulee muuteltua luonnostaan, joten satulaan ei juuri kiinnitä huomiota.
Moottoria on todella vaikeaa saada vahingossa sammumaan pieniltäkään kierroksilta, pyörällä pystyy helposti lähtemään liikkeelle ykkösellä ilman kaasunkiertoa tyhjäkäynnillä. Esimerkiksi oman vertailukivikon ylitys käy helposti pienillä kierroksilla ilman kytkimen tarvetta. Sen sijaan Niekan huipun loppunousussa piti turvautua ykkösvaihteeseen ja reiluihin kierroksiin.
Kaasun lisäys käy jouhevasti enkä ole huomannut mitään nykimistä millään kierroksilla tai kuormituksilla. Tasaista nopeutta voi ajaa 3000 kierroksesta (paitsi kuutosella mieluummin 4000) alkaen, ylämäkeen tai nopeampaan kiihdytykseen on vaihdettava pienemmälle ja silloin yleensä 2 tai 3 vaihdetta. Itselleni isomman pyörän jälkeen totuteltava asia on ollut kierrosten käyttö kaupunkinopeuksissa, liikkeelle lähdössä alle 4000 kierroksen vaihtokohdalla jo autotkin on nopeampia. Moottorin tärinä on vähentynyt eikä siihen enää juuri kiinnitä huomiota.
Kilometrejä on kertynyt parissa kuukaudessa jo yli 4600, joista suurin osa on ollut soraa ja pieniä asfalttiteitä korkeintaan 80-rajoituksella, jolloin pyörän kulutus on jopa selvästi alle 4 l/100km. Valtateillä jatkuvalla satasen rajoituksella kulutus nousee jo 4,5 l tienoille ja vastatuulessa ylikin. Tankillisella pääsee siis vähintään 300 km ja hitaammin ajamalla tarvittaessa myös 400 km. Vielä ei ole ollut tilaisuutta testata kuinka paljon tankista todella tulee ulos, varoitusvalon syttyessä tankkiin menee hieman vajaa 13 litraa. Kaikki 17 litraa ei varmaankaan tankista pumpun kautta ulos tule.
Valtatiellä ajoon satula satula on melko epämukava. Sinänsä kovahko pehmuste painuu ajan kanssa pohjaa myöten ja paino ei jakaudu enää koko istuinalalle. Sata kilometriä menee kerrallaan mutta pitempi istuminen vaatii toistuvaa paikanvaihtoa, jolle tosin on hyvin tilaa. Soralla istumakohtaa tulee muuteltua luonnostaan, joten satulaan ei juuri kiinnitä huomiota.
Moottoria on todella vaikeaa saada vahingossa sammumaan pieniltäkään kierroksilta, pyörällä pystyy helposti lähtemään liikkeelle ykkösellä ilman kaasunkiertoa tyhjäkäynnillä. Esimerkiksi oman vertailukivikon ylitys käy helposti pienillä kierroksilla ilman kytkimen tarvetta. Sen sijaan Niekan huipun loppunousussa piti turvautua ykkösvaihteeseen ja reiluihin kierroksiin.
Kaasun lisäys käy jouhevasti enkä ole huomannut mitään nykimistä millään kierroksilla tai kuormituksilla. Tasaista nopeutta voi ajaa 3000 kierroksesta (paitsi kuutosella mieluummin 4000) alkaen, ylämäkeen tai nopeampaan kiihdytykseen on vaihdettava pienemmälle ja silloin yleensä 2 tai 3 vaihdetta. Itselleni isomman pyörän jälkeen totuteltava asia on ollut kierrosten käyttö kaupunkinopeuksissa, liikkeelle lähdössä alle 4000 kierroksen vaihtokohdalla jo autotkin on nopeampia. Moottorin tärinä on vähentynyt eikä siihen enää juuri kiinnitä huomiota.
Kilometrejä on kertynyt parissa kuukaudessa jo yli 4600, joista suurin osa on ollut soraa ja pieniä asfalttiteitä korkeintaan 80-rajoituksella, jolloin pyörän kulutus on jopa selvästi alle 4 l/100km. Valtateillä jatkuvalla satasen rajoituksella kulutus nousee jo 4,5 l tienoille ja vastatuulessa ylikin. Tankillisella pääsee siis vähintään 300 km ja hitaammin ajamalla tarvittaessa myös 400 km. Vielä ei ole ollut tilaisuutta testata kuinka paljon tankista todella tulee ulos, varoitusvalon syttyessä tankkiin menee hieman vajaa 13 litraa. Kaikki 17 litraa ei varmaankaan tankista pumpun kautta ulos tule.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Takalaukun telinettä pitää varmaan talven aikana modata, että saa lisää istumatilaa kun tuntuu kaks päällä olevan aika lyhyt tuo istuma tila.
Viitisen senttiä jos sitä laukkua saisi hilattua taaksepäin niin auttaisi jo pirusti.
Viitisen senttiä jos sitä laukkua saisi hilattua taaksepäin niin auttaisi jo pirusti.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Tässä päivitystä näin ensimmäisen vuoden päätteeksi:
Ajokilometrejä on tullut hieman yli 7000 toukokuun lopusta. Pisin asfalttisiirtymä yhdellä kertaa on ollut vain 300 km mutta kaikkea muuta matkaendurolle tyypillistä on tullut ajettua kuten aikaisemminkin isommilla pyörillä. Kaikki vaan on selvästi helpompaa vaikka painoeroa aikaisempaan ei ole kuin vajaa 30 kiloa.
Nyt on nastarenkaat alla ja pari talvista lenkkiäkin olen tehnyt. Pyörä tuntuisi toimivan talvellakin hyvin eikä jousituskaan juuri jäykisty ainakaan parin tunnin lenkin aikana pikkupakkasessa. Aina lämpimästä tallista lähdettyä ei kylmänä käynnistämisestä pakkasessa kuitenkaan ole kokemusta.
Takapyörän etupuolella oleva lokasuoja toimii vettä ja rapaa vastaan kohtuullisesti mutta raskaampaa mutaa, turvetta tai hangessa ajaessa jopa luntakin kertyy takapyörän etupuolelle jousituksen nivelien ympärille ja keskiäänenvaimentimen päälle. Kannattaa putsata ainakin pakoputken ympäristö ennekuin kuivuva muta tai turve syttyy palamaan.
Keskikulutus tankkauksista laskettuna on ollut 3,8 l/100 km ja pyörän oma näyttö näyttää yleensä pari desiä vähemmän. Asfaltilla satasen rajoituksilla bensaa kyllä kuluu jo 4,5 l, joten kulutus nousee aika jyrkästi vauhdin kasvaessa. Öljyä tai jäähdytysvettä ei ole kulunut havaittavasti. Ylimääräisen öljynvaihdon tein 4000 km kohdalla, pohjasiivilöissä oli pieni tiivisteaineen pala mutta muuten ne olivat puhtaat. Ainoa vika on ollut vuotava etujarruvalokytkin, joka vaihdettiin takuuseen.
Syksyllä hankin Barkbusters-käsisuojat (rungot BHG-119 ja Storm-muovit), joita sai Virosta edullisesti (motokaup.ee). Niiden asennuksessa oikean puolen sisempi kiinnitys vaati hetken sommittelua, mutta lopulta oikea järjestys löytyi. Oxfordin kahvanlämmittimillä ja omasta varastosta löytyneillä kahvapusseilla saa sormet pysymään lämpimänä pikkupakkasiin asti.
Navitelineeksi löytyi sopiva malli Ranskasta (motoboxer.eu). Siinä on valmiiksi paikka kahdelle virtapistokkeelle, joten asensin siihen sekä 12 V että USB-liittimet. Alkuperäinen USB-pistoke on mielestäni huonossa paikassa. Motoboxer-kuvista ei kunnolla erotu, mutta teline asennetaan pyörän alkuperäisen tuulilasikiinnikkeen alle, joten tuulilasi siirtyy pari senttiä eteenpäin.
Korkeammaksi tuulilasiksi valitsin italialaisen WRS:n (wrs.it) korkeamman mallin, joka osoittautui itselleni (pituutta 182 cm) vieläkin hieman liian matalaksi. Ilmavirtauksen raja sattuu juuri nenän kohdalle ja pyörteet ravistelee (Schuberth) E1-kypärän muutenkin rämisevää lippaa. Matalampi malliversio olisi saattanut olla parempi tai ehkä korkeampi Rally-satula ratkaisee ongelman. Muuten leveä pleksi on hyvä ja yhdessä isojen kahvapussien ja tankin sivulla olevien pikkulaukkujen takana ilmavirtaukset ovat talveakin ajatellen rauhallisia. Samoin navigaattori sopii hyvin pleksin suojaan mittarin yläpuolelle.
Rally-satulan hankin vielä talven aikana ja samoin nykyistä isommat laukut tankin sivurautoihin.
Ajokilometrejä on tullut hieman yli 7000 toukokuun lopusta. Pisin asfalttisiirtymä yhdellä kertaa on ollut vain 300 km mutta kaikkea muuta matkaendurolle tyypillistä on tullut ajettua kuten aikaisemminkin isommilla pyörillä. Kaikki vaan on selvästi helpompaa vaikka painoeroa aikaisempaan ei ole kuin vajaa 30 kiloa.
Nyt on nastarenkaat alla ja pari talvista lenkkiäkin olen tehnyt. Pyörä tuntuisi toimivan talvellakin hyvin eikä jousituskaan juuri jäykisty ainakaan parin tunnin lenkin aikana pikkupakkasessa. Aina lämpimästä tallista lähdettyä ei kylmänä käynnistämisestä pakkasessa kuitenkaan ole kokemusta.
Takapyörän etupuolella oleva lokasuoja toimii vettä ja rapaa vastaan kohtuullisesti mutta raskaampaa mutaa, turvetta tai hangessa ajaessa jopa luntakin kertyy takapyörän etupuolelle jousituksen nivelien ympärille ja keskiäänenvaimentimen päälle. Kannattaa putsata ainakin pakoputken ympäristö ennekuin kuivuva muta tai turve syttyy palamaan.
Keskikulutus tankkauksista laskettuna on ollut 3,8 l/100 km ja pyörän oma näyttö näyttää yleensä pari desiä vähemmän. Asfaltilla satasen rajoituksilla bensaa kyllä kuluu jo 4,5 l, joten kulutus nousee aika jyrkästi vauhdin kasvaessa. Öljyä tai jäähdytysvettä ei ole kulunut havaittavasti. Ylimääräisen öljynvaihdon tein 4000 km kohdalla, pohjasiivilöissä oli pieni tiivisteaineen pala mutta muuten ne olivat puhtaat. Ainoa vika on ollut vuotava etujarruvalokytkin, joka vaihdettiin takuuseen.
Syksyllä hankin Barkbusters-käsisuojat (rungot BHG-119 ja Storm-muovit), joita sai Virosta edullisesti (motokaup.ee). Niiden asennuksessa oikean puolen sisempi kiinnitys vaati hetken sommittelua, mutta lopulta oikea järjestys löytyi. Oxfordin kahvanlämmittimillä ja omasta varastosta löytyneillä kahvapusseilla saa sormet pysymään lämpimänä pikkupakkasiin asti.
Navitelineeksi löytyi sopiva malli Ranskasta (motoboxer.eu). Siinä on valmiiksi paikka kahdelle virtapistokkeelle, joten asensin siihen sekä 12 V että USB-liittimet. Alkuperäinen USB-pistoke on mielestäni huonossa paikassa. Motoboxer-kuvista ei kunnolla erotu, mutta teline asennetaan pyörän alkuperäisen tuulilasikiinnikkeen alle, joten tuulilasi siirtyy pari senttiä eteenpäin.
Korkeammaksi tuulilasiksi valitsin italialaisen WRS:n (wrs.it) korkeamman mallin, joka osoittautui itselleni (pituutta 182 cm) vieläkin hieman liian matalaksi. Ilmavirtauksen raja sattuu juuri nenän kohdalle ja pyörteet ravistelee (Schuberth) E1-kypärän muutenkin rämisevää lippaa. Matalampi malliversio olisi saattanut olla parempi tai ehkä korkeampi Rally-satula ratkaisee ongelman. Muuten leveä pleksi on hyvä ja yhdessä isojen kahvapussien ja tankin sivulla olevien pikkulaukkujen takana ilmavirtaukset ovat talveakin ajatellen rauhallisia. Samoin navigaattori sopii hyvin pleksin suojaan mittarin yläpuolelle.
Rally-satulan hankin vielä talven aikana ja samoin nykyistä isommat laukut tankin sivurautoihin.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Mitähän jäähynestettä tähän masiinaan pitäisi laittaa?
Paisari alkaa olla kuiva koska on tullut ihan laiminlyötyä tarkastelu ja tullut ajettua vaan viime kesä.
Manuaali ja korjaamokirja sanoo että Total cool elf auto supra -37c.
Tuo on pinkkiä, ja rippeet paisarissa on keltaista.
Vielä ei ole tehty kuin eka 500km huolto ja kyselyssä on 10tkm huollolle hinta kun se on kohta edessä.
Eikä sillä että tuota totalia edes täältä mistään saisi.
Käykö tuo Motonetin myymä Motulin keltainen vai autopuolelta keltainen VCS?
https://www.motonet.fi/tuote/motul-moto ... ct=59-3023
Paisari alkaa olla kuiva koska on tullut ihan laiminlyötyä tarkastelu ja tullut ajettua vaan viime kesä.
Manuaali ja korjaamokirja sanoo että Total cool elf auto supra -37c.
Tuo on pinkkiä, ja rippeet paisarissa on keltaista.
Vielä ei ole tehty kuin eka 500km huolto ja kyselyssä on 10tkm huollolle hinta kun se on kohta edessä.
Eikä sillä että tuota totalia edes täältä mistään saisi.
Käykö tuo Motonetin myymä Motulin keltainen vai autopuolelta keltainen VCS?
https://www.motonet.fi/tuote/motul-moto ... ct=59-3023
Re: Royal Enfield Himalayan 452
Ei alle 10 tkm ajetussa alle vuoden vanhassa pyörässä pitäisi olla mitään tarvetta jäähdytysnesteen lisäykselle. Kehottaisin kääntymään myyntiliikkeen puoleen ja vetoamaan takuuseen, joku juttu ei ole kohdallaan. Ennen tuota ei kannata mennä itse aineita lisäämään tai blandailemaan.
Yleisesti jäähdytysnesteen väri ei kerro muuta, kuin minkä väristä se on. Yleisesti etyleeniglygolipohjaiset ovat sekoituskelpoisia keskenään ja propyleeniglygolipohjaiset vastaavasti keskenään.
Valitettavasti lisäaineistus saattaa ottaa nokkiinsa, mikäli samaakin perustaa olevat nesteet sekoitetaan keskenään. Asia ei muutoin ilmene, kuin nopeutuneena ( ei välttämättä nopeana ) jäähdytysjärjestelmän syöpymisenä.
Kaikkein parasta kun on epävarma järjestelmässä olevasta nesteestä, tyhjentää järjestelmä ja huuhdella se puhdistetulla vedellä. Kustannuksia tulee vain parikymppiä. Se kannattaa huomata, että yleensä järjestelmään jää osa sisälle ja kun on huuhdeltu vedellä, niin se vaikuttaa seossuhteeseen.
Nykyään valtaosaan kaksipyöräisistä kuin henkilöautoista sopii etyleeniglygolipohjainen neste kunhan purkin kyljessä on merkintä sopivuudesta alumiiniosille. Sattuneesta syystä tuo merkintä taitaa olla melkein kaikissa tavallisimmissa nesteissä.
Yleisesti jäähdytysnesteen väri ei kerro muuta, kuin minkä väristä se on. Yleisesti etyleeniglygolipohjaiset ovat sekoituskelpoisia keskenään ja propyleeniglygolipohjaiset vastaavasti keskenään.
Valitettavasti lisäaineistus saattaa ottaa nokkiinsa, mikäli samaakin perustaa olevat nesteet sekoitetaan keskenään. Asia ei muutoin ilmene, kuin nopeutuneena ( ei välttämättä nopeana ) jäähdytysjärjestelmän syöpymisenä.
Kaikkein parasta kun on epävarma järjestelmässä olevasta nesteestä, tyhjentää järjestelmä ja huuhdella se puhdistetulla vedellä. Kustannuksia tulee vain parikymppiä. Se kannattaa huomata, että yleensä järjestelmään jää osa sisälle ja kun on huuhdeltu vedellä, niin se vaikuttaa seossuhteeseen.
Nykyään valtaosaan kaksipyöräisistä kuin henkilöautoista sopii etyleeniglygolipohjainen neste kunhan purkin kyljessä on merkintä sopivuudesta alumiiniosille. Sattuneesta syystä tuo merkintä taitaa olla melkein kaikissa tavallisimmissa nesteissä.
Re: Royal Enfield Himalayan 452
https://www.youtube.com/watch?v=HBrTbZBhyws
Tuolla suomalaisen kuskin ensikokemuksia.
Kävin mp-museossa Lahdessa ja tätä Himalayania tuli syynättyä samalla käynnillä aika tarkasti. Siinä vaiheessa kun käytettyjen hinnat on pudonneet 5k€ tasolle niin sitten tämä on mielenkiintoinen vaihtoehto. Eipä tuo uutenakaan kallis ole. Jos olisi nahkalämiskässä vääntöä, ostaisin myös 650 classicin katuajeluun. Tosi hieno vehje.
Tuolla suomalaisen kuskin ensikokemuksia.
Kävin mp-museossa Lahdessa ja tätä Himalayania tuli syynättyä samalla käynnillä aika tarkasti. Siinä vaiheessa kun käytettyjen hinnat on pudonneet 5k€ tasolle niin sitten tämä on mielenkiintoinen vaihtoehto. Eipä tuo uutenakaan kallis ole. Jos olisi nahkalämiskässä vääntöä, ostaisin myös 650 classicin katuajeluun. Tosi hieno vehje.