Läheltä piti -tilanteet

Yleistä keskustelua enduroista

Valvojat: Jukka, Moderaattorit

Avatar
Creature
Viestit: 485
Liittynyt: Su Marras 07, 2004 1:56 am
Pyörä: Suzuki DR 800
Paikkakunta: Espoo

Läheltä piti -tilanteet

Viesti Kirjoittaja Creature »

Ajelin viikonloppuna säiliöauton perässä. No joo, turhan lähellä. Sitten :shock: ! Suurehkot metalliset tikkaat/askelmat irtosi autosta. Mitään en ehtinyt edes ajatella. Hölmönä vaan katto kun metallihäkki törröttävine kiinnikkeineen pyörii ja sinkoilee metrin päästä ohi. Voi vaan kuvitella mitä jos...

Nyt on tietysti hyvä hehkuttaa jutulla. Sais vaan ton turvavälin vaikka pakkomielteeksi itselleen.
Avatar
RTJ
Viestit: 1570
Liittynyt: Ti Syys 28, 2004 8:45 am
Pyörä: none
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja RTJ »

Itse olen samaa miettinyt kun ajelee auton perässä jossa on peräkärry, että milloin sieltä jotain lähtee. Mitäs sitten jos tosiaan jotain lähtee, niin ehtiikö siinä edes silmäänsä räpäyttää. Lauantaina yritti kissi syöksyä pyörän alle juuri kun olin sen kohdalla, enkä tehnyt mitään muuta kuin nostin jalkaa ylöspäin ettei tulisi roiskeita lahkeelle. Alhaalta vasemmasta silmäkulmasta ainoastaan havaitsin koko tapahtuman. Kun ymmärsin tapahtuneen niin tein harjoittelumielessä muutamia väistöharjoituksia. Tuli vaan mieleen miten sitä sitten toimii kun esim hirvi pomppaa tielle. Olisi sitä jotakin muuta pitänyt yrittää. No, on sitä poroja ennekin väistelty niin että on meinannut kummallakin sarvet kolahtaa yhteen.

Riku
Honda XL600V -> kTm 640 Adv -> kTm 990 Adv -> none
juha
Viestit: 344
Liittynyt: Pe Joulu 03, 2004 6:46 pm
Pyörä: Suzuki DL650
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja juha »

Suurin osa liittyy siihen että vastaantuleva auto on ohittanut prätkästä välittämättä, näitä tilanteita mahtuu tälle kesälle noin 5 5tkm matkalle... ja yksi läheltä piti oli kun vedin tutulla soratiellä isoa kovaa mutkaan jonka ei pitänyt olla niiiiin tiukka. Hitto että siinä oli vaan ääretön luottamus renkaan pitoon kantatessa, onneksi oli kovapohjainen ura sillä irtosoralla olis lepikko kutsunut. Ikinä ei ole pyörä mennyt niin kantissa soratiellä, toivottavasti oli viimeinen kerta. Hölmö vielä otin jalalla varmuuden vuoksi "tukea" sisäkurviin niinkuin mopoaikoina, ei olis varmaan afrikkalainen paljon jalalla oiennut jos pito olis loppunut... :roll:

Peräkärryjen ja yleensäkin raskaan kaluston ohi yritän mennä heti sillä rajoitettu näkyvyys tien pintaan ison auton takana häiritsee. Akseleiden välistä mahtuu tulemaan kaikenlaista lankunpätkää ja supikoiran raatoa mopon eteen. Epämääräiset henkilöautojen peräkärrikuormat taas pelottaa muuten vaan, ohi vaan ennenkuin taakse alkaa kerääntymään henkilöautoja...
an13
Viestit: 1111
Liittynyt: Pe Maalis 04, 2005 1:17 pm
Pyörä: 690

Viesti Kirjoittaja an13 »

Kyllä afrikkalaisen keulan saa lowsidestä nostettua jalalla. Useamman kerran kantannut soralla seuraavaan mutkaan enempi ja enempi ja jossain vaiheessa lähtee sitten keula alta. Silloin kun on jalka valmiina niin toivoo ettei napsahda kiveen eikä polvi väänny ja kun keula saa pidon, pyörä menee johonkin toivottuun suuntaan, mutta nousee se :)
Avatar
Creature
Viestit: 485
Liittynyt: Su Marras 07, 2004 1:56 am
Pyörä: Suzuki DR 800
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Creature »

Sosiaalinen kissayksilö on kiva eläin, muttei sekään liikenteessä, eikä varsinkaan mopon alla. Jonkin verran niitä kuitenkin on liikenteessä ja autojen tappamina. Oliskos niin, että nykyään saa taas lopettaa kissin tavattaessa omalla maalla? Tästähän ei kaikki tykkää, mut mietitään sittenkin sitä toista vaihtoehtoa ja kuinka helposti se on vältettävissä.

Kokemusta on mp:llä sekä kissan että koiran kanssa törmäämisestä. Siis kaksi kertaa ja tasan kaksi kertaa liikaa, vaikka olenkin voinut onnitella itseäni molemmilla kerroilla. Vain aineellisia damageja.

Yks ongelma on hirviöt ja porhot. Porot ymmärtää paremmin. Niitä osaa odottaa ja ne ovat sentään aito elinkeino.

Valtio muuten maksaa korvausta hirvivahingoista, mikäli uhri on hengissä ja osaa pyytää. Tiesittekös tämän?
Avatar
JSL
Viestit: 588
Liittynyt: Ma Syys 27, 2004 1:43 pm
Pyörä: KTM 790 Adventure, 640LC4 E, vm. 2003
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja JSL »

Viime viikolla meinasin pöläyttää soratiellä mutkan suoraksi. Tulin liian kovaa mutkaan joka osoittautuikin luultua jyrkemmäksi. Oli hieman surkuhupaisa olo kun yritin polkea takajarrua, mutta eipä vaan osunut jalka polkimeen ja etujarrua ei uskaltanut enempää painaa ettei mene rengas lukkoon. Ulkopuolisesta olisi ollut varmaa erikoinen näky kun meikä sutii oikealla jalalla tyhjää ja huutaa "missä V*TUSSA se jarrupoljin oonNNN!" :D Ehdin jo katsella pehmeintä kohtaa mihin tähdätä, mutta tiellä pysyttiin ja loppupeleissä vielä ihan hyvinkin. En kyllä oikein tiedä miten :roll: Vaan ehkäpä tuosta jotain oppi. Ainakin loppulenkin otin mutkat huomattavasti rauhallisemmin.

Sen verran kommentoisin Creaturelle, että vaikka itsekin viattomia luontokappaleita, sinänsä täysin turhaan, tapankin metsästyksen nimissä niin en näe kovin suotavaksi tai toimivaksi tavaksi parantaa liikenneturvallisuutta tappalla kissoja. Kissaan törmäämisen todennäköisyyden pieneneminen häviää tilastokohinaan ja kissan omistaja odottelee turhaan perheen rakasta lemmikkiä kotiin.
Avatar
Creature
Viestit: 485
Liittynyt: Su Marras 07, 2004 1:56 am
Pyörä: Suzuki DR 800
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Creature »

Juu, ei herneitä nenään. En mäkään niitä kissoja viitsi tappaa, kaloja joskus, ja koiria on lemmikkeinä ollut perheessä. Mut kun oma henki ja terveys on vaakalaudalla niin on vaan pistäny miettimään. Eikä tätäkään asiaa olis varmaan tullu ajatelleeks, ellei olis harrastanu mopoilua.

Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi kissojen lopettamiselle on lainvoima. Ja jos koira tekee pahaa niin viranomaisten määräyksestä se voidaan lopettaa. Voi että pisti vihaksi silloin kun se hurtta kävi päälle (oli aina raivona pyörälleni). Tämä tapaus vain siksi, ettei omistaja tajua tai välitä pitää lemmikkiään kiinni (oli usein vapaana), eli ei kai se lemmikki sitten lopulta niin rakas olekaan.

Täällä oli puhetta hevosista joku aika sitten. Itse olen huomannut, että jotkut koirat vauhkoontuvat jostain syystä mopoista, mutta toisin kuin hevoset ne tulevat kohti jos pääsevät. Ei kivaa. Huvitti joskus tapaus kun yks koira oli keskellä kaistaa eikä hievahtanutkaan, murisi vain paikoillaan.
Avatar
Hake
Viestit: 50
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 8:28 pm
Paikkakunta: Lappi

Viesti Kirjoittaja Hake »

Viikonlopun saldoksi läheltä piti - tilanteita tuli yllätten koristamaan, ei kissat tai koirat, hirvet, porot tahi autoilijat vaan kanssapyöräilijät. Onneksi näin tilanteen jo kauempaa, vastaantulevan auton perässä oli n. 10 - 15 custompyörän porukka enemmän tai vähemmän lomittain. Kun tajusivat että pyörä tulee vastaan, lähtivät ohittelemaan autoa spontaanisti kuka mistäkin kohdasta letkaansa. Hip huraa.

Toinen lähes yhtä miellyttävä tapaus, näitä on sattunut aiemminkin, liekkö ajelen liian hiljaa kun satasen alueella sataa, kun takaa tulee pyörä eikä viitsi / jaksa vaivautua vaihtamaan ohittaessa kaistaa vaan ajaa n. 120 lasissa puolen metrin päästä ohi ja heilauttaa iloisesti kättä tervehdykseksi. Huoh :evil:

Yleensä tällainen ohittaja omistaa hieman kumarammassa asennossa ajettavan fillarin, missä ilmeisesti on ns. voimia.

Ei tarvi ihmetellä miksi autoilijat ei tykkää pyöräilijöistä. :shock:

Tulipa vuodatettua. 8)
Avatar
Jukka
Site Admin
Viestit: 2796
Liittynyt: Pe Syys 24, 2004 1:26 am
Pyörä: CFMoto 800 mtx
Paikkakunta: Tornio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jukka »

Creature kirjoitti:
Täällä oli puhetta hevosista joku aika sitten. Itse olen huomannut, että jotkut koirat vauhkoontuvat jostain syystä mopoista, mutta toisin kuin hevoset ne tulevat kohti jos pääsevät. Ei kivaa. Huvitti joskus tapaus kun yks koira oli keskellä kaistaa eikä hievahtanutkaan, murisi vain paikoillaan.
Aikoinani törmäsin koiraan, joka ei meinannu päästää minua DT:llä liikkeelle! Aina kun pyörä liikahti sentinkään, koira tarrasi renkaaseen hampailla kiinni! :lol: Oli siinä nauramista... Eipä kuiten saanu kumia puhki!
Avatar
aapo
Viestit: 819
Liittynyt: Ma Tammi 03, 2005 9:18 pm
Pyörä: DR 750 S
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja aapo »

Oli ihan hyvä ylämäki tiukkakurvisella märällä hiekkatiellä Kuru-Tre välillä. Sitten alkoi tuntua, että mäen alla on tiukka mutka vasemmalle (liikaa puita edessä). Tietenkin sitten kova jarrutus ennen mutkaa. Vähän sitten pyöräkin kevenee kun on kunnon alamäki. Tuumaa siinä sitten että ei tässä mitään , mutta kun pyörä ei oikene millään! Suoraa menee pöpelikköön kun takajarru jäi lukkoon. Konekin sammui lennosta. Onneksi oli matala oja joka oli tyännä kelirikkokuraa ja suht hiljainen vauhti. Oikealle puolelle jäi koirankopin kokoinen kivi.

Ei ole koskaan sitä ennen eikä jälkeen takajarru jumittunut. En tiedä mikä oli.
Avatar
JSL
Viestit: 588
Liittynyt: Ma Syys 27, 2004 1:43 pm
Pyörä: KTM 790 Adventure, 640LC4 E, vm. 2003
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja JSL »

Tämä ei ehkä ihan sovi aiheeseen, mutta siihen suuntaan..

Kävimpä iltasella taasen muutaman tunnin ajelemassa ja tällä kertaa koinkin lyhyen motoristiurani pahimman säikähdyksen. Ajelin jo kotiinpäin tuolla maaseudun rauhassa klo kymmenen maissa. Hyvä tyhjä tie, lyhyttä peltoa molemmin puolin. Kaiken kaikkiaan hyvä näkyvyys ja oiva pätkä sortua luvattomuuksiin. 80 nopeusrajoitus "unohtui" hetkeksi ja vauhtia oli alun toista sataa. Suoran toisesta päästä näin tulevan motoristin vastaan. Kohdattaessa nostin lapasta ja silloin säikähdin!! Valkonen pyörä, valkonen kypärä ja sininen ajopuku; POLIISI!!! Katsoin sydän kurkussa peilistä, mutta ei kääntynyt. Eikä tainnut poliisikaan olla koska tervehti takaisin :D

Omistuista miten sitä säikähtää tuommoisesta kun taas silloin kun meinasin ajaa mutkan suoraksi olin täysin rauhallinen, mitä nyt harmitti kun ei jarrupoljinta löytynyt. Sen jälkeen vasta hieman hirvitti.

Elukoitakin näkyi, 1kpl kissa, 1kpl jänis ja 1kpl valkohäntäpeura. Kissan ja jäniksen näin onneksi jo kaukaa ja ehtivät veijarit hyvin tien yli. Peuran näin vielä kauempaa, peltojen takana metsän laidassa :)
Avatar
Adventure
Viestit: 407
Liittynyt: To Touko 26, 2005 12:45 pm
Paikkakunta: Luopioinen

Viesti Kirjoittaja Adventure »

aapo kirjoitti:Suoraa menee pöpelikköön kun takajarru jäi lukkoon. Konekin sammui lennosta. Onneksi oli matala oja joka oli tyännä kelirikkokuraa ja suht hiljainen vauhti. Oikealle puolelle jäi koirankopin kokoinen kivi.

Ei ole koskaan sitä ennen eikä jälkeen takajarru jumittunut. En tiedä mikä oli.
Panisin veikaten, että ei se takajarru jumittunut. Taisipa vain olla kytkin myöhässä/unohtunut, ja yksimukinen stumppasi takajarrusta. Tuo 'konekin sammui lennosta' viittaa juuri siihen. Ei lähde tohtorin takapyörä soralla pyörimään, jos on vaihde päällä ja kone sammunut, ei.

-Tero-
Wesihiisi
Viestit: 393
Liittynyt: Ke Touko 18, 2005 9:49 am
Pyörä: KTM LC4 640
Paikkakunta: Salo

Viesti Kirjoittaja Wesihiisi »

Noh, pyörä on ollut ajossa viime perjantaista. Sunnuntaina sain käyntiongelmat korjattua, huippunopeuskokeen :oops: jälkeisessä jarrutuksessa etukumi puhki.
Tais pyörähtää vanteella koska sisäkumi oli katkennut :shock:

Onneksi se nyt vasta siinä pysähtymisvaiheessa tapahtui, ja se huippunopeuskin on puolet jostain Hayabusasta. Meikäläisen ajokokemuksella riittävän lähellä oli tuokin.
Avatar
JSL
Viestit: 588
Liittynyt: Ma Syys 27, 2004 1:43 pm
Pyörä: KTM 790 Adventure, 640LC4 E, vm. 2003
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja JSL »

Ei näköjään vieläkään nukuta joten laitetaan nyt nukkumattia odotellessa tänne..

Ajelin tänään duunin jälkeen +4h lenkin maaseudulla 8) Kello taisi olla jo lähempänä puolta kymmentä kun näin mutkan takaa jotai mustaa. Meni 0,5 sek. ennenkuin hitaalla sytytti. Tuolta tultiin ja tähän pysähdyttiin (huomaa oikeaoppinen pysäköinti tienpientareelle :roll:)

Kuva

tämän takia (sangen epäonnistunut kuva; ylivalottunut ja epätarkka)

Kuva

sama veijari hieman paremmassa kuvassa

Kuva

Ei nyt kovin dramaattinen tilanne ollut, reagointiaikaa oli riittävästi ja ehtipä hirvisonni tien ylikin ihan hyvin ennenkuin olin kohdalla. Ei sillä tuntunut olevan kiire mihinkään niin kaivoin kameran repusta ja räppäsin pari kuvaa. Hieman oli ujo kaveri kun ensin piiloutui pusikkoon ettei näkyvissä ollut kuin turpa ja korvat. Sitten se ilmeisesti tuli uteliaaksi ja alkoi kurkistella mikä siellä tiellä papattaa. Hetken kun vielä odottelin niin sain tuon viimeisen kuvan kun se lähti muina miehinä jatkamaan matkaansa.

Laitoin kameran reppuun, vedin hanskat käteen, istuin mopon selkään, nostin seisontatuen ja just kun meinasin vaihtaa ykköselle niin toinen hirvi juoksi nenän edestä tien yli 8)

Ja samat kuvat vielä liitteinä (jotka laitoin tuohon yläpuolelle jo näkyviin, ovelaa!)
Liitteet
IMG_0082_pieni.JPG
(153.07 KiB) Tiedosto ladattu 26 kertaa
IMG_0084_pieni.JPG
(140.38 KiB) Tiedosto ladattu 36 kertaa
IMG_0085_pieni.JPG
(167.15 KiB) Tiedosto ladattu 38 kertaa
TV
Viestit: 50
Liittynyt: Ti Marras 23, 2004 10:09 pm

Viesti Kirjoittaja TV »

Tämän kesän ensimmäinen läheltä piti tilanne sattui minulla moottoritiellä (täältä kun ei pääse kunnolla oikeille teille kuin ajelemalla motaria tai katuja etelään tai pohjoiseen reilun kympin) kun olin tulossa rampilta motarille. Liikennettä oli hiukan ja auto edessä rampilla. Pidin siinä jonkunmoista turvaväliä, kun täällä tapana on, että kiihdytetään vasta kun on päästy motarin puolelle :? No, siinä liikennetilanteessa sitten kun vilkuilin taakse, että onko tilaa vaihtaa kaistaa, niin auto edessä olikin hidastanut, eikä kiihdyttänyt, niin tuli kiire jarrujen kanssa. Ensimmäsitä kertaa elämässäni oli liikenteessä takanen savusi lukossa. Jäi siihen etupyörän ja puskurin väliin varmaan puolimetriä tilaa... mietitytti vain, miten olisi käynyt, jos olisi kopsahtanut, kun jokapuolella oli autoja ja olin muutenkin siinä kaiteiden välissä rännissä.

Viimekesänän mieleenpainuvin muisto läheltä piti tilanteesta oli, kun pyörä ei sitten lähtenytkään taittumaan mutkaan tarpeeksi hyvin. Vauhtia ei ollut onneksi liikaa liikaa, kun sain pyörän stopattua tilanteen huomattuani loivan ojan pohjalle jarruteltuani siinä suoraan sitten. Miettimistä siinäkin taas, että entäs jos tässä olisi ollut erilainen piennar, olisi varmaankin tullut harjoiteltua lentämistä, (tai yritettyä enempi sen mutkan kanssa) ja pyörän kunnosta sitten tiennyt sen jälkeen. Jonkun verran tuokin sitten rauhoitti menoa ja pisti harjoittelemaan sitä kaarre-ajoa aktiivisemmin.
Vastaa Viestiin