Pohjolan Kurapyöräilijät

On tietysti kuskikohtaista minkä kokoisen menopelin mieltää "isoksi", mutta tässä tarkoitan vähin-
tään 650 cc konetta. Nykyinen suuntaus näyttää olevan että - ilmeisesti taloudellisista syistä - val-
mistajat tuottavat marginaalista tuoteryhmää sillä halvimmalla konevaihtoehdolla, eli yksimukisena.
Käyttäjälle tästä on hyötyä siten että hieman siedettävämmällä summalla varustetun hintalapun li-
säksi huoltokulut jäävät puoleen tai neljäsosaan "täysikokoisen moottorin huoltokuluista". Joku saat-
taa vierastaa jopa suurempaa painoa, liian siistiä käyntiääntä tai värinättömyyttä.

Miten sinun kohdallasi. Onko aidon enduropyörän suurin sylinterimäärä tasan yksi eikä yhtään e-
nempää? Jos valintaasi ei rajoittaisi se fakta että tarjonta on mitä on, valitsisitko seuraavan (tai mik-
sei nykyisenkin) menopelisi millaisella koneella? Meneekö tarvittavien osien vähyys ja huollon (suh-
teellinen) helppous ja edullisuus moottoriominaisuuksien edelle. Tuskin sitä että myytävistä pyöristä
valtaosa on varustettu rivinelosella on ihan hihasta ravistettu, kai siinäkin jokin idea on. Vai onko niin
että tarjonta tässäkin määrää ostajien käyttäytymistä. Ostettaisiinko "muoviluoteja" yksi- tai kaksi-
pyttyisellä koneella varustettuna jos sellaisia olisi tarjolla....ei kai sentään.

Siis lyhyesti sanottuna jos vallitseva tilanne ei määräisi asian laitaa niin millaisena sinä asian mie-
luimmin näkisit?

Murhemielellä olen seurannut jaappanilaistehtaiden touhuja: Rakennetaan kaikenmaailman stormeja, varateroja, transalppeja ja paino senkun enenee.

Ovat niin kertakaikkisen hukassa noine pyörämalleineen. Onneksi on juuroppalainen KTM, jonka tuotteissa taas on menty ehkä hiukan liiankin karuihin kulkineisiin. Ja selvennykseksi niille, jotka onnekseen eivät minua tunne: KTM ei ole minun henkilökohtainen unelmakulkine, ja en todellakaan hypetä itävallanpoikien kulkineita.

Onhan totta, että markkinat ohjaavat valmistusta, mutta itsekseni olen ihmetellyt, että miksei japanilaisten euroopan tehtaat tee japan-motoreiden ympärille kokonaisia pyöriä. Ei tule nyt heti muita mieleen kuin Yammun TT600R ja RE, jotka käsittääkseni ovat italialaisvalmisteita ja suunnittelua.

Näkisin oikein mielelläni esimerkiksi TransAlpin moottorin jossain kunnon joustoilla ja muovitankilla tms. varustettuna. Tais Suzukin SV:n 650-twinin...hohhoijaa. No eipäs silti, happamia ne olis mulle kuitenkin.

Tällä hetkellä, ja tulevaisuudessakin minun ajokin pitää olla yksinkertaista perustekniikkaa. Moottorin teho on aika vähäisessä osassa ajokkia valittaessa, mutta ajomukavuus (enkä todellakaan tarkoita asfalttimukavuutta) pitää olla kohdallaan. Kaikenlaiset abs-, ruisku, hiilikuituhommelit (himmelit ?) saavat jäädä tekniikkafriikeille.

Aivan vakavasti olen suunnitellut seuraavaksi ajokiksi vanhaa G/S-bemua....vuosilta 80-87....800 kuutiota, kardaaniveto, paino tankattuna alle 190 kiloa ja jousituksessa vakavia puutteita....

Mutta asiaan:

Siis lyhyesti sanottuna jos vallitseva tilanne ei määräisi asian laitaa niin millaisena sinä asian mieluimmin näkisit?

Minusta on oikein mukavaa, että muoviluoteja myydään paljon. Hyvä että nämä pomperipojat eivät saa tyydytystä soralla liikuttaessa: Siellä kun ei voi esittää kuin enintään itselleen. Se mikä huolettaa nykymenossa on se, että jos valtiovalta puuttuu jotenkin näiden pamperssien toimintaan, niin se varmasti rajoittaa myös muiden moottoripyöräilijöiden toimintaa. Omalta puoleltani ymmärrän oikein hyvin kustomeilla, matkasohvilla ja peruspyörillä ja muoviluodeilla (jotka ajavat kovaa piilossa tai radalla) ajavia, mutta tuo ekshibitionismi moottoripyörällä yleisen liikenteen seassa on todella kuvottavaa.

Euroopasta on tullut sorateille haluaville vähintään riittävästi ajokkeja, jotta harrastusta aloittaville on kulkineita tarjolla. Ja uusiakin saa, mutta kuten yllä totesin, niin vaihtoehdot ovat todella vähissä. Jos haluaa uuden sohvaenduron, niin niitä on tarjolla ja moneen lähtöön, mutta jos haluaa hiukkasenkaan urheilullisemman ajokin ostaa uutena, niin merkin taitaa jokainen tietää. Tai onhan tietenkin Husqvarna olemassa

KTM on alustaltaan ja ajo-ominaisuuksiltaan hyvä. Tosin olen hieman jäävi mielipiteelleni, koska en ole muita soralinkoja omistanut. Äänestin twinin puolesta. Unelmapyörä olisi tankattuna alle 160 kg painava twini 20 litran tankilla, tehoa noin 80 hp.

-Veijo-

Hmm... Tästä aiheesta kyllä riittäisi tarinaa, mutta... Kaikki aiemmat pyörät on olleet yksisylinterisiä, nykyään ajelen AT:llä. Kun sylinterimäärä/teho kasvaa, paino lisääntyy ja maastokelpoisuus huononee (itsestäänselvyyksiä). Toisaalta taas siirtymätaipaleistakin voi nautiskella, eikä tartte epätoivoisesti etsiskellä niitä pienimpiä teitä kun maantieajo on täyttä tuskaa. Miinuspuoli on se, että polut voi unohtaa suosiolla. Hankkii niitä varten sitten vaikka toisen pyörän.

Nestejäähdytteisessä japsitwinissä huoltotarve/kulut ovat olemattoman pieniä ja huoltovälit pitkiä, joten niillä ei ole mielestäni merkitystä moottorityypin valintaan.

Mielenkiinnolla odotan Hondan tai jonkin muun japsivalmistajan vastausta KTM:n LC8 mallille. Painoa alas ja tehoa ylös, mutta tinkimättä tippaakaan luotettavuudesta/kestävyydestä

Raimo kirjoitti: Näkisin oikein mielelläni esimerkiksi TransAlpin moottorin jossain kunnon joustoilla ja muovitankilla tms. varustettuna.

Yhdyn tuohon ja jos rahat ja aika riittää niin yritetään....
V-2 loistava kone juuri reissupyörään.

Onko kukaan noita higlander pyöriä päässyt luonnosssa kokeilemaan?
http://www.highland.se/home/index.htm

Vaikka tuollaiset kahdella sylinterillä varustetut vekottimet ovatkin aivan turhaa pröystäilyä

Ja joskus vielä pitää päästä kokeilemaan sitä naton naku-enskaa...

Mankista lähtien tahteja ollut neljä ja pyttyjä yksi. Enempää ei yhden miehen liikuttamiseen tarvita. Jos alla olisi katupyörä se olisi todennäköisesti SRX-6 tms. Tulevaisuudessa em. perversiota voisi toteuttaa XR400/600 linjalla. Pahaksi onneksi Hondan maahantuonti on säästänyt minut kotimaisen vaihdokin hakemiselta kun ei aikanaan tuonut pelejä maahan.

Highland on paperilla pop

Keväällä tuli pyöränvaihto ajankohtaiseksi, kun Parempi Puolisko osoitti yllättävästi kiinnostusta mp-reissailuun (aikaisemmat puolentusinaa vuotta olleet maanittelua ja painostamista saada emäntää edes ilta-ajeluille mukaan...) eikä yksipyttyinen 600cc Ténéré välttämättä kaksi päällä reissaamisessa parhaimmillaan. Kun rahalliset realiteetit otettiin huomioon, oli vaihtoehtoja lähinnä kolme: KLE 500, TA 650 ja 650 V-Strom. Kawa tipautettiin pois pikkaisen liian pienen ja tehottoman koneensa takia ja valinta osui Stromiin isomman tehon ja suhteellisen edukkuutensa ansiosta. Mikään e.m. ei ole oikein maastokelpoinen vakiona, mutta silti pärjää sorateillä mukavasti normaaleihin katupyöriin verrattuna. Siinä sitten noiduin mielessäni, miksei markkinoilla enää ole hieman maastokelpoisempaa kohtuuhintaista twiniä a la 750 Ténéré tai AT 750 - ei kai ne nyt taloudellisesti olleet ainakaan tappiollisia tehtaille?

Raimo kirjoitti:Onhan totta, että markkinat ohjaavat valmistusta, mutta itsekseni olen ihmetellyt, että miksei japanilaisten euroopan tehtaat tee japan-motoreiden ympärille kokonaisia pyöriä. Ei tule nyt heti muita mieleen kuin Yammun TT600R ja RE, jotka käsittääkseni ovat italialaisvalmisteita ja suunnittelua.

Samaa itsekin olen ihmetellyt; isoimmat nootit menevät Yamahan suuntaan, joka suuressa viisaudessaan on osannut hävittää suositun ja halutun Ténéré-konseptin kokonaan. Luulisi tuolle yksi- ja kaksipytty-Ténélle olevan markkinarakoa, mutta tehdas pukkaa ilmoille ihmeellisiä viritelmiä niinkuin tuorein XT660, josta ei oikein saa otetta. Luulisi, että KTM:n Adventure-sarjan suosio olisi huomattu myös Jaappanin saarella, mutta eipä noita kilpailijoita näy ilmaantuvan "maastokelpoisten isotankkireissuenskojen" joukkoon.

Raimo kirjoitti:Tais Suzukin SV:n 650-twinin...hohhoijaa.

Pikku-Stromissa ON SV650:n kone. Katsotaan tässä jos sattuu rikastumaan, saako siihen myös niitä pitempiä joustoja. Ja sitten kun alkaa pyörän arvo laskemaan ja ulkokuori rähjäytymään, voi alkaa miettiä niitä järeämpiä ulkomuodonmuutoksia ja painonkevennyksiä...


Juu ja se äänestys... Kahdelle kaksi ja yhdelle yksi pytty. Sivuvaunuenskaan varmaan sitten Triumphin triple?

Honda on huhujen mukaan uudistamassa Transalppia, 750 cc kone ja ainakin yhden kuvan (liitteenä) mukaan maasto-ominaisuudet eivät ainakaan parane. Taitaa mennä aluvanteineen enemmän Varaderon suuntaan ?!

Niin se varmaan on, että jos haluaa mukavan matkapyörän ja maastovehkeen on ostettava kaksi
Mikähän olis paras kompromissi jossa yhdistyvät hyvät maantie- ja maasto-ominaisuudet saamassa paketissa ?

Mikä olisi unelmapyöräni? Niin, vielä ei ole sitä löytynyt. Hyviä pyöriä on paljon, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän kompromisseja.

Tyytyväinen olen nykyiseen kalustooni, mutta mukavaa olisi jos yksi MP. riitäisi.... Nyt on toinen kadulle/soralle ja toinen maastoon/montulle. Pyttyjä ei ole yhteensä kuin kaksi.

Mielestäni koneen sylinterimäärällä ei ole merkitystä, kuhan seuraavat specsit täyttyvät:
-Kevyt
-Tehokas
-Luotettava

Lisäksi itse pyörän pitää olla
-Kevyt
-Alustaltaan ja jarruiltaan laatutavaraa
-Luotettava.

Tuo Aprilia SXV
http://www.maxmoto.co.uk/aprilia_sxv_45.shtml
Voisi olla pohjana jollekin tulevaisuuden unelmalaitteelle. Onkohan tuosta olemassa vielä kadulle tarkoitettua mallia. Siihen lisävarusteeksi Enskavanteet, niin a-vot.....

-Tuomo-

Nyt voi olla että maine menee, kun tälläisiä alkaa puhumaan, mutta itselläni on tullut aivan julmettu himo BMW R1200GS:ää kohtaan, onneksi taloudelliset seikat hieman tuota himoa rauhoittelevat.

Siinä yhdistyy varsin hyvä teho / vääntö kohtuullisen kevyeeseen rakenteeseen, 225kg tankattuna ajo valmiina ei ole mielestäni paljon 100hv pyörälle ja lisäksi mielestän ulkonäössä on sitä jotain.

Kaikki tämä alkoi kun kävin kyseisen pyörän koeajamassa: raskaasta ulkonäöstä riippumatta erittäin ketterä, mutta vakaan oloinen pyörä, ajoin pyörää hiekalla, mutkaisella asvaltilla ja moottoritiellä (aina 160 km/h asti). Asvaltilla oli erittäin mukava ja tuntui siltä että matkaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Hiekalla pystyi vetämään nätistri kaasulla kauniita hallittuja luistoja, vaikka alla ei ollut edes kunnon hiekkarenkaita. Ja vielä lopuksi kun siirryi takaisin asvaltille, niin päätin kokeilla onkos siellä potkua vai ei, kun sitten ykkösellä löin pökköä pesään ja keula nousi hallittuun 45 asteen kulmaan ja mukavasti siellä hetken pysyi, niin en voinut olla kypärän sisällä huutamatta jihaa......

Aivan loistava vehje, tarkoitus on itseä vielä kiusata ja käydä se koeajamassa kaksi päällä, jotta saa kuumeen tartutettua...

Ei vaan kyllä se oma TA oli erittäin kiva samoissa mutkissa, tosin se keuliminen on sitten jo vähän hankalampaa.

Mielenkiintoista pohdintaa pitkästä aikaa ja puheenvuorojen pituudesta päätellenkin aihe on vakava ; )

Mitähän jumalaa meidän pitää palvoman, jotta meitä (Japanissa) kuultaisiin.
Elämme pysähtyneisyyden aikaa.

Me täällä karuilla joutomailla tuskin voimme vaikuttaa tarjontaan, joka on suunnattu asfaltin peittämille seuduille. Mutta ainahan saa unelmoida.

Tällä hetkellä uuden ei kilpailuun tarkoitetun"kurapyörän"valikoima ja käyttökohde on suurinpiirtein seuraava:
Tyypillinen 1-pyttyinen palvellee valtaosaa harrastajista. Se raiskataan pusikossa säännöllisesti on se sitten uusi tai vanha. Se vain on sen kohtalo.
Reilun hauskuuskertoimen kustannuksella, tuntuvana heikkoutena näissä kuitenkin on vaatimattomat lukemat matkamittarissa, ennen seuraavaa huoltoa/ remonttia.

Toista vaihtoehtoa edustaa endurolookiin puettu sohva, joita ei koskaan näe tositoimissa.
Kaskot ja katteet pitävät huolen siitä että kuski pyrkii vaistomaisesti välttämään kontaktia olennaiseen. Edes Kotarin veekasi ei sellaisenaan käy reipashenkiseen retkeilyyn, missä mukkuja ja kuhmuja ei lasketa.
Ovat nekin kaikki vielä niin uusia, että tuskin yksikään on vielä on valmis kaskotta kaseikkoon.

Mitä löytyy näiden ryhmien välistä?
Jos jotain löytyisikin en valmiina sellaista ostaisi, koska tykkään itse rakentaa omat pyöräni. Muuten tulee aika pitkäksi ; )

LC8 on ainoa aihio josta saisin mieleiseni hiekkakuopanreunaltavierittämistäkestävänilonpitomatkaenduron. Olisipa niitä jo AVK:lla rivissä.

Miksi kehitys pysähtyi Highlandiin??

HeikkiL kirjoitti:Luulisi, että KTM:n Adventure-sarjan suosio olisi huomattu myös Jaappanin saarella, mutta eipä noita kilpailijoita näy ilmaantuvan "maastokelpoisten isotankkireissuenskojen" joukkoon.

Herää kysymys, että kuinkahan suosittu se todella on. Ehkä jopa prosentti siitä mitä jotain CBR600:sta myydään? Tarkoititko muuten LC8 vai LC4 Adventurea? No, kummassakin tapauksessa olisi jännä tietää. Jälkimmäinen ei ainakaan USA:n markkinoilla ilmeisesti ole myynyt, kun se on siellä valikoimasta tiputettu pois. Tosin eipä siellä kait vastaavia muitakaan hirveästi myydä. Africa Twinejä ja Transalppejakaan (ellen ihan väärin muista niin tämä oli markkinoilla kaksi vuotta) ei sinne vaivauduttu/vaivauduta laivaamaan. Euroopassa on ilmeisesti markkinoiden painopiste tuollaisille pyörille. Ehkä nuo meidän näkövinkkelistä hieman omalaatuisemmat tapaukset kuten XT660 ovat sellaisia kompromisseja, että ne kelpaavat skootterin korvikkeiksi Keski-Euroopan kaupunkeihin ja sitten vähän muuhunkin, ainakin valmistajan mielestä.

Sellainen mielipide on muodostunut, että itselle twini on koneena se osuvin. Voi tietysti olla, että jos olisi 3- tai 4-sylinterisiä enskoja, niin niiden ominaisuudet löisivät twinit. Kelpaisi kyllä siinä tapauksessa sellaisetkin. Singlet eivät ole säväyttäneet. Entisen pyöräni DR600:n mylly oli käynniltään ihan ok, mutta hieman hengetönhän se oli ja valmistuslaatu oli vähän toisarvoista. Kevyempi pyörä silmissä kiiluen kävin tuossa toissaviikonloppuna kokeilemassa LC4 supermotoa (Adventurea ei ollut koeajettavana, kuten ei ollut myöskään 2001 kun edellisen kerran ko. pyörää harkitsin; silloin piti koeajaa Duke). Ajoin ehkä pari kilometria, palasin takaisin ja tuumasin että Itävaltalaiset saisivat minun puolestani jättää moottorien tekemisen japseille. Niin kauan kuin takamus oli satulassa, maisemat tärisivät niin että olisi voinut yhtä hyvin ajaa ilman silmälaseja kuin niiden kanssa. Isoimmalla vaihteella pyörä ei oikein tuntunut jaksavan mennä 80km/h ja jos taas heitti pykälää pienemmän sisään ja väänsi kahvasta niin tuntui että puhtia ei oikein ole. En sitä Duken koeajoa juurikaan muista, mutta kyllä siitä jäi parempi fiilis. Mahtoiko olla joku perjantaikappale tuo supermoto...

Viron reissulla kämppis (XTZ750) kertoi kiihdyttäneensä lentokentällä AT RD04:ää vastaan. Oli operaation jälkeen käynyt kysymässä AT-kuskilta, että yrititkö edes?? Kuulemma oli yrittänyt. Ehkä tuo AT on vähän mopo twiniksi, mutta ai että oli kyllä juhlaa palata sen sarviin sen KTM:n jälkeen.

Tutkin nyt joutessani mahdollisuuksia saada Saksasta XR650R Suomeen kilpiin ilman vilunkia tai tuuriin luottamista. Josko siitä vaikka saisi AT:lle kaveriksi kevyemmän ja muutenkin urheilu- ja voimistelukäyttöön soveltuvamman pyörän.

Onkohan noita Highlandeja rantautunut Suomeen yhtään?

Kyllähän se tuo budjetin niukkuus tähän harrastukseen on pakottanu aina valittemaan sen yksmukisen ja vielä rippikouluikäisen. Mutta kuitenki jo tuon ikäseen mopottimeen saa kohtuullisesti kuutioita köykäsemmälläki summalla

Eli vasta laitoin h...tin ruman ison tohtorin ja sen kanssa pitäis alkaa ryteikösä rytistelemään. Kuitenki olen sitä mieltä, että kun mopottimen hankintahinta alkaa olla samaa luokka 3 vuoden pakollisen liikennevakuutuksen kanssa niin eipähän tarvi paljoa klommojen tuloa surra.

Olishan sitä samaan hintaa saanu kyllä "hiukan" metsäkelposempiakin härveleitä, mutta jotenki vain tuli sellanen mielenhäiriö että voishan sitä joskus surauttaa vähän kauemmaski (ihan pikitietä) ja kalastusvehkeitä käydä mamman kans ulkoiluttamassa. Niin kuitenki siinä valinnassa painoi ihan hiukan sen kyytiläisen mukavuus.

Eli yhteenvetona vähäisellä valuutanvaihdolla paljon kuutioita, kokoa ja kuljetettavaa massaa arveluttavilla ajo-ominaisuuksilla!

Timo toi sen esille mikä on totuus,uuteen tule naarmuja ja sehän se nyppii

mitäs naarmuista...sorauskottavuus sen kun kasvaa


Mulla on muutamasta möhköstä kokemuksia ja eniten olen ollut nurin dr 800 ja vähiten Triumph Tigerilla ja bemarikin näköjään tarvii apupyörät alleen

Jos saisin valita,ottaisin jostain kumman syystä kyykkyenduro Tigerin edelleen
mutta vain tämän uuden ruiskumallisen.Sillä voisi ilman mitää suurempia tunnon tuskeja ajaa soralla 200km/lasissa/ tai heittää 1000km päivälenkin ja tietenkin soralla
jopa tarpeen vaatiessa asfaltilla voisi viihtyä

nämä suomen soratiet joko on teitä tai semmosta kivikkoa/suota jonne ei ole oikeastaan mitään asiaa möhköillä jos ei jaksa nostaa 200kg reppuselkään ilman värinvaihtoa
eli tämä taitaa olla ikuisuuskysymys
pääasiassa että on hauskaa sateella tai pölyssä

Tämän ajokauteni tehokkain soralinko on volvo lm-218td ja pistokärkilapio