jaket kirjoitti:
yksi vanhemman polven motoristi joskus tästä puhui, ja sanoi, että itse asiassa matalan painopisteen pyörä ei ole hyvä käännellä ja tukeva kaarteissa. vertasi ilmiötä vasaraan, eli ota vasara ja tasapainottele sitä kädelläsi, jos painava pää on alhaalla sen hallitseminen on vaikeata, mutta jos painava pää on ylhäällä, on tasapainon pitäminen itse asiassa helpompaa.
Tuosta vasara esimerkistä tulee mieleen akrobaatti yksipyöräisellä polkupyörällä.
Kevyempi liikahtelee nopeasti ja kevyesti alla kun ylempänä oleva massa tasapainottelee päälimmäisenä. Hmm...
No, silti tapeilla seistessä kuljettajan paino (se helpommin manipuloitava massa) välittyy jalkojen välityksellä vakaampaan ja alempaan pisteeseen mopossa. Helpompaa tuntuisi ainakin olevan, kuin penkin päällä seisoskellen ajelu. (Ja taas olisi perse pitkällään )
Niin ja enemmänhan sirkus-numeroita on tehty hevosen selän, ja mopon penkin päältä ajeluista, kuin tapeilta/jalustimilta ajeluista.
PantseK kirjoitti:Tapeilla ajaen ainakin tuntee seuraavana aamuna olleensa ajamassa Sitten kun röykysiiä vielä nostaa turhan laiskasti persettä ylös penkistä, niin saa mukavasti naamansa kolautettua pleksiin kun satula pökkää arseelle.
Aloittelijan erheitä oletan...
Kieltämättä tuntui eilen lapaluiden välissä jotain ihme juilintaa Tulenkohan mä vanhaksi Kumma kyllä, mutta ikinä ei ole noin käynyt, että satula olis takas potkinu, kiksi kyllä joskus joissain vehkeissä, mutta ei satula sentään..
Hinku kirjoitti:Vaikeemmissa paikoissa pitää miun tällä ajokokemuksella pitää perä visusti penkissä, meinaan siis niitä paikkoja mis saattaa tarvita töppöstä maahan, hitaassa ajossa.
Mulla ainakin vähän turhan helposti tarjoaa tuota töppöstä tonttiin, kai tuo on joku vanha opittu reaktio. Kun ajelee ylhäältä, niin tuo jää pois ja kohta huomaa, että maakosketukset ovat oikeastaan lähes aina ihan turhia.
Mutta tuo ajoasento ei todellakaan mielestäni ole seisoskelua, vaan sellainen laukkaratsastajan etukumara polvet koukussa. Jos suoraan pystyssä ajelee, niin silloin kyllä menettää kokolailla nuo kaikki hyvät puolet. Elikkäs se oikomisseisoskelu on erikseen kun ajeluseisoskelu.
Edit: typoja
Viimeksi muokannut THä, Su Touko 25, 2008 2:25 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Näin se aika muuttuu ja ajastukset samalla. Nykyään on paljon luontevampaa ajaa pahat paikat seisaaltaan. Toki se ei ole mikään itsetarkoitus vaan aina tilanteen mukaan. Huomannut että penkissä istuessa tuntuu kaikki kuopat iskevän paljon pahemmin kuin tapeilta ajaessa.
Seisaaltaan ajamiseen auttoi tangon korotuspalat joskin tanko voisi olla vieläkin korkeammalla. Huono kombinaatio on matala satula ja korkea tanko. Silloin kun tangon korkeus on hyvä seisaaltaan on istuessa tanko liian korkealla ja asento luonnoton. Kuitenkin loppujen lopuksi suurin osa ajasta ajetaan istualtaan.
Huomma aukeni kunnolla vasta crossi/enduropyörällä ajaessa. Kunnon radalla ei kertakaikkiaan voi istua kun pyörä heittäisi selästä. Kun huomaa ettei se pyörä mihinkään siitä alta lähde niin tapeilla seisoessa on oikeastaan turvallisempi olo kuin istualtaan ajaessa.
TTA kirjoitti:Mietin tuota seisaaltaan ajamista viimeksi kun kävin kärrypoluilla möyrimässä.
-Pehmeä hiekkamäki ylöspäin; Jos seison ja etupyörä lähtee vaeltamaan niin mikä seuraus? Miksi ei istuisi?
-Mutainen metsäkoneenura; Jo nyt jäi pyörä sutimaan, välillä oli jäätä ja metsäkoneen ura todella liukas. Seisaaltaan ehtii pyörä kallistua paljon ennenkuin saa pudotauduttua penkkiin ja jalkaa tueksi joten nurin mennään.
-Pehmeää hiekkaa ajettu kärrypolulle; pyörä hakee alle 60 vauhdissa. 70-80 lasissa vaeltaa iloisesti soran päällä. Mitä hyötyä seisoa? Ajo ei tunnu yhtään tukevammalta seisaaltaan ajaessa.
-Kovapohjainen pitävä mutta monttuinen hiekkatie; seisaaltaan hyvä pehmentää töyssyjä.
Eli täytyy myöntää ettei seisaaltaan ajon idea ole avautunut täysin vieläkään. Röykkysellä tiellä sen ymmärtää mutta soralla ja pehmeällä ei ymmärrä.
Hypähtelin eilen nyppylää päälle raktorinuraa myöten ja filosofoin siinä
täpärästi kannon väistettyäni että hienointa seisaaltaan ajossa on se,
että kuskin ja pyörän massapisteen eroavat toisistaan;
Pyörä voi vatkata ja väistellä kiviä, kuskin massapisteen kulkiessa paljon
suorempaa reittiä, irrallisena.
Tämä ei onnistu istualtaan.
Harjoittelin taas epätoivon vimmalla myös tapeilta sladittelua, ei se vaan meinaa onnistua...
Pehmeällä irtosoralla, melko hitaassa vauhdissa saa kaasulla vähän
vempautettua perää, mutta ei siitä normaali soratieajossa tule mitään,
meikäläisellä. Ehkä ei oo väliksikään. Istualtaan sitävastoin perä tahtoo
luiruta aika lailla, kovassakin vauhdissa.
Knowing is not enough; we must apply. Willing is not enough; we must do. Bruce Lee
RTJ kirjoitti:
(Minä en usko että nuo behr:n vanteet olisi huonommat kuin jotkut muut, alusta on vaan niin tunteeton "töyssyille" että sitä vetelee täysiä kaikkien järjettömien kivien yli).
Kotareissa, myös pikkuadventureissa (vm <=2003) on muita kuin Behrin vanteita.
Jukka kirjoitti:Harjoittelin taas epätoivon vimmalla myös tapeilta sladittelua, ei se vaan meinaa onnistua...
Tarpeeksi vauhtia niin sladit syntyy itsestään
Tuo riman pirulainen on tullu asetettua tässä lajissa niin korkealle että
tavotteena ois kertayrityksellä semmonen sladi joka ei päädy kylkimyyryä
pöpelikköön!
Mie keksin jo hyvän tekosyynki miksei se suju; mie oon siihen hommaan liian pitkä.
Knowing is not enough; we must apply. Willing is not enough; we must do. Bruce Lee
Kyl tuos tapeilla seisoskelus joku itu on, koska alkuun se tuntu ihan luonnottomalta, mut sitte ku oli muutaman kerran seisoskellu pahat paikat, niin istuminen tuntu täysin luonnottomalta.. Seisaallaan painon siirto joka suuntaan on niin helppoo ja nopeeta, näkyvyyden parantumisesta puhumattakaan.. Kohta vois oikeestaan kokeilla jo ilman apupyöriäki
Kylän kohoralla komiasti, vaikka mettällä vähä kompuroottiski.
Joo,kyllä on meikäkin kokeilu seisaalta ajamista,ei se helppoo oo näin enskaa aloittelijaana oo.Kait sitä jossain vaiheessa siihenkin kerhoon pääsee/oppii?
ramirin kirjoitti:Kyl tuos tapeilla seisoskelus joku itu on, koska alkuun se tuntu ihan luonnottomalta, mut sitte ku oli muutaman kerran seisoskellu pahat paikat, niin istuminen tuntu täysin luonnottomalta.. Seisaallaan painon siirto joka suuntaan on niin helppoo ja nopeeta, näkyvyyden parantumisesta puhumattakaan.. Kohta vois oikeestaan kokeilla jo ilman apupyöriäki
Niin ja se pyörän vakaantuminen tuntu niin käsinkosketeltavalta. Siinä missä TA luirus ilkeästi Adv muljahteli sillee keveästi kun istu. Seisaaltaan kaikki muuttu, jousitus toimi niin että meno tasaantu, pyörä ylipäätään rauhoittu. Pikkasen löysäs takajousta niin ei pomppinu turhia. Ei käsillelyöntiä, ei oikeastaan mitään ihmeellistä siinä se seisomisen riemu on. Pituussuuntaisen tasapainon pito vaatii harjoittelua, kun löysää kaasua ei ole hyvä nojata liiaksi eteen.
noviisin huomioita, alpilla ei seisomisen riemusta tienny oikein mitään.
tossa videota, taitaa olla tapeilta melkolailla kaikki.
Kyllä seisominen tuntuu monin paikoin oikein hyvältä, mutta liikenteen keskellä sitä ei yleensä tapahdu. Ehkä kaupungilla joskus, kun töyssyjä tulee eteen.
Joo, AT:n tapeista lähti taannoin kumit kävelemään, ja tankkia on joku hieman painanut tuosta omastani kasaan homman helpottamiseksi. Kyllähän sillä nyt jokseenkin hyppyyttää menemään, vielä kun osaisi...
amaunu kirjoitti:
noviisin huomioita, alpilla ei seisomisen riemusta tienny oikein mitään.
Mielestäni taas, mitä huonompi jousitus on niin sitä enemmän hyötyä on seisaaltaan ajamisesta.
Happi
tämänsuuntaisia kokemuksia minullakin. Pätkät mitkä afrikkalaisella joutui ajamaan seisaaltaan ettei mene rodeon puolelle voi kotarilla vetää perse penkissä ja ihmetellä jotta mihin ne heitot oikeen hävisi.
Ekaa kertaa tänään tapeilta reipasta sladittelua molemmin puolin
Kaikki onkin siis kiinni vain painon siirrosta, jota olen harrastanut liian varovaisesti.. Nyt alkaa mutkatkin sujua..
Toinen asiaan kuulumaton kommentti seisoksiltaan ajelusta on se että pysyy paremmin vauhti aisoissa kun tuuli repii kovemmissa nopeuksissa.. Istuaaltaan huomaa usein et hups 160 taulus jossain mitättömällä raitilla ja mutka edes.. Vastaavasti istuaaltaan täytyy ajaa lujaa että meno pysyy tasaisena..
Kylän kohoralla komiasti, vaikka mettällä vähä kompuroottiski.
Joo, siirtelin painoa oikeinkin voimakkaasti vasemmalle puolelle pyörää Harjan ajoissa, jopa kolme kertaa..
Eka mukki johtu juurikin siitä etten ajanu seisaallaan. Pehmeessä paikassa pyörä alko mutkuilemaan, ja minä kun istuin penkissä niin tietenki tein sitä samaa, ja nurin män. Pasi sitte ohjeisti että ylös siitä satulasta, ja johan alkoi sujumaan. Tajusin että seisaallaan ajaessa se mopo saa ihan vapaasti venkoilla siellä jossain, eikä ite toista sitä samaa liikettä jolloin tasapaino säilyy ja pysyy pystyssä.
Virheellisesti oon aikasemmin ajatellu että nimenomaan pehmeellä ajo ois helpompaa istualtaa.
Toinen asia minkä älysin, oli se että ihan oikeasti kannattaa katella vähä sinne kauemmas reitille, ajopa sitte minkälaista tietä tahansa. Syötteen laelle menevissä asfalttimutkissa pyörää uskalsi kallistaa ihan toisella lailla, kun katsoi kauemmas mutkaan tai siis oikeastaan mutkasta ulos. Sama toimi kinttupoluilla. Ajo muuttu helpommaks kun katto edemmäs eikä sitä justiinsa pyörän vieressä olevaa kantoa. Ja kun ei (ihan vielä) ole sitä putkinäköä, niin ne lähellä olevat kuopat ja nypyt kyllä ehtii rekisteröidä jossai näkökentän laitamilla.
Sitten kun röykysiiä vielä nostaa turhan laiskasti persettä ylös penkistä, niin saa mukavasti naamansa kolautettua pleksiin kun satula pökkää arseelle.
Tulenkohan mä vanhaksi 
