Millainen olisi hyvä kurapyöräkurssi?

[Adventure]

Moi!
Kirjoittelin tämän ensin tuonne BMW-kokoontuminen -threadin alle, mutta laitetaan omaksi aiheekseen:

Viimeisen vajaa kymmenen vuotta MP69:n moottoripyöräkouluttajien keskuudessa on pohdiskeltu jonkinlaisen endurokurssin tarpeellisuutta. Monet Motoristi Survival -kursseille enduroilla osallistuneet ovat toivoneet sorapainotteista kurssia. Meillä ei ole vaan toistaiseksi ollut resursseja ja mahdollisuuksia moista lähteä tekemään.

MoToS:han lanseerasi Suomeen tuon BMW:n kurssin. Ko. puljussa vain kouluttajat ostivat (vai saivat käyttöönsä) ensimmäiset matkaenduronsa samana kesänä kun järjestivät ensimmäisen kurssin. Eli yhtään oikeata endurokuskia heillä ei riveissään ollut, toisin kun kurssin kotimaassa Hechingenissä.

Katselin esittelyvideon tuosta kurssista, enkä ollut ainakaan videon perusteella kovin vakuuttunut. Hierotaan jyrkkää mäkeä jota ei kouluttajatkaan aja ylös. Istuen satulassa potkitaan sivulta vauhtia. Tässä jos missä pitäisi mielestäni ajaa tapeilta...

Jarrutusta harjoitellaan pysähdyksiin tapeilla seisten... Kyllä minä ainakin jarrutukseen pudotan persaukseni satulaan, siis jos pitää pysähtyä kokonaan.

Lätäköstä ajellaan yli kontallaan satulassa. Täällä on monia ART ja URAA -kävijöitä, jotka ovat eräänkin sillattoman jontkan ylittäneet. Monelleko tulisi oikeasti mieleen ajella epämääräisen joenpohjan läpi kontillaan satulassa? No, tuossa harjoitellaan ilmeisesti sitä, että pyörästä ei tarvitse pitää kiinni, vaan mopo menee kyllä kun kahvaa kääntää?!?

Sitten videolla ajellaan kilometritolkulla sileää tietä marssivauhtia tapeilla seisten.

Tuo video löytyy osoitteesta:
http://www.motosurvival.com/Fi/MotoSBMW.mpg (yli 80 megaa)

Tuo BMW-kurssin konseptihan on saksasta, ja palvelee pitkälti güntterlandian tarpeita. Onhan se etenkin monipäiväisenä tunnustettu "state of the art" alallaan, mutta aika moni menee sinne vuokrakalustolla, jolloin kurssi voidaan vetää ehkä hieman rajummin kuin köyhässä korkean autoveron suomessa. Täällä varmaan harjoitukset on täytynyt suunnitella siten, että kalustotappioita ei tule. Valitettavasti tuosta Suomen versiosta ei saa mitään tietoa, kun heillä on kai joku tavaramerkkisuoja. Jos olisin isorikas, kävisin varmaan Hechlingenissä katsomassa mikä se kurssi oikein on 'miehiään'.

Jos itse lähtisin kurssia suunnittelemaan, olisi aiheena varmaan:
-Ajoasento istuen ja seisten (hitaita harjoituksia, puristetaan perseellä pyörää, pidetään 'jaloilla kiinni') -> katsotaan hallintalaitteet, ylettyykö jarrua käyttämään seisten jne.
-Jarrutus kovalla ja pehmeällä soralla (istuen)
-Mäen nousu ja lasku
-Esteen tai ojan ylitys
-Hitaat, ahtaat mutkat, pyörän kääntely ahtaassa paikassa
-Erilaisten pintojen ajaminen: liukas, pehmeä, röykkyinen, urainen
-Pyörän taluttaminen moottoria apuna käyttäen
-jotain muuta?

Suohon en veisi (pyöriä nostellessa kuluu aikaa, vie mehut), enkä kovavauhtista sladiakaan lähtisi opettamaan.

Kaikkea yllämainittua en varmaan pystyisi itse opettamaan. Ongelmana tuossakin on, että ne jotka osaavat ajaa, eivät välttämättä osaa opettaa tai edes kertoa mitä tekevät. Ja toisinpäin. Suomesta löytyy monta huippuendurokuskia ja valmennuskykyistäkin sellaista, mutta moniko niistä on ajanut yli 200-kiloista pidempään, koska kaikki pikkuenduron niksit eivät mene ihan yksi yhteen noihin isompiin.
Sitten ongelmana olisi vielä se, että kurssilaiset pitäisi varmaan jakaa kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä pienet kaadot ja kumpsahdukset olisi enemmän kuin todennäköisiä, ja toisessa kaatoja yritettäisiin välttää kuin ruttoa. Näille ryhmille pitäisi joko olla oma ohjelmansa tai kokonaan omat kurssinsa.

Siispä kysyn teiltä arvoisat kurapyöräilijät:

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

3) Pitäisikö olla kaksi ryhmää a) ehkä nurin ja b) toivottavasti ei kertaakaan nurin

4) Kun puhutaan 'turvalliseen ajamiseen' liittyvästä kurssista, eli opetellaan selviytymään oman pyörän kanssa hankalammassakin paikassa paremmin, niin mitä asioita kurssilla pitäisi käsitellä ja opettaa.

Tuo kysymys 4) viittaa erääseen tutkimukseen, jonka mukaan liikenneturvallisuutta käsittelevät kurssit lisäävät onnettomuuksia. Jonkun tutkimuksen mukaan moottoripyörän kuljettajat nostavat riskitasoaan kurssin jälkeen huomattavasti, koska ovat tulleet paremmin sinuiksi pyöränsä kanssa, ja uskovat selviävänsä ennen pelkäämistään tilanteista paremmin. Jos kurssilla keskityttäisiin täydelliseen sladiin, monien soranopeudet voisivat nousta sen innostamana vähän liikaakin...

-Tero-

[Ylimatti]

Jos itse lähtisin kurssia suunnittelemaan, olisi aiheena varmaan:
-Ajoasento istuen ja seisten (hitaita harjoituksia, puristetaan perseellä pyörää, pidetään 'jaloilla kiinni') -> katsotaan hallintalaitteet, ylettyykö jarrua käyttämään seisten jne.
-Jarrutus kovalla ja pehmeällä soralla (istuen)
-Mäen nousu ja lasku
-Esteen tai ojan ylitys
-Hitaat, ahtaat mutkat, pyörän kääntely ahtaassa paikassa
-Erilaisten pintojen ajaminen: liukas, pehmeä, röykkyinen, urainen
-Pyörän taluttaminen moottoria apuna käyttäen
-jotain muuta?

Yritin miettiä mitä sitä itse haluaisi opetella ja nuo kyllä periaatteessa ovat varmaan ne käytännöllisimmät. Erilaiset alustat ja pinnat voisi miettiä erikseen. Esim. savi, ruoho tai kallio ovat märkänä liukkaita, samoin kuin laakerisora kuivanakin.

Suohon en veisi (pyöriä nostellessa kuluu aikaa, vie mehut), enkä kovavauhtista sladiakaan lähtisi opettamaan.

Aikaa ei tuollaisella kurssilla varmaan olisi liikaa ja kun mehut menee niin riskitaso nousee sekä oppimistaso laskee. Suopohjainen metsätraktoriura olisi kyllä omalla tavallaan sopiva alusta, jos se olisi "sopiva". Kovavauhtinen sladi olisi "makeeta" osata, mutta taas ne riskit...

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

DR painava? Minulle ainakin, mutta mm. "kymppivalvelle" ja monelle muulle ei varmaan?!

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

Vaativat harjoitukset myös kouluttavat - liian vaativat masentavat. Seuraava kohta vastaa tähänkin.

3) Pitäisikö olla kaksi ryhmää a) ehkä nurin ja b) toivottavasti ei kertaakaan nurin

Mielestäni kyllä. Vauhti ei kuitenkaan saisi olla se ryhmävalinnan ratkaiseva tekijä. Tarkoitan, että "Ehkä nurin"-ryhmäkään ei pitäisi olla sellainen, että siihen hakeutuu jo osaavia, todellisia enskakuskeja, jotka hakevat lisää vauhtia ajoonsa vaikeissa olosuhteissa. Tällöin olisi sitten oltava jo kolme ryhmää.

4) Kun puhutaan 'turvalliseen ajamiseen' liittyvästä kurssista, eli opetellaan selviytymään oman pyörän kanssa hankalammassakin paikassa paremmin, niin mitä asioita kurssilla pitäisi käsitellä ja opettaa.

Tuo kysymys 4) viittaa erääseen tutkimukseen, jonka mukaan liikenneturvallisuutta käsittelevät kurssit lisäävät onnettomuuksia. Jonkun tutkimuksen mukaan moottoripyörän kuljettajat nostavat riskitasoaan kurssin jälkeen huomattavasti, koska ovat tulleet paremmin sinuiksi pyöränsä kanssa, ja uskovat selviävänsä ennen pelkäämistään tilanteista paremmin. Jos kurssilla keskityttäisiin täydelliseen sladiin, monien soranopeudet voisivat nousta sen innostamana vähän liikaakin...

-Tero-

Hmm...minulle kävi ART:lla niin, että kun huomasin viikon aikana oppineeni ajamaan huonommilla alustoilla paremmin kuin koskaan siihen mennessä, niin nopeudet kyllä nousivat. Kaarrenopeuden huomasin kasvaneen parikymmentä kilometriä tunnissa.

Noin yleisesti: kiinnostusta parempaan, turvallisempaan ja hauskempaan ajamiseen kyllä löytyy!

[IceFire]

Minä lähtisin soittelemaan armeijan miehille ja kysymään heiltä kokemuksia. Puolustusvoimat järjestää kaksi kertaa vuodessa mtpl-kurssin varusmiehille ja kouluttajille ainakin kerran vuodessa. Kurssin vaativuus riippuu tietenkin varuskunnasta, kouluttajasta ja lähimaastoista. Vekaranjärvellä kävin varusmiehille tarkoitetun kurssin ja ainakin se sopisi kuin nyrkki silmään tällaisen kurssin pohjaksi. Vaativuustaso on 200 kiloiselle möhkölle kyllä liian vaikea, kun se ajettiin PV:n 150 kiloisilla LC4:silla ja crossirenkailla. Vaativuudesta kertoo jotain että B-tason endurokuskitkin vetelivät nurin useampaan otteeseen, puhumattakaan minusta. Kouluttajien kurssi on varmaan vielä vaikeampi.

Kurssin sisällössä oli paljon sivari-kurssille tarpeettomia asioita esim. A-kortin koko oppimäärä uudestaan ajokokeineen. Mutta maastovaiheen voisi siirtää melkein sellasenaan. Tässä on minun näkemykseni ultimate enduro-kurssista. Osaa kannattaa pitää vapaaehtoisena, mutta mielestäni kurssin on syytä olla haastava, sillä köröttelyä voi harjoitella kotonakin.

- ojan ylittäminen (lihasmuistiharjoitus)
- tukin ylittäminen (lihasmuistiharjoitus)
- tapeilla ajo (keilojen pujottelu pehmeässä maastossa)
- tappeilla kiihdyttäminen/jarruttaminen
- soralla ajaminen etujarru lukossa mahdollisimman pitkään
- pidon menettäminen hallitusti ympyrää ajaessa (rajojen kokeilu)
- nopea käännös metsäautotiellä (p-rinki)
- kääntäminen seisontatapin varassa

- pehmeässä maastossa ajo
-- annetaan pyörän "elää"
-- tasainen veto
-- riittävä vauhti/kaasu

- jalan käyttö mutkassa
-- jalka tarpeeksi eteen
-- nopeuden kasvaessa riskit

- jarrutus soralla
-- erityisesti etujarrun käyttö (10/90% autokoulu prossat perseeseen)
-- kääntäminen takajarrulla

- spoorimutkan ajo
-- opi luottamaan spooriin
-- kääntäminen

- crossiaallon ajo
-- maasto mukaileminen
-- keulan keventäminen
-- kiihdyttäminen

- hyppyristä ajo (ei ollut PV:n kurssilla, mutta olisi hyvä olla)
-- tasainen veto hyppyrillä
-- pyörästä kiinni pitäminen (jaloilla)
-- painonsiirto
-- alastulo
-- hyppyrin yli hyppääminen

- mäennousu
-- mitä tehdä kun huomaa ettei pääsekään ylös asti
-- hallittu kaatuminen mäessä
-- ajolinjan valitseminen
-- vauhdin ja pidon ylläpitäminen mäessä
-- painonsiirto
-- vaikea ylämäki
--- todella pehmeä mäki
--- mutkainen nousu
--- yli 100m pitkät nousut

- mäenlasku
-- pelko pois alamäestä (ajatteluharjoitus -> alamäessä ajettaan kuin suoralla)
-- jarrujen käyttö
-- kytkimen luistattaminen (pro-tekniikka)
-- vaikea alamäki
--- todella epätasainen mäki
--- mutkainen jyrkkä alamäki
--- todella jyrkkä alamäki

- suo
-- vauhdin ylläpito
-- ajolinjan valinta
-- kaverin auttaminen
-- pyörän taluttaminen
-- pyörän irroittaminen suosilmäkkeestä

En hallitse itsekään läheskään kaikkea, vaikka minulla on käsitys siitä miten se pitäisi tehdä. LC4:sella tällainen kurssi on hyvin mahdollinen toteuttaa. Toinen juttu on sitten se miten yli 200 kiloisilla, joiden maavara on pieni ja jousitus jotain muuta. Tosiaan vähintään pari erillaista ryhmää olisi syytä tehdä. Kolmas juttu on se mistä löytyy tällaiset maasto, joille saa luvan. Paras tilanne olisi se että saisi armeijalta maastot sekä kouluttajat.[/list]

[Marko Hemmilä]

Sanoisin että tuollaisessa koulutuksessa vaativuustasoa pitäisi nostaa pikkuhiljaa. Eli siis niitä onnistumisia pitäisi saada ekana alle, sen jälkeen voisi olla vaativammassa maastossa.

Tuon kyllä varmaan joutuisi jakamaan ajokokemuksenkin perusteella, koska kurssille todennäköisesti tulisi porukkaa jotka eivät ole juuri asfaltin ulkopuolella käyneet ja toisaalta mukana olisi todennäköisesti niitäkin jotka ovat noita vaativampia paikkoja kolunneet jo useamman vuoden.

En nyt muista oliko tuolla hiekkaa mainittu, mutta kunnon hiekka pätkää ja ainakin itselle hiekassa ajamisessa vaikeinta on 90 asteen mutkien ajaminen vauhdilla (ei siis naula otsassa, vaan hallitusti ilman pyörän vierustalla heikkopäisesti vauhtia potkien )

[Adventure]

Minä lähtisin soittelemaan armeijan miehille ja kysymään heiltä kokemuksia. Puolustusvoimat järjestää kaksi kertaa vuodessa mtpl-kurssin varusmiehille ja kouluttajille ainakin kerran vuodessa. Kurssin vaativuus riippuu tietenkin varuskunnasta, kouluttajasta ja lähimaastoista.

Eipä tullut heti PV mieleen. Hyvä pointti. Eipä tuota kurapyöräajoa noin määrätietoisesti varmaan missään opeteta, ainakaan kurssimuotoisena. Enduro- ja crossiväellä on valmennusleirejä ym, mutta nekin usein keskittyvät johonkin tiettyyn asiaan, tai asioihin (en ole sellaisella ollut, mutta näin olen ymmärtänyt)

Mutta maastovaiheen voisi siirtää melkein sellasenaan.

Montako päivää PV:n kurssin maastovaihe kestää?

Tässä on minun näkemykseni ultimate enduro-kurssista. Osaa kannattaa pitää vapaaehtoisena, mutta mielestäni kurssin on syytä olla haastava, sillä köröttelyä voi harjoitella kotonakin.

Aika hyvä lista. Tuo vaan kestää vähintään viikon vetää läpi...

Aikapula ja kouluttajien vähyys on suurin ongelma mp-kursseilla. Jos haluaa antaa kuskille henkilökohtaisen palautteen, niin suorituskertojen ja yritysten määrä jää vähäiseksi. Samaten kurssin asiasisältö jäisi varsin suppeaksi. Ihmisellä on rajansa, mitä esim yhdessä päivässä pystyy omaksumaan. Kun tuo raja ylitetään, kaikki sen jälkeen teetetty on enemmän tai vähemmän turhaa ja ajanhukkaa. Sama tilanne on, jos kurssilaiset väsyy liikaa. Väsyneenä ei jaksa kuunnella ja harjoittelukin menee helposti räpeltämisen puolelle.

Mutta hyvä kattava lista IceFire. Jos itsekin voisi väittää nuo asiat osaavansa, voisi väittää tietävänsä maastossa ajamisesta jotain.

-Tero-
PS. mielenkiinnosta kysyn, kun mainitsit tuon soralla ajon etupyörä lukossa. En ole koskaan tuota itse kokeillut enkä nähnyt käytännössä tehtävän. Kuullut kyllä, että se on mahdollista. Mitähän taitoa tuo harjoitus edesauttaa tai mitä sillä koitetaan osoittaa? En kysy sillä, ettäkö väittäisin sen olevan bullshittiä, vaan jos joku tietää mitä taitoa sillä harjoitellaan, niin minäkin haluaisin tietää.

[Mika TA-91]

Moi,

Jos tälläinen järjestetään ja vain millään sopii omaan aikatauluun, niin ehdottamasti mukana.

Voisi ajatella että kurssin rajana olisi (tai kaksi ryhmää/kurssia) esimerkiksi yli 500 cm3, yli 160-170 kg ja vaatimuksena nappularenkaat.

Jos itse lähtisin kurssia suunnittelemaan, olisi aiheena varmaan:
-Ajoasento istuen ja seisten (hitaita harjoituksia, puristetaan perseellä pyörää, pidetään 'jaloilla kiinni') -> katsotaan hallintalaitteet, ylettyykö jarrua käyttämään seisten jne.
-Jarrutus kovalla ja pehmeällä soralla (istuen)
-Mäen nousu ja lasku
-Esteen tai ojan ylitys
-Hitaat, ahtaat mutkat, pyörän kääntely ahtaassa paikassa
-Erilaisten pintojen ajaminen: liukas, pehmeä, röykkyinen, urainen
-Pyörän taluttaminen moottoria apuna käyttäen
-jotain muuta?

Suohon en veisi (pyöriä nostellessa kuluu aikaa, vie mehut), enkä kovavauhtista sladiakaan lähtisi opettamaan.

Kuulostaa hyviltä harjoituskohteilta kun vielä lisää nuo Ylimatin ja Icefiren kommentit, niin oma osaamistaso (tai ainakin oikeiden periaatteiden ymmärtäminen) nousisi noin 1000%. Myös erittäin pehmeän alustan ajaminen kiinnostaisi ("lentohiekka" tai pieni suopätkä, johon siis riittäisi tyypillinen talvitiellä oleva 100 - 200 metrin pehmeä pätkä, eikä siis varsinaista leton ylittäminen).

Lisäksi tuon sladissa ajamisen teorian joskus haluaisin oppia, siis miten se oikein tehdään painavalla alitehoisella mopolla, ymmärrän toki ettei se ehkä ole tälläisen kurrissin tärkein asia.

Toisessa ryhmässä pienet kaadot ja kumpsahdukset olisi enemmän kuin todennäköisiä, ja toisessa kaatoja yritettäisiin välttää kuin ruttoa. Näille ryhmille pitäisi joko olla oma ohjelmansa tai kokonaan omat kurssinsa.

Tähän olisi varmaan hyvä selventää mitä kupsahtelulla tarkoitetaan, eli jos ymmärsin oikein kyseessä on harjoittteita tehtäessä noin alle 20 km/h vauhdista taphtuvat kupsahtelut, jotka jo itsessään ovat myös harjoitusta, koska on varmasti hyvä oppia kaatumaan oikein.

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

Ehdottomasti

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

Kyllä, huomioon ottaen ylempänä oleva kommenttini.

3) Pitäisikö olla kaksi ryhmää a) ehkä nurin ja b) toivottavasti ei kertaakaan nurin

Ylläolevaa kommenttiani mukaillen, voisi olla järkevää, että on vain ehkä nurin ryhmä, koska kaatuminen on kuitenkin osa tätä harrastusta ja parempi on ehkä oppia sekin tekemään oikein kun on porukkaa auttamassa, ei yksin jossain keskelllä Lapin korpea. Tosin ei minulla kahtakaan ryhmää vastaan mitään ole, mutta jos resursseja ajatellaan, niin jos on mahdolisuus vain yhteeen ryhmään, niin silloin tuo "ehkä nurin".

Tuo kysymys 4) viittaa erääseen tutkimukseen, jonka mukaan liikenneturvallisuutta käsittelevät kurssit lisäävät onnettomuuksia. Jonkun tutkimuksen mukaan moottoripyörän kuljettajat nostavat riskitasoaan kurssin jälkeen huomattavasti, koska ovat tulleet paremmin sinuiksi pyöränsä kanssa, ja uskovat selviävänsä ennen pelkäämistään tilanteista paremmin. Jos kurssilla keskityttäisiin täydelliseen sladiin, monien soranopeudet voisivat nousta sen innostamana vähän liikaakin...

Tämän on tietysti kaksipiippuinen asia, eli jos tälläisen koulutuksen jälkeen joku ajaa itsensä liian pahaan paikkaan ja satuttaa itsensä, niin onko vika koulutuksessa? Kääntäen ei siis mitään saisi opettaa jottei kukaan uskaltaisi tehdä mitään? Ja ne muutomat hölmöt, jotka haluaa kuitenkin oppia telovat itsensä kun oppivat kantapään kautta ja eivät oikeasti tiedä mitä tekevät?

Nuo kommentit ovat ihan retorisia, eikä niitä tarvitse kommentoida. Ajatukseni on kuitenkin, että tälläistä koulutusta tarvitaan, eikä kouluttajat / koulutuksen järjestäjät voi olla vastuussa osalistujien asenteista. Toki tälläisessä tilaisuudessa on samalla hyvä yrittää mukaan liittää asennekasvatusta , esimerkiksi keskustelutuokion merkeissä, kuulostaa tylsältä, mutta uskon että sellainen olisi ihan terve osa tälläistä koulutusta, koska tärkeintä on jokaisen kuitenkin ymmärtää omat rajansa, jotka helposti tuollaisissa tilanteissa hämärtyvät, kun samaa harjoitetta tehdään toistoina ja jotka kuitenkin tosi tilanteessa ovat varsin erilaisia. Tosin ymmärtääkseni asenteet ovat tässä porukassa jo muutenkin keskimääräistä paremmalla tasolla.

Mutta vielä kerran: loistava idea ja toivottavasti tämä toteutuu.

Terveisin

[kymppivalve]

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

Kyllä olisin kiinnostunut.

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

Kyllä saisi olla, Sillä edellytyksellä että sinne "huonoon"maastoon mennään tuoreilla voimilla eikä vasta illan päätteeksi.

Ryhmiä voisi olla ainakin kaksi, Yli ja alle esim.180kg

[IceFire]

Montako päivää PV:n kurssin maastovaihe kestää?

Koko roska kestää muistaakseni noin 4 viikkoa. Ekat viikot istutaan luennoilla, vaihdetaan renkaita ja ilmansuodattimia jne. Samalla käydään nuo perusharjoitukset läpi ja käsittelykoe laajennettuna verrattuna sivari-versioon. 2 vikaa viikkoa on pelkkää ajamista. Ensin asvaltilla + ajokoe, sen jälkeen maastoajoa. Arvioisin että ehkä viikon verran maastoajo pelkästään.

PS. mielenkiinnosta kysyn, kun mainitsit tuon soralla ajon etupyörä lukossa. En ole koskaan tuota itse kokeillut enkä nähnyt käytännössä tehtävän. Kuullut kyllä, että se on mahdollista. Mitähän taitoa tuo harjoitus edesauttaa tai mitä sillä koitetaan osoittaa? En kysy sillä, ettäkö väittäisin sen olevan bullshittiä, vaan jos joku tietää mitä taitoa sillä harjoitellaan, niin minäkin haluaisin tietää.

Kai sen pitäisi opettaa ohjaamaan pyörää, jos vahingossa lukitsee etupyörän jarrutuksessa. Aika helppoa se on kun vähän aikaa harjoittelee. Parhaimmat kaverit vetelivät lähemmäs 50 metriä etupyörä lukossa tasaisella vauhdilla. Moottoripyöräpoliisithan käyvät erittäin samanlaisen kurssin, mutta ajavat sen enskapyörien lisäksi myös niillä katupyörillään.

Voin kyllä noita harjoituksia selittää teoriassa, vaikka en ehkä kaikkea pysty näyttäämään käytännössä.

[Marko P]

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

Olisin.

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

Saisi.

3) Pitäisikö olla kaksi ryhmää a) ehkä nurin ja b) toivottavasti ei kertaakaan nurin

Pitäisi.

4) Kun puhutaan 'turvalliseen ajamiseen' liittyvästä kurssista, eli opetellaan selviytymään oman pyörän kanssa hankalammassakin paikassa paremmin, niin mitä asioita kurssilla pitäisi käsitellä ja opettaa.

Pyörän ohjaus seisaaltaan. Omalla kohdalla olen huomannut, että tapeilta ajaessa ei vastaohajus tule niin luonnostaan kuin penkiltä, vaan pyörän kallistelu tulee tehtyä enemmänkin vain painoa siirtämällä.

[EsaM]

kiinnostusta ja lähtövalmiutta löytyy täältäkin. taitaa vaan olla eka kerta ku oma mopedi jää liian kevyeksi

[Stobe]

Kiinnostusta olisi ja osallistumisintoa, mikäli kurssi toteutuu. Asfaltilla tapahtuvassa koulutuksessa olen ollut pari kertaa mukana ja kovasti hyödyllisenä olen pitänyt. Väistöä ja tehokasta jarrutusta kun aina silloin tällöin tarvitsee henkensä pitimiksi.

Mielestäni lyhyen(1 pv) kurapyöräkurssin painopisteet voisivat olla seuraavat

1) Pyörän käsittely soralla ja helpossa maastossa(hidasajo, pujottelut ja
väistöt) kertaus ja "tuntumanhaku" mielessä. Mikäli ryhmässä on
vähemmän/ei lainkaan soralla ajaneita, tätä voi painottaa enemmän.
Helpohko lyhyt metsäautotie(/polku)lenkki rastin lopuksi.

2) Jarrutus, tärkeä ja poikkeaa asfaltilla ajosta, siksi ansaitsee oman
osuutensa.

3) Pyörän käsittely ahtaissa, jyrkissä ja upottavissa paikoissa.
esim. pyörän kääntäminen takaisin tulosuuntaan ja tilanteet joissa
täytyy nousta pyörän päältä(työntäminen)

4) Ajo vaikeammalla alustalla: upottava hiekka, muta, irtosepeli, korkeus
-erot, liukkaat polut, niityt ja kalliot. Voidaan toteuttaa ajamalla
lenkkiä, joka sisältää mahdollisimman monenlaista maastoa.

5) Ajamalla ylitettävät esteet: syvät lätäköt, pienet ojat/purot,
puunrungot ja kivet, yrittäen selvitä ilman kohdassa 3 harjoiteltuja
taitoja.

Ihannepaikka toteukseen olisi suurehko soramonttu, jonka pohjalle voisi tehdä keiloista radan rastien 1-2 harjoitteluun. Lähimaastossa kiertelisi helppo ja vaikea lenkki rasteja 1 ja 4 varten. Lisäksi olisi vielä joukko erityisen vaikeita paikkoja rastien 3 ja 5 harjoitteluun.

Parhaimmiillaan eri osa-alueiden harjoittelemiseen olisi aikaa päivä kuhunkin. Uskoisin kuitenkin, että "pintaraapaisu"-kurssillakin osaavan kouluttajan johdolla oppisi monenlaista hyödyllistä.

[mb5165]

Meillä PV:ssä (santahamina) kurssi kesti 8viikkoa. 8-16 joka arkipäivä + 4päivän ajoleiri. Oli kyllä todella antoisa kokemus, jotain hyvääkin jäi siis intistä mieleen =) Lähes joka päivä oli maastoajoa. Videonkin sieltä muistoksi sai, mutta on vaan tossa VHS:llä joten en saa sitä koneelle..

[Hannu]

Tuo video löytyy osoitteesta:
http://www.motosurvival.com/Fi/MotoSBMW.mpg (yli 80 megaa)

Tuo BMW-kurssin konseptihan on saksasta, ja palvelee pitkälti güntterlandian tarpeita. Onhan se etenkin monipäiväisenä tunnustettu "state of the art" alallaan, mutta aika moni menee sinne vuokrakalustolla, jolloin kurssi voidaan vetää ehkä hieman rajummin kuin köyhässä korkean autoveron suomessa. Täällä varmaan harjoitukset on täytynyt suunnitella siten, että kalustotappioita ei tule. Valitettavasti tuosta Suomen versiosta ei saa mitään tietoa, kun heillä on kai joku tavaramerkkisuoja. Jos olisin isorikas, kävisin varmaan Hechlingenissä katsomassa mikä se kurssi oikein on 'miehiään'.

Saksan kurssiltakin olen nähnyt videota, en tosin mitään noin mittavaa (siis ihan koon perusteella, en tuota viitsi edes katsoa kun kommenteistasi sai jo aika hyvän kuvan touhun tasosta), mutta jotain kuvaa on siitäkin saanut. Tosin niissä oli vaan sitä mäkiä ylösalas, pehmeää hiekkaa yms. hitaan vauhdin "akrobatiaa". Voi johtua siitä, että muuta joku osallistujan vaimo ei ole pystynyt kuvaamaan järkevästi, tai sitten siitä, että muuta ei ole ollut. Hieman kovempinopeuksinen soratieajelu Suomen tyyliin ei kuitenkaan liene Sakemannien leipälaji kun ei siellä sorateitä ole, joten epäilys ainakin herää.

Tähän liittyen...

Suohon en veisi (pyöriä nostellessa kuluu aikaa, vie mehut), enkä kovavauhtista sladiakaan lähtisi opettamaan.

En minäkään lähtisi opettamaan hauskanpitosladittelua, mutta kannattaisiko silti harkita jotain eväitä sen varalle, että kun kruisaa tyypillistä isompaa soramoottoritietä >60km/h (tarkoitan näitä kahden auton levyisiä, yleensä kovapintaisia) lasissa, katselee järveltä lentoon lähteviä joutsenia ja tapailee mielessään finlandia-hymnin nuotteja kunnes havahtuu ja huomaa että joku on levittänyt irtosoraa tielle, aivan liian lähellä edessä on 70° mutka ja suoraan jatkaessa päätyy ojan yli vihaisen maajussin pellolle, niin osaisi edes yrittää selviytyä tilanteesta tiellä ja pystyssä pysyen. Tai jotain. Ihan näin hihasta ravistettuna.

Sitten ongelmana olisi vielä se, että kurssilaiset pitäisi varmaan jakaa kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä pienet kaadot ja kumpsahdukset olisi enemmän kuin todennäköisiä, ja toisessa kaatoja yritettäisiin välttää kuin ruttoa. Näille ryhmille pitäisi joko olla oma ohjelmansa tai kokonaan omat kurssinsa.

Ainoa mp-kurssi jolle olen osallistunut oli MP69:n yhden päivän survival day. Yllätyin siitä positiivisesti, mutta kuten joskus sinullekin taisin jossain kommentoida, jäi sellainen fiilis että siitäkin olisi saanut olla sellainen versio jossa ei olisi yritetty olla ihan niin varovaisia kuin oltiin. Jäi vähän mietityttämään että "entäs sitten kun mä joudun oikeissa olosuhteissa tekemään paniikkijarrutuksen ja/tai -väistön?"

Siispä kysyn teiltä arvoisat kurapyöräilijät:

1) Olisitteko kiinnostuneita endurokurssista, joka olisi suunnattu painavammalle kalustolle

Toki.

2) Saisiko harjoitukset olla niin vaativia, että mopo kävisi kyljellään todennäköisesti kerran-monta tuon kurssin aikana?

3) Pitäisikö olla kaksi ryhmää a) ehkä nurin ja b) toivottavasti ei kertaakaan nurin

Minusta voisi olla esim. kaksi ryhmää ja toisessa harjoitusten taso edustaisi jollain tapaa niitä pahimpia tilanteita, joihin kukaan edes vähänkään järkeä omaava korkeintaan möhköenduronsa reaalimaailmassa saattaa.

Toinen ryhmä olisi sitten suunnattu aloittelijoille ja harjoitukset vähemmän vaativia.

Se, että kuinka suurella todennäköisyydellä Pertti Perusosallistuja sitten kaatuu kummassakin ryhmässä on minusta osittain rinnakkainen juttu eikä siitä kannata alkaa antamaan mitään "lupauksia". Kenenkään ei ole pakko kaikkia harjoituksia ajaa ja varsinkin jos saataisiin esim. pehmeänajoon muutama vaikeustaso (siis jopa siihen aloittelijaryhmään, sen "löysää vauhti silmänräpäyksen ajaksi niin olet akseleita myöten kiinni"-aavikkosimulaation voisi jättää kakkosryhmään, mutta kyllä aloittelijaryhmässäkin pitäisi olla "pahimmillaan" oikeasti pehmeää jossa ilman oikeaa tekniikkaa menee +80% todennäköisyydellä nurin) niin voi sitten ne hankalimmat pätkät jättää ajamatta juuri kaupasta haetulla ja kiillotetulla silmäterällä.

[IceFire]

Tosta esittelyvideosta kyllä näki millä tasolla touhu oli. Aika huvittava sen lätäkön läpiajo "ettei jalat kastu". Yritin katella mitkä renkaat pyörissä oli. Ei ainakaan nappulat. Se mäen nousukin oli aika heikko esitys. Mäki ei ollut jyrkkä tai kuoppainen saatikka pitkä. Kuvakulma hämää, mutta uskallan sanoa, ettei homma oikein toiminut. Kaasua ei oikein uskallettu antaa kunnolla ja pienestäkin epäröinnistä höllättiin kaasua. Tulos: pyörä pysähtyy. Noilla isoilla pyörillä pitäisi luottaa siihen massaan, ajaa tapeilla nojata reippasti taakse, käyttää tarpeeksi isoa vaihdetta ja laulattaa moottoria.

Kun bemari pysähtyi mäkeen, olisi ennen sitä pyörä pitänyt yrittää kääntää poikittain mäkeen eikä kaivaa sitä paikalleen. Oikeassa mäessä (lue: jyrkässä) tuo johtaa lähes aina kaatumiseen tai ainakin pyörää on vaikea irroittaa. Ja sitten kun lähdettiin kääntämään alas mäkeen käännettiin väärään suuntaan. Jälleen oikeassa mäessä oikea jalka aina jarrulla ja vasen jalka maassa. Jos käännetään vasemman kautta ei vasen jalka varmasti yletä maahan alamäen puolella. Tietenkin jos on aikaa puuhastella ja muutama kaveri vieressä auttamassa, voi käännellä miten päin huvittaa, mutta kun yksin ajaa, olisi syytä opettaa oikeat tekniikat siihen.

Kääntämällä valmiiksi pysähtyvän vauhdin oikealle, voi pienellä peruutusliikkeellä kääntää kapeassakin mäessä helposti ja nopeasti takaisin alas ilman apureita.

Tapeilla ajo tavallisella tiellä mateluvauhtia oli kyllä naurettavaa. Matelu oli muutenkin päivän sana. En tulisi kyllä sanoisi aloittelijalle että mäki pitää ajaa tapeilla seisten alas. Paino siirtyy tuollaisessa matelussa aivan eteen ja etupyörä kyntää kaikki epätasaisuudet ja takapyörältä katoaa viimeisetkin pidot. Jos mäki olisi kovapohjainen ja epätasainen ja jos sen todella "ajaa" alas, niin sitten ehdottomasti tapeilta. Alamäkihän ajetaan kuin suora tie, kevennetään keulaa kuoppiin.

Ne vähäiset pomput mitä tuossa madeltiin eivät välttämättä tapeilta ajoa olisi tarvinneet. Jos oikeasti olisi tapeilta tarvinnut ajaa, olisivat jalat joutuneet joustamaan maastoa. Nyt ajettiin vaan lähes jäykkänä pomppujen yli.

Olihan siinä pari ihan hyvääkin juttua esim. pyörän nostaminen pystyyn (otetaan korkeimmasta kohdasta kiinni) ja selvisi että kuskin pitää juoda ja syödä hyvin.

[Pekkavee]

Oikeassa mäessä (lue: jyrkässä) tuo johtaa lähes aina kaatumiseen tai ainakin pyörää on vaikea irroittaa. Ja sitten kun lähdettiin kääntämään alas mäkeen käännettiin väärään suuntaan. Jälleen oikeassa mäessä oikea jalka aina jarrulla ja vasen jalka maassa. Jos käännetään vasemman kautta ei vasen jalka varmasti yletä maahan alamäen puolella.

Toi oli hyvä ohje. Kesällä kaaduin kesälomareissulla ihan viattomassa ylämäessä ja vielä metsätiellä, kun umpikuja tuli vastaan. Oli vielä tytär kyydissä ja painavat pakaasit takana. Pyörä jäi vasemmalle vinoon ja siitä tietysti kumoon.

Jos olisi älynnyt ennen pysähdystä kääntää sen oikealle vinoon, niin varmaan olisin pysynyt pystyssä ja peruuttamalla päässyt siitä tilanteesta hyvin eroon.

Sitä ei vaan tule ajateltua, mikä meni pieleen, harmittaa vaan niin pirusti. Toi sun viesti kirkasti mulle sen mikä meni pieleen.
Ensi kerralla toivottavasti osaan, kiitos sinun IceFire.

Pekka