Vastaohjaushavaintoja...
Lähetetty: Ke Syys 06, 2006 4:58 pm
Ajelin tänään töihin oikokiertotietä ja soratie oli niin naminamikunnossa, että innostuin siinä leikkimään ja pohdiskelemaan tuota aikaisempaa vastaohjauskeskustelua.
Kokeilin mennä kaarteeseen ilman vastaohjausta: Kädet irti tangosta ja kroppaa ulkokurviin (jolloin pyörä hieman kallistuu sisään) ja takajarrua. Kyllähän se perä jonkun hassun sentin liikkuu sivusuunnassa, mutta huolimatta tuosta yrityksestä painaa pyörä ilman vastaohjausta edes hieman kallelleen takajarru lukossakin mopo menee käytännössä suoraan. Kerran kun satuin olemaan kaltevalla kohtaa, perä lähti vähän enemmän sivulle, mutta ei siitä mitään ilman ohjausinputtia tullut.
Sitten heittelin pyörää peräkkäisiin kurveihin (yritin suoraan sladista sladiin) ja havaitsin 'kallistavani' pyörää kantilta toiselle sillai 'härkää sarvista' -tyylillä. Yläkroppa oli pystyssä, ja pyörä vaan kallistui kaarteesta toiseen. Tietoisesti en muka vastaohjannut, mutta kun en maasta tahi seinästäkään tuohon tukea ottanut, niin siinä nyt vaan mopon kulkiessa eteenpäin tulee vastaohjaus tehtyä, eli ajettua se eturengas sinne painopisteen alle ja ohikin (kallistuksen oikaisu ja jatko uuteen kallistukseen). Mutta aika vaikea sitä oli 'vastaohjaukseksi' mieltää, vaikka se juuri siinä tapahtuu. Leveä stonga, ja pelkkä pyörä kallistuu, niin voiman tarve verrattuna vaikka maantiekaarreajoon, jossa kuski seuraa pyörän mukana, on minimaalinen.
Timo mulle kommentoikin joko tällä palstalla tai puhelimessa (en muista) että vauhdikkaassa ajossa usein tekee ensin vastaheiton ja siitä aloittaa sladin. No pitihän sitäkin kokeilla. Ensin keula hieman mettään päin, ja jarrulla väärin päin luistoon. Siitä sitten perä toiselle puolen ja kaasua. Kivaa. Mutta taas kerran kun tuon sladin suunnan vaihtaa, niin ohjaustangosta siinä väännetään. Ja vastaohjataan. Tosi vaikea sitä on mieltää, kun perä pukkaa rinnalle ja ohjaus osoittaa mihin osoittaa.
Ja sladissahan painopisteen kulkusuunta ja etupyörän kulkusuunta ovat osapuilleen samat ('ohjataan luiston suuntaan'), joten se vastaohjauskaan ei tapahdu pyörän pituusakselin suhteen, vaan painopisteen kulkusuunnan suhteen. Jos ohjausta 'käännetään luiston suuntaan' enemmän kuin sladi vaatii, pyrkii painopiste taittamaan pyörän linkkuun, pyörä kallistuu enemmän, ja perä pyrkii liukumaan alta. Jos ohjausta hieman oikaistaan, etupyörä pakenee enempi sisäkaarteeseen, ja pyörä pyrkii nousemaan kallistuksesta pystyyn. Tässä kohtaa kaasun määrällä säädetään leviääkö sladi ja homma jatkuu kaarteen ajamisena luistossa, vai löysätäänkö hieman, jolloin sladi myös oikenee.
Homman tekee vain kovin hankalaksi se, että sladin leveyttä ja takapyörän pitoa voi säädellä kaasulla. Sladin voi toki myös lopettaa löysäämällä kaasun tai laittamalla kytkimen pohjaan, jolloin pyörä pyrkii ihan varmasti kallistuksesta pystyyn, jopa highsideen asti, mutta hallittua vastaheittoa siitä ei tule ellei ohjaustangosta väännä.
Joku kysyi söhmissä taannoin, kun pyörän ajomekaniikkaa ja ajamisen teoriaa pohdin, jotta nautinko ajamisesta ollenkaan ja osaanko ajaa fiilispohjalta. Mielestäni nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Aina neuvo 'lisää hanaa' ei toimi, ellei muuten tiedä yhtään mitä tekee. Syy- ja seuraussuhteiden pohtiminen tuo joskus mukanaan kiitettäviä oivalluksia: Näinhän sen olen aina tehnyt, tästäkö se johtuu, nyt osaan tehdä sen tietoisesti.
Silti vahvasti fiilispohjalta ja soraa takavasemmalle suihkuttaen!
-Tero-
Kokeilin mennä kaarteeseen ilman vastaohjausta: Kädet irti tangosta ja kroppaa ulkokurviin (jolloin pyörä hieman kallistuu sisään) ja takajarrua. Kyllähän se perä jonkun hassun sentin liikkuu sivusuunnassa, mutta huolimatta tuosta yrityksestä painaa pyörä ilman vastaohjausta edes hieman kallelleen takajarru lukossakin mopo menee käytännössä suoraan. Kerran kun satuin olemaan kaltevalla kohtaa, perä lähti vähän enemmän sivulle, mutta ei siitä mitään ilman ohjausinputtia tullut.
Sitten heittelin pyörää peräkkäisiin kurveihin (yritin suoraan sladista sladiin) ja havaitsin 'kallistavani' pyörää kantilta toiselle sillai 'härkää sarvista' -tyylillä. Yläkroppa oli pystyssä, ja pyörä vaan kallistui kaarteesta toiseen. Tietoisesti en muka vastaohjannut, mutta kun en maasta tahi seinästäkään tuohon tukea ottanut, niin siinä nyt vaan mopon kulkiessa eteenpäin tulee vastaohjaus tehtyä, eli ajettua se eturengas sinne painopisteen alle ja ohikin (kallistuksen oikaisu ja jatko uuteen kallistukseen). Mutta aika vaikea sitä oli 'vastaohjaukseksi' mieltää, vaikka se juuri siinä tapahtuu. Leveä stonga, ja pelkkä pyörä kallistuu, niin voiman tarve verrattuna vaikka maantiekaarreajoon, jossa kuski seuraa pyörän mukana, on minimaalinen.
Timo mulle kommentoikin joko tällä palstalla tai puhelimessa (en muista) että vauhdikkaassa ajossa usein tekee ensin vastaheiton ja siitä aloittaa sladin. No pitihän sitäkin kokeilla. Ensin keula hieman mettään päin, ja jarrulla väärin päin luistoon. Siitä sitten perä toiselle puolen ja kaasua. Kivaa. Mutta taas kerran kun tuon sladin suunnan vaihtaa, niin ohjaustangosta siinä väännetään. Ja vastaohjataan. Tosi vaikea sitä on mieltää, kun perä pukkaa rinnalle ja ohjaus osoittaa mihin osoittaa.
Ja sladissahan painopisteen kulkusuunta ja etupyörän kulkusuunta ovat osapuilleen samat ('ohjataan luiston suuntaan'), joten se vastaohjauskaan ei tapahdu pyörän pituusakselin suhteen, vaan painopisteen kulkusuunnan suhteen. Jos ohjausta 'käännetään luiston suuntaan' enemmän kuin sladi vaatii, pyrkii painopiste taittamaan pyörän linkkuun, pyörä kallistuu enemmän, ja perä pyrkii liukumaan alta. Jos ohjausta hieman oikaistaan, etupyörä pakenee enempi sisäkaarteeseen, ja pyörä pyrkii nousemaan kallistuksesta pystyyn. Tässä kohtaa kaasun määrällä säädetään leviääkö sladi ja homma jatkuu kaarteen ajamisena luistossa, vai löysätäänkö hieman, jolloin sladi myös oikenee.
Homman tekee vain kovin hankalaksi se, että sladin leveyttä ja takapyörän pitoa voi säädellä kaasulla. Sladin voi toki myös lopettaa löysäämällä kaasun tai laittamalla kytkimen pohjaan, jolloin pyörä pyrkii ihan varmasti kallistuksesta pystyyn, jopa highsideen asti, mutta hallittua vastaheittoa siitä ei tule ellei ohjaustangosta väännä.
Joku kysyi söhmissä taannoin, kun pyörän ajomekaniikkaa ja ajamisen teoriaa pohdin, jotta nautinko ajamisesta ollenkaan ja osaanko ajaa fiilispohjalta. Mielestäni nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Aina neuvo 'lisää hanaa' ei toimi, ellei muuten tiedä yhtään mitä tekee. Syy- ja seuraussuhteiden pohtiminen tuo joskus mukanaan kiitettäviä oivalluksia: Näinhän sen olen aina tehnyt, tästäkö se johtuu, nyt osaan tehdä sen tietoisesti.
Silti vahvasti fiilispohjalta ja soraa takavasemmalle suihkuttaen!
-Tero-
