Pohjolan Kurapyöräilijät

Heippa

Kontiorallin tiimoilta on tullut hieman palautetta siitä, että ohjattuihin isompiin ajoretkiin olisi pitänyt hakea lupa paikallisilta tiehoitoyhdistyksiltä.

Palaute ei ole ollut mitenkään negatiivista vaan pikemminkin ohjaavaa.
Yksityistieyhdistyksestä saa tietoja yhteyshenkilöistä ja tielaitoksen sivuilta lisää tietoa yksityisteistä.

Kontioralli maksaa erään yksityistien käytöstä 5.- euroa käyttömaksua ensuroajeluiden pohjalta. Kun ko. tiehoitoyhdistyksen puheenjohtaja soitti minulle ja ehdotti 5.- egen maksua, olin onneksi vaiti enkä kysynyt, että "Onko se 5.- per nuppi"

Ilmeisesti tapahtuma oli kuitenkin elämys myös ko. yksityistien omistajille.

Pitäkää suhteet kunnossa yksityistieomistajiin.

Näyttää siltä, että he ymmärtävät meitä.

Pekka

Käsitykseni mukaan tienkäyttäjän tulee maksaa yksityistien omistajalle maksu tienkäytöstä jos käyttö on säännöllistä. Satunnainen käyttö ei aiheuta maksuvelvoitetta, satunnaista on esim. marjassa ja metsällä käynti. Ammattimaista puunajoa ei voitane pitää satunnaisena käyttönä.

Eräs tienhoitokunta pruukaa lähettää meille töihin laskun tienkäytöstä koska olettavat että sähkölaitos kulkee kuitenkin joka paikassa aivan päntiönään. Oman tulkintamme mukaan vikakeikalla käynti (meillä on tietenkin vähemmän vikoja kuin muissa sähköverkoissa ) joskusharvoin on satunnaista emmekä ole laskua maksaneet. Asia on jäänyt siihen.

Jos käyttäisimme tietä esim. useita viikkoja päivittäin jonkun verkonrakennusprojektimme takia niin kait joku maksu silloin pitäisi maksaa.

Hyvä Pekka, tämä on tärkeä ja mielenkiintoinen aihe.

http://www.tieyhdistys.fi/yksityistiet/index.html

Sieltä lainattua:

"Yksityistiet ovat tärkeitä myös marjastuksen, sienestyksen ja muun metsien moninaiskäytön sekä myös kalastuksen kannalta. Muukin vapaa-ajan toiminta ja jopa kaupalliset toiminnot – kuten matkailu - edellyttävät yksityisteiden käyttömahdollisuutta. Yksityistielaissa on säännös yksityisteiden yleiskäyttöoikeudesta. Jos tie saa kunnanavustusta tai valtionavustusta sen satunnaista käyttämistä ei saa kieltää. Säännölliseen tienkäyttöön tarvitaan lupa."

Tuo sana satunnainen käyttö kaipaa hieman lisäselvitystä. Ymmärrän että jos ajelen yksikseen tai vaikka pienellä porukalla ja satutaan menemään jonkun yksityistien kautta, niin sen käyttö on todellakin satunnaista. Mutta jos toteutetaan porukka-ajelu, johon tulee "julkinen kutsu" ja vetäjä on suunnitellut reitin etukäteen, niin onko yksityistien käyttö enää satunnaista vai tietoisen harkittua?

Miten tämä asia suhtautuu rasiteteihin. Minulla on pieni maapläntti pohjoisessa ja sille on merkitty kiinteistörekisteriin tierasite. Käsittääkseni en voi kieltää ketään liikkumasta ko. tiellä joka johtaa päätieltä järvenrantaan. Ymmärrän ja hyväksyn ko. rasitteen ja olen aikoinani saanut tienteosta hieman rahallista korvausta.

Pekkavee kirjoitti: Kontiorallin tiimoilta on tullut hieman palautetta siitä, että ohjattuihin isompiin ajoretkiin olisi pitänyt hakea lupa paikallisilta tiehoitoyhdistyksiltä.

Palaute ei ole ollut mitenkään negatiivista vaan pikemminkin ohjaavaa.
Yksityistieyhdistyksestä saa tietoja yhteyshenkilöistä ja tielaitoksen sivuilta lisää tietoa yksityisteistä.

Ainoa mahdollisuus on porukkaa ajeluttaa pitkin yksityistietä on juuri tuo laissa ja jokamiehen oikeuksissa mainitttu "satunnainen" liikkuminen. Jos ajelulla on mittaa yli sata kilometriä, alkaa tieosakkaita joilta pitäisi alkaa lupia kyselemään helposti kymmeniä...Lähes kaikki tiet missä me haluamme ajaa on yksityisteitä, ja vain sinisillä viitoilla varustetut maantiet (ennen 1.1.2006 nimenä oli yleinen tie) ovat valtion omistamia ja ylläpitämiä. (siis ne sorapintaisetkin tiet joissa on sininen viitta ovat maanteitä).Muut tiet ovat sitten yksityisteitä, ja ne tunnistaa musta-valkoisesta viitasta, jos niillä nyt viitta sattuu olemaan.

Itse olen vuosien saatossa muutamille kulkukiellolla olleelle pätkälle kysynyt luvan, mutten koskaan ilman kieltomerkkiä olevalle tielle.

Jokainen ajeluihin osallistuja voi sitten taas miettiä omaa ajotapaansa, eli miten lähdetään risteyksistä ja pysähdyksistä liikkeelle. Ajaminen on vauhdikasta ja mukavaa, vaikkei kaikkia mutkia ja risteyksiä kuovitakaan rullalle. Hillityllä ajokäyttäytymisellä porukalla ajettaessa pidetään parhaiten välit kunnossa tieosakkaiden kanssa, ja jos jutustelumaan pääsee/joutuu, niin ehkei suun soittaminen ole parasta tulevaisuutta ajatellen...

Hommahan perustuu vapaaehtoisuuteen vetäjien taholta, ja riittää että kerran juttu menee munillleen ja se sitten siitä.

Tase kirjoitti:Mutta jos toteutetaan porukka-ajelu, johon tulee "julkinen kutsu" ja vetäjä on suunnitellut reitin etukäteen, niin onko yksityistien käyttö enää satunnaista vai tietoisen harkittua?

Eiköhän se ole satunnaisen harkittua tai harkitun satunnaista ??

Tase kirjoitti: Mutta jos toteutetaan porukka-ajelu, johon tulee "julkinen kutsu" ja vetäjä on suunnitellut reitin etukäteen, niin onko yksityistien käyttö enää satunnaista vai tietoisen harkittua?

Jos sitä yksityistietä ajetaan vain kertaalleen taikka joitain yksittäisiä kertoja kesässä, niin kai sitä satunnaisena voi pitää, satutaanpa sille tielle sitten suunnitellusti tai sattumalta, porukan määrästä riippumatta.

Ei minun mielestäni satunnainen ja tietoisen harkittu ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Muutoinhan moneenkaan paikkaan ei voisi päästä kuin tuurilla, jos etukäteen suunnittelu tekisi yksityisteillä ajamisen jotenkin vähemmän sallituksi.

Ymmärtäisin niin, että tuo satunnaisuus merkitsee tässä asiassa sitä, kuinka usein jotain samaa tienpätkää ajetaan eikä niinkään sitä, kuinka tietoisesti tai tiedottomasti sillä ajetaan tai sille saavutaan.

Mielestäni Raimo on enemmän kuin täysin oikeassa kirjoittaessaan siitä, miten risteyksistä ja pysähdyksistä kannattaa lähteä. Pieniä mukavia sorapätkiä voi kyllä ajaa melkoisen kovaakin, ilman että jälkiä mainittavammin jää.

Ande749 kirjoitti: ...
Ei minun mielestäni satunnainen ja tietoisen harkittu ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Muutoinhan moneenkaan paikkaan ei voisi päästä kuin tuurilla, jos etukäteen suunnittelu tekisi yksityisteillä ajamisen jotenkin vähemmän sallituksi.
...

Sinä olet ihan oikeassa. Oikeat vastakohdat ovat vissiin satunnainen ja säännöllinen. Säännölliseen liikkumiseen tarvitaan lupa. No mitä se säännöllisyys sitten on?

Mites ne allroadtourit, varsinaiseen maastossa ajeluun piti varmaan hakea luvat, mites se tiellä liikkuminen?

PS. Eikö tästä porukasta muka löydy yhtään asianajajaa/lakimiestä? Kaikkia muita asiantuntijoita täällä kyllä on, mikä onkin yksi tämän homman rikkaus.

Säännöllisyys voisi olla esimerkiksi töissä kulkemista tai vaikkapa mökilleen ajamista ?!?

Tase kirjoitti:Mites ne allroadtourit, varsinaiseen maastossa ajeluun piti varmaan hakea luvat, mites se tiellä liikkuminen?

Jos Tiimiläisiä joku lukee sattumalta tätä viestiketjua, niin korjatkoon jos olen väärässä.

Tourilla teillä liikuttiin juuri tätä "satunnaista" tienkäyttökohtaa tulkiten. Monella Tourilla kuitenkin oli erikseen järjestettyjä maastoerikoiskokeita, joille oli hankittu luvat. Esimerkiksi URAAlla ajettu Mainarin saunalenkki oli 2004-2005 Toureilla ajettu offroad-pätkä. Lisäksi URAAlla ajettiin vielä kaksi muutakin lenkkiä.

Myös URAAn tietyille pätkille ilmoitin tien osakkaille että niillä tullaan liikkumaan. Koska vaikka liikkuminen on satunnaisesti luvallista, myös tien korjausvelvollisuus on myös satunnaisella tienkäyttäjällä jos tie vaurioituu...Siis tarkasti lakia luettaessa tilanne on näin.

Minulla on pieni maapläntti pohjoisessa ja sille on merkitty kiinteistörekisteriin tierasite. Käsittääkseni en voi kieltää ketään liikkumasta ko. tiellä joka johtaa päätieltä järvenrantaan.

Sillä tienpätkällä saa liikkua vaan ne kelle se oikeus on annettu. Eli jos se oikeus on naapurikiinteistöllä niin vain sen kiinteistön omistaja tms. on oikeutettu tontillasi sijaitsevaa tietä käyttämään. Muilla sinne ei ole mitään asiaa. Se tien pohja on edelleenkin sinun omaa omaisuuttasi ja sinulla on oikeus valvoa, että ketä siellä liikkuu. Sen rasitteen voi myös purkaa jos alkaa vituttamaan ylenpalttinen liikkuminen, mutta silloin siitä pitää sovitella sen/niiden kanssa kelle oikeus on annettu. Kannattaa muistaa, että jos rasite koskee vaan tietä niin silloin sinne päähän ei mitään esim. laituria saa ilman lupaasi rakentaa. En ihan tarkkaan muista miten tuo homma menee, mutta pääpiirteittäin tähän suuntaan.

Puhutaanko tässä nyt yleisesti niistä teistä joiden alussa on joku kieltomerkki ja/tai puomi, vai vaan kaikista yksityisteistä?

Sitä on monta kertaa tullut mietittyä että keneltä niitä lupia pitäis kesken ajon alkaa kyselemään.. Nyrkkisääntönä olen pitänyt että liikennemerkkejä totellaan jos niissä on joku järki, puomeja ei kierrellä mutta avoimista puomeista voi satunnaisesti ajaa.

Järjellinen liikennemerkki ei esimerkiksi ole mun mielestä joku ite kyhätyn näköinen väärä merkki jonka lisäkilpi on toisella kotimaisella. Esimerkkinä eräs merkki joka ilmeisesti imitoi kielletyn ajosuunnan merkkiä, mutta keltainen vaakaviiva meni koko merkin halki. No ei mitään hajua mitä se muka tarkoittais joten oletin vappukoristeeksi.

Toinen hauska oli "Ajoneuvolla ajo kielletty" -merkki jonka keskellä luki "STOP", ja alla "gäller ej landägaren" (tai jotain sinnepäin, no kuitenkin ruotsiksi lause "ei koske maanomistajia"). Hyväntahdon eleenä sitten pysähdyin ennen merkin ohittamista koska en kerran maanomistaja ollut.

Siks toisekseen mun käsityksen mukaan lisäkilven teksti tulisi olla aina myös suomeksi.

Jos liikennemerkit taas näyttää oikeilta niin tokihan minä niitä tottelen.

Ola kirjoitti:

Minulla on pieni maapläntti pohjoisessa ja sille on merkitty kiinteistörekisteriin tierasite. Käsittääkseni en voi kieltää ketään liikkumasta ko. tiellä joka johtaa päätieltä järvenrantaan.

Sillä tienpätkällä saa liikkua vaan ne kelle se oikeus on annettu. Eli jos se oikeus on naapurikiinteistöllä niin vain sen kiinteistön omistaja tms. on oikeutettu tontillasi sijaitsevaa tietä käyttämään. Muilla sinne ei ole mitään asiaa. Se tien pohja on edelleenkin sinun omaa omaisuuttasi ja sinulla on oikeus valvoa, että ketä siellä liikkuu. Sen rasitteen voi myös purkaa jos alkaa vituttamaan ylenpalttinen liikkuminen, mutta silloin siitä pitää sovitella sen/niiden kanssa kelle oikeus on annettu. Kannattaa muistaa, että jos rasite koskee vaan tietä niin silloin sinne päähän ei mitään esim. laituria saa ilman lupaasi rakentaa. En ihan tarkkaan muista miten tuo homma menee, mutta pääpiirteittäin tähän suuntaan.

Se tieoikeus on annettu jakokunnalle, jonka maata on rannassa. Myöhemmin kunta rakensi jakokunnan maalle uimakopit ja kodan. Vaikka käsittääkseni ainoastaan jakokunnan jäsenillä on virallisesti oikeus käyttää tietä, niin en minä sen käyttöä jakokuntaan kuulumattomiltakaan halua enkä käytännössä edes voi kieltää. Tieoikeutta haettaessa ilmoitin että en osallistu tien ylläpitoon enkä siitä aiheutuviin kustannuksiin millään lailla.

Joten kaikki kurapyöräilijät, voitte aivan vapaasti ajaa sitä tietä pitkin rantaan saakka, vaan kurapyörätarra tai jokin muu lajitunnus pitää olla näkyvillä... . Maanomistajana annan teille luvan kaivattaa niin paljon kuin haluatte, tien ylläpitäjä tosin saattaa olla eri mieltä...

karmolis kirjoitti:Puhutaanko tässä nyt yleisesti niistä teistä joiden alussa on joku kieltomerkki ja/tai puomi, vai vaan kaikista yksityisteistä?

Nyt puhutaan kaikista yksityisteistä, ei erikseen kielletyistä tai puomitetuista.


Kielloista puhuttaessa tiekunta voi kieltää ja/tai puomittaa tiensä kun se ei ole saanut avustusta tien tekemiseen, tai avustuksesta (valtio/kunta) on kulunut yli 10 vuotta.

Mulla on pari lehtileikettä sekä syyttäjän päätös syyttämättä jättämisestä puomeja koskien. Ja on mielenkiintoista lukea syyttäjän lain tulkintaa, joka vastaa miten täälläkin sitä on luettu. Eli yksityisteillä saa liikkua satunnaisesti, sekä tuo edelläkirjoitettu kielloista.

Esimerkiksi monikaan puomin tai esteen laittaja ei tiedosta sitä, että molemmin puolin puomia 150-250 metrin etäisyydellä pitää olla varoitus ja vielä molemmista suunnista! Tämmöiseen puomiin kun ajaa joku vahingoittaen itseään tai ajonneuvoa, on puomin laittaja korvausvelvollinen. Ennakkopäätöstä kuitenkaan asiasta ei ole.

Vanhempieni mökki on yleisen tien varressa. Näppärin siirtymä tuolle tielle käy yksityistien kautta. Tämän tien hoitokunta oli muistanut isäukkoa laskulla tien käytöstä - summaa en muista. Jonkinlaista seurantaa on siis ilmeisesti harrastettu, koska tämä reitti ei ole edes ainoa keino päästä mökille. Meneeköhän tuollainen lasku ulosottoon jos sitä ei maksa?

Mikäs on yksityisteillä olevien nopeusrajoitusmerkkien lainvoima. Tässä minun kotinurkilla on pari soratienpätkää, joissa on rajoituksena 30 ja 40 km/h. Liikennemerkit ovat virallisia eivätkä mitään sinnepäin olevia kyhäelmiä. Voiko poliisi antaa rapsut ylinopeudesta, saako poliisi mennä sinne oma-aloitteisesti vai pitääkö tien edustajan kutsua heidät sinne paikalle?

Raimo kirjoitti:Esimerkiksi monikaan puomin tai esteen laittaja ei tiedosta sitä, että molemmin puolin puomia 150-250 metrin etäisyydellä pitää olla varoitus ja vielä molemmista suunnista! Tämmöiseen puomiin kun ajaa joku vahingoittaen itseään tai ajonneuvoa, on puomin laittaja korvausvelvollinen. Ennakkopäätöstä kuitenkaan asiasta ei ole.

Onko joku nähnyt puomista varoituskylttiä? Itse en muista moista bonganneeni.

Kuinkas jos puomi on heti tienhaarassa?

Puomi tai ketju voi tosiaan olla ikävä yllätys kun pimeässä tulee yllättäen vastaan. Ei onneksi omia kokemuksia.

mopopoitsu kirjoitti: ...
Onko joku nähnyt puomista varoituskylttiä? Itse en muista moista bonganneeni.
...

Minä olen nähnyt. Puomi oli auki, minä ajoin 20-30 km ja tien toisessa päässä oli puomi joka oli kiinni. Koska olin tulossa syrjätieltä maantielle, kiersin puomin ojan kautta. Pikkuisen piti olla tarkkana kun puomin kiertoa oli yritetty estää.