Ajelin mukavia pikkuteitä ja sorapätkiä Lapinlahdelle asti. Sitten ei ollut paljon vaihtoehtoja. Otin Iisalmi-Kiuruvesi-Pyhäntä-Raahe.
Kiuruvesi-Pyhäntä välillä oli mukavia haasteita. Tie numero 599. Tie oli ehkä 15 km matkalta pelkkää sepeliä ja joskus 100 m vanhaa asfalttia välissä.
Oli aika karkeaa sepeliä, semmoista golf-pallon kokoista ja särmikästä.
Liikennemerkissä luki että 50km/h ja lentäviä kiviä ( vai mikähän sen merkin nimi on). Raskaammat autot oli tehneet siihen sepeliin myös haastavia uria.
Autot ajeli jotain kolmeakymppiä, mutta mun piti ajaa toista sataa, jotta pyörä olisi toiminut kunnolla ja pysynyt pystyssä. Ei tommoisella sepelikivitiellä voi ajaa hiljaa, koska silloin kaatuu varmasti. Se menikin mainiosti ja ohittelin autoja ihan siististi. Mulla oli jo poliisillekin hyvä selitys valmiina, jos semmoisia olisi näkynyt.
Tommoisissa olosuhteissa näköjään pyörä tietää parhaiten, ja osaa sen homman hoitaa. Se elää siinä sun jaloissa tien mukaan ja kun myötäilet sen menoa löysin rantein niin homma onnistuu. Hyrrävoimat toimii.
Pekka
PS. Onneksi renkaat ei hajonneet teräviin kiviin.