Pohjolan Kurapyöräilijät

Tuli hommattua taloon DR750 kun alkoi vauhti karkaamaan yhdistelmällä asfaltti-kyykky. Pariin otteeseen olen ehtinyt hiekalla käydä ajelemassa ja aika jänskältä tuntuu kun peräpää vispaa ihan omaa elämäänsä. Mieli tekis ajaa kovempaakin, mutta kun ei riitä luottamus pyörän pystyssä pysymiseen. Eli nyt vinkkiä ja neuvoa tuohon soratiellä ajeluun. Kuin kovaa? Kuinka paljon se perä oikeesti voi vispata ennen kun mennään nurin? Lappeenrannan suunnalta hyviä ajopätkiä? Tartteeko varustusta lisätä katuajoon verrattuna? Kuinka todennäköistä konttaaminen sitten oikeesti on?

Ja joo.. nimimerkki kertoo kaiken.. Mä olen se joka kaahaa Lappeenrannassa Darralla pitkä letti vipattaen.. Saa tulla jutteleen jos uskaltaa..

Anu kirjoitti:Kuin kovaa?

Tiestähän nuo nopeudet paljon riippuu. Itse olen pitänyt hyvänä maksimina kurapyöräteillä 80kmh. Tuo on siis periaatteellinen, parhaimmillaan ollaan menty 140kmh, silloin tien pohja oli kuin asfalttia ja peltoa molemmin puolin. Mutkiin noin normaalisti 60kmh sisään.

Anu kirjoitti:Kuinka paljon se perä oikeesti voi vispata ennen kun mennään nurin?

Sitten kun stonga on rajoittajassa ja takapää puskee edelle, niin silloin kai mennään nurin?

Anu kirjoitti:Lappeenrannan suunnalta hyviä ajopätkiä?

Lappeenrannasta en tiedä muuta kuin että se on itärajalla.

Anu kirjoitti:Tartteeko varustusta lisätä katuajoon verrattuna?

Kannattaa ekana hankkia ainakin krossimonot. Minulla on jo nyt ko popot, polkkarit, kyynärsuojat ja erillinen selkäpanssari. Hankintalistalla seuraavan rintapanssari.

Anu kirjoitti:Kuinka todennäköistä konttaaminen sitten oikeesti on?

Nopeuskysymys. Mitä kovempaa yrittää sen todennäköisemmin konttaa. En ole neljään vuoteen vielä kunnolla kontannut, mutta ei ole ollut oikein yritystäkään.

Riku

Tervetuloa! Vaikeita kysymyksia vastata täsmällisesti. Suurin vaikutus perän pitävyyteen ovat tietenkin renkaat. Katunakeilla tuntuu soralla luistavan vaikka ajaisi ihan hiljaa, mutta nappulakumeilla saattaa joissain paikkoissa pystyä kallistelemaan ihan reippaasti. Pyörä pysyy aika hyvin pystyssä kunhan on jonkun verran vauhtia. Jos mutkassa antaa hanaa, hyvillä renkailla on aika turvallista kokeilla sladeja. Kyllä se sieltä palautuu kun löysää kaasun.

Kannattaa selata tätä forumia ja lukea raimon matkaenduro-osio. Näitä "kuinka ajetaan" -ketjuja on vähän väliä. Normaalissa soratieajossa mielestäni riittää samat vehkeet kuin asvaltillakin. Ajoreiteistä sen verran että olen jonkin verran lappeen Rannassa ajellut, kun mökki on siinä vieressä. Kannattaa aloittaa ihan omasta lähiympäristöstä, katsoa GT-kartasta ne keltaiset tai pienemmät tiet. Saimaan kanavan reunaa olen muutaman kerran viilettänyt, ihan hauskaa, mutta vauhdit yltyvät suorilla hieman turhan koviksi, kun mutka tulee vastaan.

Ohhoh nyt ei kukaan tiedä että mitä pitäisi sanoa kun foorumille ilmeisesti saapunut nainenkin jutustelemaan

Noh ensinnäkin tuohon kysymykseen "kuinka lujaa?" niin sehän on ihan sinusta kiinni ja siitä millaisissa oloissa ajelet eli pidät järjen mukana ja ajelet turvallisesti omien taitojesi mukaan ja pidät vauhdin sinulle sopivana.

Ja varustushan nyt on yleensä porukalla asiallisesti suojatut ajokamat ja sitten lisänä mahdollisesti takin ja housujen alla crossi -suojia ja jos pelkällä ajopaidalla liikenteessä niin silloin nuo panssaripaidat ja peruspanssarit ovat kyllä aika must jos meinaa itsensä jotenkin kunnossa pitää jos sattuu kaatumaan ja kieltämättä katumonoja järeämmät kengät ovat kyllä hyvät hankkia.

Tuohon perän vispaamiseen en itse osaa ison tohtorin kohdalta sanoa mitään mutta itselläni se on XL:n kanssa vispannut välillä hyvinkin paljon mutta perässä se on tullut mutta varovaisuutta kannattaa suosia.

Ja moikkaillaan jos satutaan tulemaan vastaan

*EDIT* turkanen johan oli porukka kerennyt sillä välin kun itse typotin tekstiä

Hankintalistalle menee siis (ratanahkojen ja selkäpanssarin lisäksi) uudet kengät. Mies saa kyllä taas kohtauksen, mutta ei pidä välittää. Viimeksi tuli kuittia nahkakäsineistä. Noh.. mä en polta, juo, meikkaa enkä shoppaa muuten.

Tietty pitää ajaa sillä vauhdilla kun itsestä tuntuu, mutta vähän osviittaa kun saisi että mitä vauhtia voi oikeestikin ajaa. Vähän sama kun luulin osaavani ajaa moottoripyörällä kunnes menin radalle.. Mutta koitetaan kääntää kahvaa enemmän, jos pelottaa niin sitten höllätään.

Renkaat on tosiaan vähän enemmän asfaltille sopivat. Eteen löytyy nappularengaskin, mutta taakse joutuis ostamaan uuden eli koitetaan pärjätä näillä. Rälläämään saan kuulemma mennä yhdelle hiekkamontulle aina kun siltä tuntuu. Karttaakin on tutkittu ahkeraan, lähinnä meinasin, että löytyykö täältäpäin mitään helmireittejä. Kanavan laita nyt on pelkkää suoraa, sitä ajaa kuka vaan. Työkaverin tonttia kävin kertaalleen mopon kanssa kattomassa ja kyllä siinä pajut sai kyytiä kun vähän harhauduin tieltä, ei tosiaan ollut tarkoitus..

Joku järkihän tästä päästä on vissiin kaikonnu kun tollanen mopo piti mennä ostamaan. Mies ei ole yhtään niin ihastunu siihen kun minä.

Hiekkamontusta tulikin mieleen että yksi hyvä harjoitus on mennä tasaiselle hiekalle ajamaan kahdeksikkoa. Ensin pienellä vauhdilla ja sitten nopeutta lisäten että saa perän irti ja pyrkii edelleen pysymään samassa kahdeksikossa.

Riku

Paljon tänne on jo hyvä vastauksia tullut, mutta vastaanpa mäkin jotain.

Sitä vauhtijuttua on turha kysellä muilta. Se mikä on yhdelle matelua on toiselle jo yli rajojen ajamista. Asfaltilla Rossin mateluvauhti on jotain sellaista, johon ei kovin moni suomessa pysty vaikka kuinka kaahaisi. Sopivan vauhdin löydät vain ajamalla. Se perän "vispaaminen" ei ole vaarallista vaan se on sen koko homman ydin ja hauskuus. Soralla ajaessa takarengas ruopii käytännössä kokoajan jos vähänkään kaahaa.

Kannattaa alottaa se luistojen harjoittelu ja muutenkin sorampoiluun totuttelu aluksi melko maltillisin vauhdein. Kurviin ennemminkin liian hiljaista vauhtia sisään, jotta mutkassa pääsee avaamaan kaasua ja tuntemaan miten perä lähtee luisuun. Pikkuhiljaa totutellen vauhteja pääsee kasvattamaan ja sladien leveyksiä levennettyä.

Rengashommasta sen verran, että jos hiekkateillä meinaat ajella niin vaihda ainakin eteen ihan kunnon nappularengas. Sileällä eturenkaalla koko hommasta menee hohto kun ei ikinä tiedä milloin se eturengas lähtee alta. Takana katuendurorengaskin toimii jollain tapaa vaikka liukas onkin.

Anu kirjoitti: Kuinka todennäköistä konttaaminen sitten oikeesti on?

Täällä on todennäköisesti yli tuhat rekisteröitynyttä konttaajaa ja kohta sinäkin olet sellainen. Mä olen kontannut puolen vuoden aikana noin 20 kertaa pellolla, hangessa ja hiekassa. Pehmeällä alustalla ei ole tullut kuin naarmuja pyörään, vauhdit pysyy kohtuullisina ja samalla saa rautaisannoksen pyöränkäsittelytreeniä. Kannattaa käydä kysymässä talonpojilta, jos ne päästäisivät sänkipellolle ajamaan ennen syyskyntöjä. Eikä krossirataakaan kannata pelätä. Siellä yleisöstä on se hyöty, että apu on lähellä jos käy huonosti. Talveksi kannattaa hankkia enduronastat.

Anu kirjoitti:Mutta koitetaan kääntää kahvaa enemmän, jos pelottaa niin sitten höllätään.

Yleisin syy mun konttaamisiin on ollut epäröinti, älä höllää liikaa.

Hienoa kun naisiakin tulee mukaan kuraleikkeihin.

Lappeenrannan suunnalla on varsin hyvin pätkiä. GT3 kartasta näkee hyvin pienet mustat viivat. 6-tien ja Venäjän rajan välissä on Imatra-Hamina välillä hyvää baanaa, esim Ylämaan ja Miehikkälän ympäristössä. 6-tieltä pohjoiseen sitten Lemin ja Savitaipaleen tienoilta alkaa. Saimaa hieman rajoittaa, mutta Punkaharjulle asti pohjoiseen, Mäntyharjulle luoteeseen ja Liljendaliin etelään kerkiää iltapyörähdyksessä ajella.

viikate kirjoitti:Kannattaa käydä kysymässä talonpojilta, jos ne päästäisivät sänkipellolle ajamaan ennen syyskyntöjä. Eikä krossirataakaan kannata pelätä. Siellä yleisöstä on se hyöty, että apu on lähellä jos käy huonosti. Talveksi kannattaa hankkia enduronastat.

No myö käytännössä asutaan peltojen keskellä joten eiköhän noille pelloille pääse ajamaan jos haluaa. Miehen pomolla on oma hiekkakuoppa tuossa liki ja lupa sen käyttöön on jo saatu. Ei tartte huolehtia tuosta yleisöstäkään kun montun vieressä on iso metallipaja ja pellolta voi huutaa kotiin. Ja talvimopoilusta on haaveiltu kun meinaa ajokausi olla liian lyhyt.

viikate kirjoitti:Hienoa kun naisiakin tulee mukaan kuraleikkeihin.

Mä olenkin aina ollut vähän erilainen tyttö. Have isompi kun omalla miehellä, pärrätään mahdollisimman rumalla mopolla, koulutukselta putkiasentaja, töissä huoltomiehenä jne.. On nuo normaalit tyttöjen-jutut ollu aina pikkasen hakusessa..

Tervetuloa, kiva saada lisää kauniimpaakin sukupuolta joukkoon tummaan!

Mies ei meinaa tykätä sinun harrastuksesta... ??? Jo on maailmankirjat sekasin!

Konttailusta. Omat konttailut on aina tullu tilanteesta, jossa on vauhtia ollu liian vähän, yleensä pehmeällä hiekalla.
Pehmeässä käy nappulattomilla renkailla herkästi niin että siinä missä
pitäisi saada nopeasti hiukan vauhtia lisää, saadaankin vain sutitusta ja lipat aikaiseksi.

Ajatus, johon kannattaa totutella on se että kun perä lähtee luisumaan,
ensimmäisenä korjataan tilanne suoraan. Jos siinä käy mielessä että nyt
mentiin nurin, todennäköisesti myös mentiin. Eli rohkeasti rintamasuunta eteenpäin.

TomiKoo kirjoitti:Heh, poijaathan ihan innostuu, kun uusi nainen ilmestyy sekaan!

Totta Mooses!

Johan heitä on kaksi eli n.0,2% koko kannasta!

Viekäähän kaakkois-Suomen ajelijat tutustumaan ko henkilö homman ytimeen. Ei sitten upotuspätkiä heti alkuun! (upotuspätkä=alue jota ei pysty pyörällä ajamaan, vaan se kannettaan/talutetaan miehissä(naisissa) yli).

Riku

Mä vähän luotinkin siihen että täällä innostutaan. Kaikki vinkit on tervetulleita ja live-opastuskin kelpaa. Nyt tulee tosin ainakin parin päivän stoppi ajeluun kun työvuoro alkaa tunnin päästä ja loppuu maanantaina vasta klo 14. Moponkin joutuu jättämään työpaikalle autotalliin kun pitää tulla työautolla kotiin. Sunnuntaina saa mopon kotiin kun mies palaa lomamatkaltaan. Sais sen tietty sinne pakun kyytiinkiin, mutta siitä se älämölö vasta syntyykin jos mä kurttaan sen auton vielä sisäpuoleltakin (tiistaina meni ulkopuoli). Eli nyt mielikuvaharjoittelua viikonlopun ajan ja pitää aikaa tappaa vaikka rakentamalla välillä tota keskeneräistä taloa.

Oikein paljon tervetuloa joukkoon. Nyt meitä on ainakin kolme

Mulla on ollut hiljaista ajojen kannalta tää kesä, ku tuli hommattua toinenkin puikkonokka, eli nyt on kax villiä ja vauhdikasta kakaraa hoidettavana. Puikkonokat ovat 1v Nemo ja 14vko Kapu, molemmat siis borzoita.

Tuohon "kuinka kovaa?" Visa vastas mielestäni tosi hyvin...eli:
Kannattaa alottaa se luistojen harjoittelu ja muutenkin sorampoiluun totuttelu aluksi melko maltillisin vauhdein. Kurviin ennemminkin liian hiljaista vauhtia sisään, jotta mutkassa pääsee avaamaan kaasua ja tuntemaan miten perä lähtee luisuun. Pikkuhiljaa totutellen vauhteja pääsee kasvattamaan ja sladien leveyksiä levennettyä.
Joten mä kommentoin vielä tuohon jotta aloita maltillisesti, älä yritä liikaa. Kyll se vauhti kasvaa sitten kun taito lisääntyy. Ekax neuvoisin, jotta opettele jarrutusta soralla. Pyörä ei pysähdy samoin ku asvaltilla ja soralla noi äkkitilanteet saattaa tulla tosi yllättäen esim hirvi. Mä olen käyny taitamattomuuttani hakkuaukiolla asti ku t-risteys tuli liian yllättäen. Onnex toi kotari on enempi pystyssä pysyvää mallia enkä tuolla kertaa lipannu.

Sit se perä voi vispata muuallakin ku vaan lähdössä (oliko TomiKoo), esim jos oiot kaistalta toiselle ennen mutkia, ni se sorakeskipalte voi heitättää perää, siihenki pätee sama homma, jotta ajan myötä huomaat paljonko kestää ajaa.

Niin kaatunu olen monesti, alussa liian hitaasti ajaessa ja oli kai KLEkin aika vaikee pehmeällä, joten osa mopon piikkiin. Sittemmin olen kaatunut myös kovemmassa vauhdissa. Kerran oliki tie poikki, joten sukelsin sinne lähes täysiä. Kerran olen myös pyöriny kuperkeikkaan viereisen ojan pohjalle, ku en nähny pajukon takia ojaa joka meni ajopolun läpi. Tosi kipeetä on käyny joitain kertoja ja six mulla onkin yleensä särkytabut mukana, jotta ainakin kotia tullaan ellei luita katkee. (Oonpa kyll kerran ajanu asvalttia myöten kotiin n300km solisluu poikki, hmm oliskohan pitänyt jättää tää kertomatta. No, sisua siis löytyy täältä)

Eka hankinnaksi suosittelin kans niitä crossisaappaita. Jos kaadut, ni jalat suojattu, Sulla raskas mopo. Muutoin pärjäät goren suojilla aluksi. Myös keveämmät ns.crossihanskat voi olla kivat, jotta pääsee ilma paremmin takin sisään, tää kun on aika lämmintä puuhaa.

Oot muuten luonteeltas aika lailla ku mä. Aina oon ollu kiinnostunu noista poikienki harrastuksista ja oonki isälle pojan korvike, ku sillei oo yhtään poikaa. Enää mull tosin ei oo mielenkiintoa rempata/huoltaa. Jotain pientä osaan kyll ite. Kaikkea en edes voi, ku voimat ei riitä esim renkaan otto vanteelta tai takaisin laitto...ei onnaa millään.

Kertoile itsestäs vielä kuka kukin on palstalla. Mulle voi laittaa myös yv:tä. Tää foorumi on tosi asiallinen ja rohkeesti kandee kysellä mieltä askarruttavista asioista.

Siell eteläsuomessa on joitain enskamimmejä, joten toivottavasti törmäät niihin. Mä olen alusta saakka ajellu poikien kaa ja mukavasti mut on otettu vastaan. Naisajajia täällei oo , mutta pojilta , etenkin suuret kiitokset Raimolle olen oppini saanut. Surkhia oon yhä, mutta kyll mä sentään jotkin aloittelijapoijaat päihitän. Noh, taitaa olla mopon ansiota sekin.

Aloitin itse v2003 ja olen osallistunu ARTiin silloin eka kertaa. Käy tsekkaan kuvia ni näät mimmosta siell on ollu. Eli ajanu olen vasta 3v, ku tätä kesää ei voi laskea mukaan. Ehtisköhän talvella ollenkaan paikkaamaan, no sen näkee sit.

Turvallisia kilsoja sulle ja mukavan harrastuksen oot löytäny. Paljo haastavampaa tää on ku katuajelu.

KTP kirjoitti: Surkhia oon yhä, mutta kyll mä sentään jotkin aloittelijapoijaat päihitän.

Heh, KTP ajelee kehää meikäläisen ympärillä vaikka koko ajan eteenpäin mennään - niin "surkhia" se on eli minä oikeasti aloittelija!

Tervetuloa mukaan! Voin katsoa josko olis jäänyt gepsiin joitain mukavia reittejä sieltäpäin kunhan kerkiän.