Ajoja pohjois-karjalassa
Lähetetty: Ma Kesä 05, 2006 9:53 pm
Käytiin tuossa Tero Hytösen kanssa ajelulla.
Tero soitti torstaina, että lähdetäänkö valmistujaisia juhlistamaan mikäli hän saa metsäinssin rästityöt perjaintaina loppuun.
Soitin perjantaina ja näinhän siinä kävi, että jatkossa Teron tohtorin selkään hyppää inssi (joku voi ymmärtää että Teron vaimoke on tohtori ja selässä naapurinsetä mutta näinhän asia ei missään nimessä ole vaan Tero on se inssi ja tohtori hänen kulkimensa).
Lähdimme perjantaina mun töiden loputtua ja pakattua ja ja ja vaikkaminkäjälkeen kohti itärajaa.
Suuntasimme kohti Kiihtelysvaaraa ja jo alussa sovimme että matkaa taitetaan mahdollisimman pieniä polkuja pitkin. Terolla on mahtava paikallis tuntemus ja hän johtikin meitä niin, etten välillä lainkaan tiennyt missä olemme, kunnes taas jostain polulta putkahdimme tutumman näköiseen maisemaan.
Kiihtelyksestä suuntasimme Oskolan kautta Hoilolaan ja sieltä Haapavirran Enso Gutsaitin tukkilaiskämälle katsomaan sopivaa laavupaikkaa.
Kämpällä olikin yllättäin porukkaa, ja hieman arasti lähestyessämme he toivottivatkin meidät oikein lämpimästi tervetulleeksi. Saunakin oli lämmin ja tuvastakin löytyi tilaa kahdelle matkamiehelle. Olihan se mukava sitten vetäytyä makariin saunan päätteeksi nukkumaan kun ei tarvinnutkaan välittää itikoista, joita iltanuotiolla näytti kyllä riittävän.
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Ilomantsia läpi mitä kauniimpien Suomalaisten vaaramaisemien ja mitä kutsuvimpien sorateiden huumassa. Tankkasimme Mantsissa
http://www.ilomantsi.com/netpic/pic7c.jpg
ja suuntasimme Möhköön jossa kävimme palastelemassa maalle nostetussa entisessä uivassa tukkilais kämpässä joka on nykyään museona.
http://www.mohkonmanta.net/karttasivu.htm
Jatkoimme Hattuvaaraan jossa kävimme Taistelijan talolla. http://www.taistelijantalo.fi/teksti.htm
Täällä ehtoisa emäntä tarjosi kahvit odotellessamme rajavartialle faksaamaansa kulkulupaa itäisimmälle pisteelle. http://www.taistelijantalo.fi/piste.htm
Itäisimmältä pisteeltä ei ole pitkämatka Asumjoen autiokämpälle jossa valmistimme kunnon päivällisen ja kuivattelimme välillä kovastikin sateen kastelemia varuteitamme.
Kämppä on entinen uittoporukoiden asunto josta jätkät ovat tehneet päivittäin kahdenkin kymmenen kilometrin hiihtopatikoita savotoille ja iltasella takaisin kämpille.
Monestako nyky jantterista olisi enää moiseen?
Matkamme jatkui mitä itäisintä Suomea seuraten sillä vasemmalla avautui Suomalainen, osin avohakkuiden raiskaama kulttuurimaisema ja oikealla metrin päässä keltaiset rajavyöhykkeen tolpat jotka kieltävät ehdottomati menemästä enemmäs itään.
Koska kummallakaan ei ollut hengenhätä kotiin päätimme tässävaiheessa olla viellä yhdenyön reissulla.
Koko aikana ei puhelimessa ollut kenttiä ainakaan DNAlla ja tämä hieman huolestutti mitä kotona ovat mieltä kun ei mitään väliaika tietoja tule.
Iltasella saavuimme jälleen mahtavalle yli 40henkeä majoittavalle entiselle uittotuvalle, Pikäjärven kämpälle.Tänään se on Ilomantsin kaupungin ylläpitämä kaikkien vapaasti ja veloituksetta käytettävissä oleva erämaa kämppä. Kämpällä on myös sauna.
Jokin porukka oli jo valmiiksi iltanuotiolla ja melkoisessa myötälaitasessa toivottamassa meidät joukkoihinsa.
Näiltä saimme puhelinta lainaksi ja soitimme kotiin lisäikaa saadaksemme.
Majoituimme pienempään käppään. Aloimme polttopuiden teon sekä saunaan että kaminaamme. Puut olivat kuitenkin niin märkiä, ettei niitä saanut syttymään ilman kunnon kiehisiä joita aloinkin vuolemaan hyvästä tervaksesta jota joku olikin varannut kunnon halon tuvan nurkkaan.
Ei siinä pitkään mennyt kun jo veistin oikein kunnon vekin vasemapaan peukaloon. Tero oli saanut stipendiksi perjantaina oikein kunnon Martinin puukon ja kuten tunnettua on, osaa Suomalainen viimeistelyn taidon joka ei tälläkään kertaa pettänyt puukon terävyydenkään osalta. Olin vuollut lastua halosta kuorimarauta otteella eli toinen käsi kahvalla ja toinen työntää hamarasta. Ilmeisesti tässävaiheessa kun lastu oli loppunut astuivat mukaan kiihtyvyyden lait ja puukko jatkoi matkaa vasemman peukalon kynnen kautta, seurauksena vain kynsinauhastaan kiinni retkottava lihanpala. Menin pihalle ja näyttettyäni tapahtunuttu vastaanottokomitealle tapahtui kahdessa kaverissa salama selviämiäminen. Yhdessä siinä eniaputaitoisen kaverin kanssa paketoimme kynnen kiinni paikalleen paperia ja ilmastointiteippiä käyttäen. Niin tuli tiukka paketti, ettei vertakaan kunnolla tullut vaikka lastulla oli paksuuttakin noin kolme mm.
Minä päätin olla saunomatta tälläkertaa tapahtuneen johdosta vaikka mieli olisikin tehnyt pitkän surauttelupäivän jälkeen.
Aamulla viellä muiden vetäessä viinan huuruisia unosia me lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kitsiä ja pikallista Ivalon tietä. Tumppu peukalossa ja irtonainen krämmäle hieman latisti ajonautintoani eikä kytkimen käyttökään olikein sujuvati aluksi luistanut. Tero sen siaan otti mutkaisista poluista ilon irti oikein kunnolla.
Mokkulan asetuttua hanskaan en viitsinyt hanska riisuakkaan koko päivänä, eikä tuo tottumisen jälkeen enää menohaluja haitannutkaan.
Metsästä saavuimme Ivalontielle jonka jälkeen oli tiedossa Koitereen länsipuolen suoraa ja tylsää pitkää asvaltti taipaleita. Täällä totesimme kuitenkin että kyllä p-karjalassa silti on vissiin koko maan parhaat ajomaastot matkaenska hemmoille ja hemmottarille. Täällä Tero otti lähempää kontaktia pikkulintuun joka pyrki sisään kypärään ilmeisesti lämmittelemään ja sateelta suojaan, onneksi oli kunnon lasit naamalla.
Saavuimme jossain vaiheessa Uimaharjuun jossa tankkasimme. Kello oli jotakuinkin 9 aamulla ja siinä tankatessamme tuli meitä pällistelemään hauska heppu. N 50v. jantteri surautti vanhan mikälie serrynsä parinmetrin päähän meistä ikkuna auki ja Jamppa Tuomisen kajareista täysillä pauhaten. Aikansa pällisteltyään ja hymyiltyään jatkoi onnelista matkaansa sen kummemmin mitään sanomatta. Persoonien paratiisi tuo Uimaharju.
Nyt suuntasimme kohti Pamiloa ja sen koskia ja voimalaitosta. Voimalaitos siaitsee sadanmetrin sisällä maan alla eikä pinnalla ole kuin muutana muuntaja ja valtava kaks kertaa 36 tonnin nosturi. Silti mystisyydessään kokemisen arvoinen paikka. Tässä lähellä ovat myös Pamilon kosket jossa on kuvattu kuningasjätkä ja muita Pölösen elokuvia. Tällä kertaa ei kosket kuohuohuneet vähäisen vesitilanteen vuoksi mutta hukkaan ei käynti silti mennyt.
Täältä jatkoimme Revonkylän mutkaisia sorateitä Sarvingin ja Mönnin kautta Selkielle jossa taas aivan upeat vaara maisemat (ajoimme myös Markku Pölösen uuden talon ohi) vaaroja kaihtamatta mutta silti niin turvassa.
Peukaloa käytiin viellä näyttämässä Joensuun keskussairaalassa jossa panivat siihen kuusi tikkiä. Antoi täti viellä evääksi tiedon, että ellei kansi ota juurtuakseen pitää koko peulonpää poistaa kynsiaihetta myöten. saas kattoo kuin käy.
Pikkasen oli väsy olo iltasella eikä unta tuollasen 600km taipaleen jälkeen tarvinnut kauvaa hakea.
Tero soitti torstaina, että lähdetäänkö valmistujaisia juhlistamaan mikäli hän saa metsäinssin rästityöt perjaintaina loppuun.
Soitin perjantaina ja näinhän siinä kävi, että jatkossa Teron tohtorin selkään hyppää inssi (joku voi ymmärtää että Teron vaimoke on tohtori ja selässä naapurinsetä mutta näinhän asia ei missään nimessä ole vaan Tero on se inssi ja tohtori hänen kulkimensa).
Lähdimme perjantaina mun töiden loputtua ja pakattua ja ja ja vaikkaminkäjälkeen kohti itärajaa.
Suuntasimme kohti Kiihtelysvaaraa ja jo alussa sovimme että matkaa taitetaan mahdollisimman pieniä polkuja pitkin. Terolla on mahtava paikallis tuntemus ja hän johtikin meitä niin, etten välillä lainkaan tiennyt missä olemme, kunnes taas jostain polulta putkahdimme tutumman näköiseen maisemaan.
Kiihtelyksestä suuntasimme Oskolan kautta Hoilolaan ja sieltä Haapavirran Enso Gutsaitin tukkilaiskämälle katsomaan sopivaa laavupaikkaa.
Kämpällä olikin yllättäin porukkaa, ja hieman arasti lähestyessämme he toivottivatkin meidät oikein lämpimästi tervetulleeksi. Saunakin oli lämmin ja tuvastakin löytyi tilaa kahdelle matkamiehelle. Olihan se mukava sitten vetäytyä makariin saunan päätteeksi nukkumaan kun ei tarvinnutkaan välittää itikoista, joita iltanuotiolla näytti kyllä riittävän.
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Ilomantsia läpi mitä kauniimpien Suomalaisten vaaramaisemien ja mitä kutsuvimpien sorateiden huumassa. Tankkasimme Mantsissa
http://www.ilomantsi.com/netpic/pic7c.jpg
ja suuntasimme Möhköön jossa kävimme palastelemassa maalle nostetussa entisessä uivassa tukkilais kämpässä joka on nykyään museona.
http://www.mohkonmanta.net/karttasivu.htm
Jatkoimme Hattuvaaraan jossa kävimme Taistelijan talolla. http://www.taistelijantalo.fi/teksti.htm
Täällä ehtoisa emäntä tarjosi kahvit odotellessamme rajavartialle faksaamaansa kulkulupaa itäisimmälle pisteelle. http://www.taistelijantalo.fi/piste.htm
Itäisimmältä pisteeltä ei ole pitkämatka Asumjoen autiokämpälle jossa valmistimme kunnon päivällisen ja kuivattelimme välillä kovastikin sateen kastelemia varuteitamme.
Kämppä on entinen uittoporukoiden asunto josta jätkät ovat tehneet päivittäin kahdenkin kymmenen kilometrin hiihtopatikoita savotoille ja iltasella takaisin kämpille.
Monestako nyky jantterista olisi enää moiseen?
Matkamme jatkui mitä itäisintä Suomea seuraten sillä vasemmalla avautui Suomalainen, osin avohakkuiden raiskaama kulttuurimaisema ja oikealla metrin päässä keltaiset rajavyöhykkeen tolpat jotka kieltävät ehdottomati menemästä enemmäs itään.
Koska kummallakaan ei ollut hengenhätä kotiin päätimme tässävaiheessa olla viellä yhdenyön reissulla.
Koko aikana ei puhelimessa ollut kenttiä ainakaan DNAlla ja tämä hieman huolestutti mitä kotona ovat mieltä kun ei mitään väliaika tietoja tule.
Iltasella saavuimme jälleen mahtavalle yli 40henkeä majoittavalle entiselle uittotuvalle, Pikäjärven kämpälle.Tänään se on Ilomantsin kaupungin ylläpitämä kaikkien vapaasti ja veloituksetta käytettävissä oleva erämaa kämppä. Kämpällä on myös sauna.
Jokin porukka oli jo valmiiksi iltanuotiolla ja melkoisessa myötälaitasessa toivottamassa meidät joukkoihinsa.
Näiltä saimme puhelinta lainaksi ja soitimme kotiin lisäikaa saadaksemme.
Majoituimme pienempään käppään. Aloimme polttopuiden teon sekä saunaan että kaminaamme. Puut olivat kuitenkin niin märkiä, ettei niitä saanut syttymään ilman kunnon kiehisiä joita aloinkin vuolemaan hyvästä tervaksesta jota joku olikin varannut kunnon halon tuvan nurkkaan.
Ei siinä pitkään mennyt kun jo veistin oikein kunnon vekin vasemapaan peukaloon. Tero oli saanut stipendiksi perjantaina oikein kunnon Martinin puukon ja kuten tunnettua on, osaa Suomalainen viimeistelyn taidon joka ei tälläkään kertaa pettänyt puukon terävyydenkään osalta. Olin vuollut lastua halosta kuorimarauta otteella eli toinen käsi kahvalla ja toinen työntää hamarasta. Ilmeisesti tässävaiheessa kun lastu oli loppunut astuivat mukaan kiihtyvyyden lait ja puukko jatkoi matkaa vasemman peukalon kynnen kautta, seurauksena vain kynsinauhastaan kiinni retkottava lihanpala. Menin pihalle ja näyttettyäni tapahtunuttu vastaanottokomitealle tapahtui kahdessa kaverissa salama selviämiäminen. Yhdessä siinä eniaputaitoisen kaverin kanssa paketoimme kynnen kiinni paikalleen paperia ja ilmastointiteippiä käyttäen. Niin tuli tiukka paketti, ettei vertakaan kunnolla tullut vaikka lastulla oli paksuuttakin noin kolme mm.
Minä päätin olla saunomatta tälläkertaa tapahtuneen johdosta vaikka mieli olisikin tehnyt pitkän surauttelupäivän jälkeen.
Aamulla viellä muiden vetäessä viinan huuruisia unosia me lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kitsiä ja pikallista Ivalon tietä. Tumppu peukalossa ja irtonainen krämmäle hieman latisti ajonautintoani eikä kytkimen käyttökään olikein sujuvati aluksi luistanut. Tero sen siaan otti mutkaisista poluista ilon irti oikein kunnolla.
Mokkulan asetuttua hanskaan en viitsinyt hanska riisuakkaan koko päivänä, eikä tuo tottumisen jälkeen enää menohaluja haitannutkaan.
Metsästä saavuimme Ivalontielle jonka jälkeen oli tiedossa Koitereen länsipuolen suoraa ja tylsää pitkää asvaltti taipaleita. Täällä totesimme kuitenkin että kyllä p-karjalassa silti on vissiin koko maan parhaat ajomaastot matkaenska hemmoille ja hemmottarille. Täällä Tero otti lähempää kontaktia pikkulintuun joka pyrki sisään kypärään ilmeisesti lämmittelemään ja sateelta suojaan, onneksi oli kunnon lasit naamalla.
Saavuimme jossain vaiheessa Uimaharjuun jossa tankkasimme. Kello oli jotakuinkin 9 aamulla ja siinä tankatessamme tuli meitä pällistelemään hauska heppu. N 50v. jantteri surautti vanhan mikälie serrynsä parinmetrin päähän meistä ikkuna auki ja Jamppa Tuomisen kajareista täysillä pauhaten. Aikansa pällisteltyään ja hymyiltyään jatkoi onnelista matkaansa sen kummemmin mitään sanomatta. Persoonien paratiisi tuo Uimaharju.
Nyt suuntasimme kohti Pamiloa ja sen koskia ja voimalaitosta. Voimalaitos siaitsee sadanmetrin sisällä maan alla eikä pinnalla ole kuin muutana muuntaja ja valtava kaks kertaa 36 tonnin nosturi. Silti mystisyydessään kokemisen arvoinen paikka. Tässä lähellä ovat myös Pamilon kosket jossa on kuvattu kuningasjätkä ja muita Pölösen elokuvia. Tällä kertaa ei kosket kuohuohuneet vähäisen vesitilanteen vuoksi mutta hukkaan ei käynti silti mennyt.
Täältä jatkoimme Revonkylän mutkaisia sorateitä Sarvingin ja Mönnin kautta Selkielle jossa taas aivan upeat vaara maisemat (ajoimme myös Markku Pölösen uuden talon ohi) vaaroja kaihtamatta mutta silti niin turvassa.
Peukaloa käytiin viellä näyttämässä Joensuun keskussairaalassa jossa panivat siihen kuusi tikkiä. Antoi täti viellä evääksi tiedon, että ellei kansi ota juurtuakseen pitää koko peulonpää poistaa kynsiaihetta myöten. saas kattoo kuin käy.
Pikkasen oli väsy olo iltasella eikä unta tuollasen 600km taipaleen jälkeen tarvinnut kauvaa hakea.
Kyseessä siis Lieksan Inari, ei Ivalo 
