Pohjolan Kurapyöräilijät

No tulipa tänään koitettua kaverin uutta Suzuki Hayabusa GSX1300 ja ei voi muuta sanoo kun vertaa omaan yamaha xtz 660 tendere jos jompikumpi pitäisi valita ajoon niin mielumin kääntyisin omaan yamahaan omasta mielestä tuossa hayabusassa on hirvee ajoasento onko vaan tottumis kysymys ei voi muuta sanoo että kun enduro se on moottoripyörä ainoa PLUS on tuossa hayabusassa että kyllä saa pitää kiinni kun vääntää kaasua ei edes huomaa kun on äkkiä 200 km/h on AIVAN HIRVEE KIIHTYYN : : sen ominaisuuden voisin kyllä haluta myös tuohon omaan yamahaan

Just äsken tulin Venäjältä iltalenkiltä ja kun saa tuupata sielunsa kyllyydestä niin on se kivaa. Tuli kuitenkin mieleen miten paljon nopeuden tunne on yhteydessä nautintoon/pelkoon. Enskassa on pysty ajoasento ja jos pleksi ei ole mikään valtava käy tuuli kuskiin kivasti ja jo 150km/h tuntuu jo varsin kovalta. Kokeilin pyörän kulkuominaisuuksia täysillä ajaessa ja kun käy pleksin taakse kyyryyn ei vauhti enää tunnukaan missään. Kyykyissä ajoasennon vuoksi saa ajaa yli 150 lasissa ennenkuin alkaa edes yhtään tuntua että "nyt mennään". Itse jo satasen vauhdissa roikun sarvissa. Enduro on halvempi; ei tule niin kalliita sakkoja

aleksi kirjoitti:... tuossa hayabusassa on hirvee ajoasento....

Söhmissä joku tuon kiteytti jo muutama vuosi sitten: "apina nai rantapalloa"

Kipa

Kävin itsekkin koittelemassa astetta miedompaa peliä, CBR 900 RR. Ei mielestäni millään muotoa järkipyörä. Ajoasento on varmasti hivenen rennonpi kuin Hayabusas mut ei se miusta mukava ole . Nopeuden pitäminen rajoitusten puitteissa ei meinaa onnistua, vaikka yritysta olisikin. Kakkoselle vaihtaissa on jo melkein korttipois nopeus. Kivaa alkaa olemaan kun on jo reilusti yli korttipois nopeuden. Maavara on onneton ja renkaat leveät ja sileät, pyörä etupainoinen. Takakumin taitaa saada halvimmillaan 270€:lla , kun omaani maksoi 54€!

Raimoa lainatakseni:

tuollainen 80-90 km/h saa riittää huippuja, silloin kun ajan ns. lujaa. Jos tämä vauhti ei riitä, niin silloin on liian iso tie!... kun ajat soratiellä 60-70 km/h, samalla risujen rapsiessa silloin tällöin taustapeleihin, niin se vauhdin tunne kannattaa kokea. Ja vauhdin tunne voikin olla melkoinen kun ajetaan alle nopeusrajoituksen! Tätä ei vain monikaan usko.

Toki lujempaakin hetkellisesti tulee ajettua, mutta ei ainakaan nappulat alla tee mieli kovin paljon yli 120 km/h ajella.

Kaiken kaikkiaan en löytänyt mitään järkevää syytä miksi itselleni moisen muoviluodin hommaisin.

Minä olen motoristiurani alkuajat ajanut (jos ei Suzuki PV:tä ja crossipyörää lasketa) katupyörillä, pari vuotta Honda CBR 600F:llä ja kolme CBR 1100 XX:llä.
Blackbirdin myin pois viime juhannuksen alla, kun en ehtinyt ajelemaan. Pakkasi ahdistamaan kun liki 13 kiloeuron pyörä kiilteli porraspielessä ja vakuutusmaksut (liikenne+kasko) juoksi.

Syksyllä sitten kun kiireet helpotti, ostin tuon tohtorin ja sen myötä löysin ajamisen hauskuuden ihan uudestaan
Ei tarvi enää vetää +200km/h jotta olisi jännää, monesti 60km/h on jo liikaa eikä meinaa taipua kurvista
Oli sen verran halvempi hankkiakin, että ei ala ahdistamaan vaikkei ehtisi ajelemaankaan, mutta eipä ole sitä ongelmaa nyt ollut. Kummasti tahtoo löytyä se tunteroinen illasta, jolloin käy jotain outoja sorateitä ja metsäautoteitä koluamassa tai aiheuttamassa muuten vain pahennusta jollain kivalla sorapätkällä

Busan ajoasento on kyllä melko äärimmäinen, mutta busanistit väittää sitä mukavaksi
Kuten Tero aiemmin totesi, niin jopa Honda CBR 900RR:ssä on rennompi ajoasento, vaikka se kuitenkin on tehty enempi urheilullista ajoa varten.


PS. Huomasin tuossa pääsiäisen aikaan, että tohtorin päällä ei tule matka-ajossakaan kylmä niin helposti kuin "kyykyn" päällä, vaikka siinä on enempi tuulen riepoteltavana. Mietiskelin keskenäni sen johtuvan siitä, että ajoasento on rennon pysty, joten vaatteet ei kiristä mistään kohtaa kuten muna-asennossa, joten vaatekerrosten välissä pysyy ilma paremmin. Tiedä sitten, mutta kokkolanreissulla ei tullut kertaakaan kylmäntunnetta, vaikka lämpötila oli vain +4 asteen tuntumassa.
Ja sitten kun lähdetään soralle tai maastoon, niin ei taatusti tule kylmä. Aina on paidanselkämys märkänä kun kotiin asti pääsee

Mun on ainakin "pakko" ajella puolilaiskalla enskalla...muuten ois kortti varmaan heti hyllyllä jos oisi nopea muoviluoti alla...

Mulla ducatin vaihtoon oli syynä se että niskat meni aivan jumiin sillä ajettaessa ja siitä taas seurasi kovaa päänsärkyä. Turku-Rauma-Turku reissun jälkeen kyynerpäitä kolotti ja niska aivan jumissa. Pirun kiva se on ajaa sillon kun vartavasten etsii pieniä syheröisiä mutkateitä mutta eipä toi dukekaan oo ainakaan huonompi siinä elementissä.

Nyt kun on omistanut yhden ihan oikean kyykynkin voin vain todeta ettei se ole mun juttu. Työmatkasta kaupingissa jopa nauttii dukella mutta ducati oli kyllä aika möhkäle taitella ruutukaava-alueella. Tietty jokirannassa illalla saa ducatilla ihailevia katseita enemmän kuin dukella. Jos sillä on merkitystä niin kannnattaa ostaa punainen Ducati

Itselleni katupyörän ehdottomasti huonoin puoli oli ajettavuus ei-asfalttipinnoitteisella tiellä. Tuo rajoitti aika paljon kulkua, maakunnan tiestöstä varmaan yli 50% on päällystämätöntä. Ilta-ajeluiden reitit loppui aika äkkiä kesken, kun soralle tai hiekalle ei ollut mitään asiaa.


Nakupyörä oli edellinen, joten ajoasennot yms oli melkein samat kuin nykyisellä Tohtorillakin.

oikeastaan mulla tuli ainakin täällä Italiassa vastaan tuo sana KATU eli tie...,
eli tuli tarve kahden pikkupojan isänä tulla poissa tieltä.....

nyt kurvailen vain sm-radalla tai paahdan mettäpolulla...joskun TT:llä ajan töihin ...

No, kompromisseja elämä täynnä... motoristin elämä on ....

Samoja asioita on tullut pantua merkille. Itselläkin eka "iso pyörä" katupeli enkä ainakaan vielä ole jäänyt kaipaamaan. Silloin tällöin tulee vieläkin koajettua jotain käyräsarvista ja joka kerta paluu afrikkalaisen sarviin tuntuu kotoisalta ja ranteisiikin palaa tunto. Surituskykyhän noissa on kavalan kova, mutta ainakin joku perus 600:nen tuntuu alakierroksilla (siis niillä kierroksilla jolla pyörää suurimman osan ajasta yleensä kuljetetaan) melko puhdittomalta. Esim. afrikkalaisesta on tottunut ettei vaihteiden kanssa ole niin tarkkaa ja vehje lähtee lotkottamaan tasasen vääntävästi vaikkapa sitten ohitukseen.

Putkitangolla varustetut nakut ja matkasportit on mukavuudeltaan jo huomattavasti mukavampia kuin varsinaiset ärrät. Itse en ainakaan tarvitse ratapyörän ominaisuuksia suomen surkeilla teillä. Matkaenduro on siitä kumma peli että surkea tie = hyvä tie! Oiva valinta suomeen siis.

Imagokysymys se noissa pyöränvalinnoissa suuri tekijä silti tuntuu olevan, jos kaveripiirissä on tehty selväksi, että RR-pyörä on ainoa oikea katuliikenteeseen, niin monelle se on ainoa vaihtoehto, vaikkakin sitten illalla saa sivellä mobilaattia alaselkään ja ranteisiin hurjan 300km lenkin jälkeen.

alepos kirjoitti:Imagokysymys se noissa pyöränvalinnoissa suuri tekijä silti tuntuu olevan, jos kaveripiirissä on tehty selväksi, että RR-pyörä on ainoa oikea katuliikenteeseen, niin monelle se on ainoa vaihtoehto, vaikkakin sitten illalla saa sivellä mobilaattia alaselkään ja ranteisiin hurjan 300km lenkin jälkeen.

Tulin juuri ajamasta EMC:n koeajopäiviltä. Ajoille lähdön syy oli lähinnä Arain kypärän testaaminen (siis katusellaisen...), mutta käväisin elämäni ensimmäistä kertaa ajamassa yli 150 heppaisia ns. urheilullisia 4-sylinterisiä matkapyöriä. Ensin ajoin R1200GS:ää, sitten mustarastasta ja lopuksi K1200S:ää.

Lähinnä tuli mieleen, että nuo isot urheilulliset matkapyörät ovat hyviä juuri siellä, mitä parhaimpani mukaan välttelen. Eli isoilla maanteillä ja moottoriteillä. Ei kiitos minulle.

Mutta on todella mahtavaa, että matkaenduroita (isoja ja pieniä) myydään niin vähän suhteessa noihin "järkipyöriin". Eivätpähän tiedä paremmasta...

Raimo kirjoitti:Ensin ajoin R1200GS:ää, sitten mustarastasta ja lopuksi K1200S:ää.

Lähinnä tuli mieleen, että nuo isot urheilulliset matkapyörät ovat hyviä juuri siellä, mitä parhaimpani mukaan välttelen. Eli isoilla maanteillä ja moottoriteillä. Ei kiitos minulle.

En nyt oikein ymmärrä. Oliko toi R1200GS myös onneton peli.
Ei se nyt niin paljon erilainen ole tohon mun GS:ssään joka on aika hauska lelu monessa paikassa. Ja toi 1200 on aika paljon kevyempi, joten luulisi, että se on hauskempi lelu.

Pekka

Mun edellinen pyörä oli nakumallinen katupyörä. Näin alkukesästä sai aina ajella kieli keskellä suuta irtohiekan ja routakuoppien takia ja jos ei ehtinyt väistää kuoppaa, löi käsille niin että hampaan paikat helisivät. Hiekkatiet olivat aika ekstriimiä hommaa, joten mieluiten ajelin vain pikiteitä pitkin. Nykyään tulee oikein etsittyä hiekkateitä ja routavauriot, sekä irtohiekka lähinnä viihdyttävät yksitoikkoista asvalttitaivalta. Joskus pikatiellä ajaessa saatan ohimenevästi kaivata lisää tehoja, mutta kaasukahvan vääntämisestä aiheutuva yksipyttyisen värinä ja äänet saavat moiset ajatukset unohtumaan samantien. Seuraava pyörä joskus hamassa tulevaisuudessa saattaa kyllä olla isompi iskutilavuudeltaan, sekä tehokkaampi, mutta aivan varmasti se tulee olemaan joku matkaenduro.

Hys hys, ei nyt kehuta liikaa noita matkaenduroita, koska muuten sorateille tulee liian kova tungos

Pekkavee kirjoitti: En nyt oikein ymmärrä. Oliko toi R1200GS myös onneton peli.

IsoGessuhan ei ole urheilullinen 4-sylinterinen matkapyörä, eihän?

Mutta siinä 80-120 vauhdeissa se oli minusta huomattavasti mukavampi ajaa kuin nuo rivikoneiset urheilupyörät. Etenkin K1200S:n moottori oli melko karheakäyntinen, puhumattakaan vaihteistosta...Jopa mun Kantturan vaihdelaatikko oli jouhevampi (uskoo ken tahtoo...).

Se mikä minua kiinnostaisi kokeilla, niin olisi ajaa 600-luokan katupyörää vaikka kemorassa. Ja eikö ne asfalttikiemuraa puuhaa Kuusamontien varteen, joten ehkä sekin haave toteutuu. Isot matkasportit on nyt testattu.