enpä löytänyt tästä ketjua, vaikka muistelen että aiheesta on ollut puhetta ennenkin. Jos löytyy, niin linkittäkää joku, tämä joutaa sitten pois.
Asiaan, mulle tuottaa suuria vaikeuksia tuo hiekalla ajo. Ja en tarkoita soratietä, siellä mennään ihan ok, mutta nimenomaan tuollainen rantahiekka-tyyppinen pehmyt alusta on myrkkyä. Alla Transussa on Tourancet, jotka ei tietenkään ole mitkään parhaat renkaat hiekalle, mutta mun ajo on about 60/40 tie/sora, joten noilla oon pärjäillyt. Mukavia sorateitä ja kärrypolkuja tulee pärrättyä,tai siis köröteltyä, mutta välillä niissä on ikävempiä ylläreitä kesken kaiken. Tänään tuossa pari tuntia sitten viimeksi.
Kapea soratie, jossa kaksi rengasuraa, muuttuikin yhtäkkiä pehmeäksi rantahiekka-tyyppiseksi tavaraksi. No, koska oon ennenkin kaatuillut juuri tuommosella alustalla, niin vauhtia pois ja tapeille... kunnes kääntäessä etupää kaartoi oikealle niin paljon, että koko paska kippasi kyljelleen, tosin kävelyvauhdista.
Alpon pystyyn saaminen oli vähän työlästä, kun tietenkin se kaatui niin, että renkaat oli "taivasta kohti" eli enin paino mopossa oli siellä tien harjan pohjalla. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Noh, vitutuksen voimalla se nousi, loppujen lopuksi helpostikin. pölyjen pyyhintä lahkeista ja Alpo käyntiin. Näin on käynyt ennenkin, ja osasyy on varmaan se jo ennakkoon jännittäminen ja väkisin tangon puristaminen jne. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, muutakuin itsetunnolle
Oon kokeillut soramontulla, siis hiekkamontulla, eri versioita pystyssä pysymiseen. Tapeilla ajaen, satulassa edessä ja/tai takana istuen, pikku vauhdilla, vähän veto päällä, reilusti veto päällä. tuntuu ettei mikään auta, aina se etunen alkaa vatkaamaan ja sitä sitten koittaa korjata tai yrittää pitää tangosta rennosti ja antaa vatkata, lopputulos on aina sama. Mopo seis, ja puuskutusta ja jalat "vauhtia potkien" ykkösellä pois hiekalta...
kertokee nyt viisaammat että mitkä perusjutut voisi toimia tuolla pehmeällä hiekalla. Tottakai pyörä/kuski yhdistelmät on aina erilaisia keskenään, mutta onko jotain perussääntöjä millä voisi tunarikin pysyä pystyssä. Tarkoitus ei oo rällätä eikä vetää sladissa pitkin hiekkamonttuja, vaan lähinnä selvitä eteen tulevista pehmeämmistä pätkistä. Oma kokemus noista variaatioista on se, että tapeilta onnistuu tiettyyn rajaan asti, ja vauhdin / vedon lisääminenkin auttaa tiettyyn rajaan asti. Mutta liika on liikaa. Jossain välissä kun pitäisi kääntyäkin ja hiljentää... ja sitten taas vatkaus alkaa.
nimim:
-virittelenkö apurattaat
-vaihdanko ainakin eteen nappulakumin
-hommaanko halvimman pienen valkokilpisen enskan harjoittelua varten
-myynkö alpon ja ostanko mönkkärin
