Onnettomuus

[Pekkavee]

Törmäsin tämmöiseen sivuun surffaillessani BMW R1100GS pyörän perään täällä netissä:

http://www.sylviastuurman.nl/motor/crash/

Kaverille oli käynyt huonosti liittymän rampilla, kun oli ajanut liian lujaa uusilla renkailla, joiden ominaisuuksia ei tuntenut tarpeeksi. Ja saattoi muuten olla, että niissä uusissa renkaissa oli vielä silikonit jäljellä, silikonithan on tosi liukkaat uusissa renkaissa. Kaikkien pitäisikin varoa uusia renkaita varmaan pari sataa ensimmäistä kilometirä.

Renkaat olivat Continental TKC80.
http://www.conti-tyres.co.uk/contibike/ti%20tkc80.shtml
Ei tämä ollut renkaiden syytä, mutta muuten vaan tiedoksi. Ne toimivat asfaltilla kuitenkin erilailla kuin soralla.

Pyörä lähti alta, kun kaveri kanttasi kurviin, nopeus oli liian suuri ja kuski ajautui maalausviivojen päälle. Se oli menoa liukkaalla maalauksella. Kyljelleen ja moottoritien aitaan. Onneksi ei ollut muita tiellä siinä paikassa, joten yliajoilta vältyttiin.

Kaveri selvisi hengissä ja pienin naarmuin, mutta pyörä kärsi aika vahingot.

Tästä voisimme me kaikki oppia:
- ole erityisen varovainen uusilla renkailla, joissa on vielä silikonit päällä, ainakin 200 km asfaltilla , tai 100 km soratiesuditusta
- tunne pyöräsi, myös ääritilanteissa
- tunne renkaasi, ja eri alustoilla
- muista, että liukasta on
- maalaukset ( suomessa hirvimaalaukset on aika isoja tiessä)
- suojatiet, keskiviivat, piennarviivat jne
- kaikki maalatut jutut, suojatiet erityisesti kohomaalaukset
- rautatiekiskot ja kaupungissa ratikkakiskot ( varsinkin lehtikelillä )
- irtosora asfaltilla ( vaikka huoltoaseman pihalla, asfaltti/soratieristeykset jne. )
- lehtikeli syksyllä ( tätähän raitiovaunutkin kammoaa )
- tämä koskee lehtiä myös asfaltilla
- irtokivet mutkaisten asfalttiteiden kurveissa,
kun autot ovat leikanneet ojan puolelta kiviä tielle,
ja myös sorateiden risteykset asfalttiteiden kanssa
ovat pahoja tässä suhteessa.
- savi ja multa traktorien jäljiltä peltojen ulosmenoissa
- Kaikki edellämainittu varsinkin märkänä eryisen liukasta

Em. kaveri kertoili jutussaan, että homman olisi voinut ehkä välttää reilummalla kanttauksella ja pysymällä poissa maalatuilta viivoilta.
Tätä kannattaisi harjoitella vaikka rata-ajona. Kerroinkin tuossa joku aika sitten meneväni Kemoraan ko. hommaa harjoittelemaan ensi keväänä. Tervetuloa muutkin mukaan. Tämmöistä harjoittelua olisi kaikkien syytä tehdä. Pyörää, vaikka enduroa, pystyy kanttaamaan ihan uskomattomiin kulmiin menettämättä pitoa. Jalkatapit raapii maata, mutta ei se mitään , kun on asiaa harjoitellut oikeissa olosuhteissa. Mutta jos sitä ei ole harjoitellut, voi käydä niin kuin oheisen esimerkin kaverille, ei uskalla kantata ja ajautuu metsän puolelle tai vaikka kuolemaan, jos sattuu vastaantulija sille kohtaa.

Pekka


PS. Tää palsta ei näköjään tunne tabulaattoreita tai välilyöntejä, joilla yritin ryhmitellä noita juttuja. Koettakaa saada selvää.

[Veijo]

Radalla voi tosiaankin käydä raapimassa jalkatappeja maahan. Seuraavan linkin http://www.muoviluoti.fi/arkisto/ takaa kohdasta "12.08.2004 Kuvia Ahvenistolta 01.08.2004" löytyy tuttuja kuvistaIMG_0136 ja IMG_0185.

[Marko Hemmilä]

TKC saattaa tuntua huteralta renkaalta aluksi jos niitä ei ole aikaisemmin käyttänyt.
Ainakin itselläni ensimmäiset ajot TKC:lla Siracin jälkeen olivat hassun tuntoisia koska TKC:lla pyörä tuntui "kaatuvan" mutkiin.

[AriK]

Nappulakumi on kyllä asfaltilla todella huteran tuntuinen Sirac:in jälkeen. johtuu varmaan osin siitä, että kantattaessa nappulat "taipuvat alle" ja osin siitä että kitkapintaa on tiessä kiinni huomattavasti vähemmän.

Suojatiemaalaukset on myös petollisia, allekirjoittaneelle meinasi käydä hassusti, kun sadekelillä risteyksestä lähtiessäni pyörän perä uhkasi suojatiemaalauksen päältä lähteä "omille teilleen", eli maalauksia kannattaa väistellä.

Tilanne, johon itse törmäilen useita kertoja kauden aikana asfaltilla ajaessani on sora + muu roska kesken kurvin.
Itse olen huomannut että näistä tilanteista selviää ennakoivalla ajotavalla, eli ei liian lujaa mutkaan jota ei tunne.
Toiseksi valitsee ajolinjan niin että käyttää koko kaistanleveyden. Esim. vasemmalle kääntyvään mutkaan tultaessa aloittaa oikean pientareen tuntumasta, ja kanttaa niin että keskimutkan kohdalla on myös tien keskilinjan kohdalla, ja jos tässä kohdin on roskaa tiellä, on pyörän ja oikealla olevan ojan välissä kaistanleveys asfalttia, joten pyörää voi vastaohjauksella käyttää nopeasti pystyssä ja takaisin kanttaukseen, eli ajaa suoraan likaisen / roskaisen kohdan yli.

[RTJ]

Terve

Minäkin tuon tarinan aikioinaan luin läpi. Olihan siellä muitakin ihmeellisiä onnettomuuksia.

Vähän vaan epäilyttää miten se sitä pyörää ohjaa (ei siis aja):
"In a few seconds, the BMW will straighten itself again, so don't worry".

Ei mulla se pyörä ole vielä itsekseen mitään tehnyt, kyllä sitä aina joutuu ajamaan.

By the Way:
Täysin sama havainto TKC:stä alussa eli pyörä tuntuu kaatuvan. Muutaman sadan kilometrin jälkeen siihen alkoi jo luottamaan. ART:n loppupuolella tuntui jo paremmalta asfaltilla kuin Tourance.

Riku

[Jarno]

Kesällä oli normaalisti H-D:llä ajavalla kaverilla "jännää" kun XL600+TKC yhdistelmä oli koeajolla osoittautunut luultua hanakkaammaksi kääntymään...

Ja itsellä vastaavasti ihmetys kun ameriikan ihmettä joutui ihan tosissaan vääntämään kurviin...

Vaan hyvin on tuolla TKC:llä pärjännyt.

[Pekkavee]

Tilanne, johon itse törmäilen useita kertoja kauden aikana asfaltilla ajaessani on sora + muu roska kesken kurvin.
Itse olen huomannut että näistä tilanteista selviää ennakoivalla ajotavalla, eli ei liian lujaa mutkaan jota ei tunne.
Toiseksi valitsee ajolinjan niin että käyttää koko kaistanleveyden. Esim. vasemmalle kääntyvään mutkaan tultaessa aloittaa oikean pientareen tuntumasta, ja kanttaa niin että keskimutkan kohdalla on myös tien keskilinjan kohdalla, ja jos tässä kohdin on roskaa tiellä, on pyörän ja oikealla olevan ojan välissä kaistanleveys asfalttia, joten pyörää voi vastaohjauksella käyttää nopeasti pystyssä ja takaisin kanttaukseen, eli ajaa suoraan likaisen / roskaisen kohdan yli.

Toi vastaohjaus on tosi hyvä homma. Sitä vaan ei kaikki tiedä vaikka käyttävätkin sitä ajossa. Se on ainoa tapa muuttaa ajosuuntaa hyvin nopeasti esim. yo. tapauksessa tai muuten väistettäessä jotain äkisti eteen tulevaa, vaikka traktoria. Sitäkin on syytä harjoitella.

Mä ainakin usein väistelen suoralla tiellä nopealla vastaohjauksella vaikka asfalttipaikkauksia, ihan harjoituksen vuoksi. Vastaohjausta harjoitellaan myös vaikka MP69:n Motoristi Survival kurssilla, jossa minäkin olin pari vuotta sitten. Hyvä kurssi.

"sora + muu roska kesken kurvin". Hannu Nevalainen kertoo Bike lehdessä 10/2004 sivu 40 seuraavaa: " Noin puolessa välissä tietä on pimeä mutkayhdistelmä, heti loivan nyppylän jälkeen kaartava. Ajoimme rajoituksen mukaista kuuttakymppiä ja varmaan tästä syystä en ollut terävimmilläni. Nyppylän takaa ei näkynyt tien pintaa, vaikka muuten saattoi lukea, minne tie kaartuu. Kun tulin nyppylälle, oli kallistus jo pitänyt aloittaa ja silloin iski järkytys kuin salama. Mutka oli täynnä sepeliä, koska tiehoitokunta oli täyttänyt autojen oikomia kohtia. Mutka oli sen verran tiukka ja tie niin kapea, ettei siinä korjausliikkeitä ehtinyt tehdä vaan pyörä meni kyljelleen."

Tästä seurauksena törmäys valopylvääseen, pahoja luunmurtumia ja pitkä toipuminen. Lopulta Nevalainen ajoi Iron Buttin 1000 mailia noin vuosi onnettomuudesta ja todisti että kovalla tahdon voimalla voi selviytyä.
Varmaan vastaohjauskaan ei olisi tässä onnettomuudessa voinut estää tuhoja.

Tästä pitäisi varmaan oppia se, että pimeään mutkaan, jossa ei näe tien pintaa, pitää ajaa erityisen varovasti.

Tien "lukemisesta" sen verran, että kerran nuorena poikana luin tietä väärin: loiva mäki nousi ylös ( asfalttia ja hyvä painaa menemään Suzuki T20 pyörällä ) ja sen jälkeen puhelinlangat jatkoivat suoraan. No minä tietysti oletin, että tiekin jatkuu suoraan, mutta ei. Mäen päällä oli aika tiukka kurvi oikeaan ja minä pyörällä tien vasempaan ojaan ja voltilla edessäolevan marketin parkkipaikalle. Onneksi ei kukaan nähnyt ja vammatkin olivat vaan henkisiä. Pyöräänkin tuli vain jotain pieniä naarmuja. Ehkä olisin pysynyt tiellä, jos olisin uskaltanut kantata heti ja paljon. Mutta silloin en vielä ollut harjoitellut Ahvenistolla.


Pekka