AMa kirjoitti:Piese kirjoitti:Oonko muistanut mainita, että vihaan sosialisteja ja viherpiipertäjiä?
No sitten meitä on kaksi.
Ensimmäiset on laiskoja lahjattomia ja jälkimäiset ovat naiiveja pölvästejä.
Voisiko sellainen olla mitenkään mahdollista, että ihan jokaista EU-direktiiviä, ohjetta tai suuntaviivaa ei tarvitsisi noudattaa ihan viimeisen tapin takaa? No ei ole mahdollista
Suomessa.
Suomalaiset ovat olleet aina, siis 1500-luvun alusta lähtien, alamainen kansa. Tätä taustaa vasten ei ole lainkaan hämmästyttävää että täällä eu-määräykset otetaan kirjaimellisesti ja pilkulleen. Alamainen ajatusmalli ei muutu vajaassa vuosisadassa vaikka kuinka kuvittelemme olevamme muiden määräyksistä ja vaatimuksista riippumattomia. Laitan mukaan hieman Suomen historiaa, ylläpito voi poistaa viestin jos se ei tunnu asiaan kuuluvalta, referaatti on ylimalkainen mutta ehkä hiukan valottaa sitä miksi käyttäydymme, valtioiden välisissä asioissa, kuten käyttäydymme.
Helisngin Sanomat kirjoittaa Ruotsin vallan ajasta seuraavaa:
Suomi Ruotsin vallan alla 1523-1809
Julkaistu: 3.5.2001 lehdessä osastolla Kulttuuri
A A
Helsingin Sanomat
Vanhempi Vaasa-kausi
1523-1617
Pohjoismaisen unionin aika päättyi lopullisesti 1523, kun tanskalaiset antautuivat Viipurin linnassa Kustaa Vaasan joukoille. Tämän jälkeen Suomi oli vuosisatojen ajan kiinteä osa Ruotsia. Kustaa Vaasa oli vallanhaluinen ja häikäilemätön renessanssiruhtinas. Kirkko muutettiin kuninkaan työkaluksi. Tätä kansa ei niellyt ilman vastarintaa.
Suomen historiankirjoituksen jatkuva kiistanaihe, verinen talonpoikaiskapina, nuijasota (1596-97) johtui osittain säätyristiriidoista. Aateli rikastui ja talonpojat köyhtyivät entisestään.
1500-luvun ihminen eli kahden aikakauden ristipaineessa. Reformaatio ja renessanssi tulivat Suomeenkin. Ruotsin ja Suomen historiaa leimasi sota ja laajentuminen. Mullistukset rikkoivat rahvaanyhteisön hiljaisuuden.
Ruotsin lyötyä Venäjän, valtakunnan itäraja siirtyi Täyssinän rauhassa 1595 ja Stolbovan rauhassa 1617 kauas itään Käkisalmen lääniä ja Inkeriä myöten.
Suurvaltakausi
1617-1721
Ruotsin historia on maan historiankirjoituksessa kuninkaiden historiaa, suomalaisten jäädessä alamaisiksi. Vuonna 1660 Ruotsi hallitsi Itämerta. Köyhästä Euroopan reunan kansakunnasta oli kasvanut suurvalta. Sodat muuttivat yhteiskuntaa perusteellisesti. Talonpoikainen Suomi osallistui valtakunnan sotiin raskain veroin ja miehin.
Kaaottisesta sisäpolitiikasta huolimatta elettiin koko valtakunnassa elpymisen aikaa venäläisuhasta huolimatta. Nälkävuosien aikana 1696-97 Suomen väkiluku tosin väheni lähes neljänneksellä.
Suomen historiassa suurvalta-aika alkaa Stolbovan rauhasta 1617 ja päättyy Uudenkaupungin rauhaan 1721. Suuressa Pohjan sodassa 1700-21 suurvalta romahti ja Ruotsi menetti alueita Saksassa sekä Uudenkaupungin rauhassa Venäjälle Baltian, Inkerin ja Kaakkois-Suomen.
Suomen pitkä venäläismiehitys on jäänyt historiaan isonavihana, väkivallan, terrorin ja barbarian ajaksi. Isostavihasta tuli Suomen yhteiskuntaeliitin yhteisenä kokemuksena ensimmäinen poliittinen todiste suomalaisesta kohtalonyhteydestä.
Vapaudenaika
ja kustavilaisaika
1721-1809
Uudenkaupungin rauha lopetti Ruotsin suurvallan lisäksi myös yksinvaltiuden. Ruotsalaiset yrittivät hattujen revanssisodassa 1741-43 siirtää itärajaa ja raja siirtyikin Kymijoelle. Suomi oli liitetty suurimmalta osin takaisin Ruotsin valtakuntaan. Elettiin rajattoman säätyvallan aikaa.
Suomen viimeisenä ruotsalaisena kuninkaana hallitsi jäykkä ja sulkeutunut Kustaa IV Aadolf. Suomen sota 1808-09 synnytti sekä Suomessa että Ruotsissa hehkuvan, mutta epärealistisen isänmaallisuuden.
Venäjä valloitti Suomen kolmannen kerran ja lopulta Haminan rauhassa vuonna 1809, purettiin Suomen ja Ruotsin välinen 700-vuotinen valtiollinen yhteys.
Koonnut Irma Stenbäck
Venäjän vallan aika:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_suuriruhtinaskunta
Ja Antti Pesonen kirjoittaa siitä milloin suomi on ollut kansakuntana itsenäisin:
Suomi oli itsenäinen valtio vuosina 1917-1994
Helsingin Sanomat pyysi 18.9.2012 lukijoilta vastausta kysymykseen ”Milloin Suomi on ollut historiansa aikana kaikkein itsenäisin?” Kysymykseen vastaaminen vaatii itsenäisyyden käsitteen määrittelemistä.
Valtiollinen itsenäisyys on yleensä oikeus- ja valtiotieteissä määritelty siten, että itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.
On helppo todeta, että tuon määritelmän mukaisen itsenäisyyden Suomi saavutti v. 1917 itsenäistyessään Neuvosto-Venäjästä. Selvää on myös, että Suomi menetti valtiollisen itsenäisyytensä EU-liitoksessa v. 1995. Tätä lienee syytä perustella, koska monet suomalaiset pitävät maatamme yhä itsenäisenä. Euroopan unionin lait ovat jäsenmaiden lainsäädännön yläpuolella. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat myös jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella. Lisäksi Suomi on sitoutunut EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Näin ollen Suomi oli itsenäinen valtio vuosina 1917-1994.
Milloin sitten Suomi on ollut kaikkein itsenäisin? On syytä ottaa huomioon, että oikeusministeri Louekoski antoi jo v. 1989 kaikille ministeriöille määräyksen, että kaikki Suomen uusi lainsäädäntö on valmisteltava ottaen huomioon Euroopan Yhteisön – silloin ei puhuttu EU:sta vaan EY:stä – määräykset. Vielä on syytä muistaa Neuvostoliiton vaikutuksen heikkeneminen sen uudistuspolitiikan myötä 1980-luvun puolimaista NL:n hajoamiseen v. 1991.
Näin voi arvioida Suomen olleen itsenäisin 1980-luvun puolivälin tienoilla.