Pohjolan Kurapyöräilijät

Onko omakohtaisia kokemuksia tai tiedossa miten on mopoilun käynyt selkäleikkauksen jälkeen, loppuuko sorateiden pöllyttely, päättyykö päpättimellä päristely?

Edit: välilevynpullistuma.

-puukkoa odotellessa....

Riippuu tietysti, että mitä selällesi tehdään. Onko se rikkunut jossain tapaturmassa? Oletan kuitenkin, että selkäsi on leikkauksen jälkeen paremmassa kunnossa kuin se ennen leikkausta on. Enduro on erittäin hyvää liikuntaa selän lihaksille, eikä se ainakaan pahasta luulisi olevan. Kannattaa kuitenkin ajaa mahdollisimman paljon tapelta. Eli kovemmat iskut pehmennetään jaloilla. Näin jalkojen jänteetkin vahvistuu paremmin. Pitkillä siirtymillä staattinen istuminen voi olla pahasta, mutta ajotauot tai pienemmille poluille siirtyminen tuo tähän helpotusta.

Nämä ovat sitten minun omia arvailuja, eikä perustu mihinkään tieteeseen. Eli omien tuntemusten mukaan sinne polulle mennään. Lääkäri osaa varmasti kertoa paremmin mitä selkäsi kanssa voit tehdä. Veikkaan, että suosittelee monipuolista liikuntaa, jota enduro on.

-ville

Leikkasivat selästäni välilevyn pullistuman vuonna -98 nikamien 3. ja 4. välistä. Toinen jalka oli tuolloin halvaantunut polvesta alaspäin. Kuuden viikon toipilasaika ja sen jälkeen sai taas toimia ja harrastaa normaalisti. Pullistuma sitten päätti uusiutua 2003 mutta sain sen surkastumaan muutaman viikon levolla eikä onneksi uutta leikkausta tarvittu. Kurapyörän ostin kaksi vuotta sen jälkeen. Ajamiseni on kyllä hyvinkin harrastelija-ajoa mutta en näe selkäni takia mitään estettä ajamiselle eikä se rajoita ajoa millään tavalla. Kaikki selät on tietysti yksilöitä ja vaikuttaahan selän kuntoon niin moni muukin asia. luulisin että autoilu on selälle paljon pahempi rasitus kuin pyörällä päräyttely.

Minulla on selkä operoitu kahdesti, viimeksi -93, lääkärit olisivat halunneet vielä kolmannenkin kerran mutta en itse enää uskonut asiaan.
Kyllähän se välillä oireilee ja vaikeuttaa elämääni, mutta sen kanssa vain on opittava elämään.
Mopoiluun sillä ei ole ollut kauheasti vaikutusta, ajettu on välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän, tallista löytyy nyt kuusi pyörää. Ja huomenna Alastarolle rataa ajamaan jos sää edes vähän suosii.

Oma kokemukseni ei liity selkävaivoihin, mutta edellisiä vastauksia kokemukseni myötää tosin eri ongelmien pohjalla.
Itseltäni operoitiin olkapää 15v sitten, jolloin olkavarteen vaihdettiin keinonivel. Samalla kädestäni hävisi olkavarren liike käytännöllisesti kokonaan. Aikaisemmin olin innokas motoristi ja ajattelin että saan sanoa rakkaalle harrastukselleni good bye.


10 vuotta asiaa mietiskelin kunnes ajattelin kuitenkin kokeilla onnistuisiko ajaminen. Matkaenduro oli tässävaiheessa erittäin hyvä vaihtoehto, koska käsien päälle ei tule kuormaa pystyssä ajoasennossa.
Periaatteella "kokeillaan ja myydään pois jos ei onnistu", ostin sitten pyörän.
Aikaisemmin satunnaisesti kivut olivat kovatkin, mutta kurapyöräily on kohdallani osoittautunut erittäin hyväksi kuntoutusmuodoksi.
Talvella tulee aika-ajoin särkyä, mutta keväällä kun ajokausi alkaa, niin käsi saa tarvittavaa liikuntaa ja särkyä ei ilmene. Tietysti jos tulee raskasta röykytysajoa tai joutuu liikaa nostelemaan mopoa pystyyn, niin kipu ilmoittaa itsestään kyllä.


Mutta niinkuin muutkin on kirjoittanut. Älä luovuta, vaan kokeile varovasti minkälaisia efektejä se aiheuttaa.

Välilevynpullistuma... Minä rikoin selkäni moottorikelkan kanssa. Ei ajossa vaan nostossa Selkäranka saatiin kuntoon venyttämällä Lahdessa luontaishoitaja (aiemmin karsastin ja vältin näitä viherpiipertäjiä) väänteli minua tunnin ja olin kyllä hiestä märkä. Puukkoa ei tarvittu, ranka vaan taivuteltiin suoraksi. Selkä on ollut kunnossa vaikka nykyinen työ rassaa selkärankaa kun istun mateen ryhdillä.

Salemanteri, miten sä oot minun magneettikuviin päässy käsiksi? Näyttää nimittäin niin samanlaiselta kuvalta kuin mikä minusta otettiin viime keväänä.

Minulta leikattiin juurikin samannäköinen pullistuma samasta välistä viime kesän alussa. Leikkauksen jälkeen hermosäryt olivat häipyneet ja jo seuraavana päivänä kävelin sairaalasta kotiin. Parin päivän päästä leikkauksesta kävelin jo 10-20km päivässä Neljän viikon päästä leikkauksesta olin jo todella hyvässä kunnossa, ja saikun loputtua (6 vk leikkauksesta) olinkin jo käytönnössä täysin toipunut. Syksyllä ostinkin ensimmäisen kurapyörän, joten kurapyöräilyä tuo operaatio tuskin lopettaa

Hyvästä paranemisesta huolimatta minulla kävi lopulta vähän huonommin... Jostain syystä sama kohta pullistui uudelleen, enkä edes tiedä koska tämä tapahtui, ja hermosäryt palasivat jo 2-3 kuukauden päästä leikkauksesta. Nyt yritetään kuntoilemalla parantua, että ei tarvitsisi leikata uudestaan. Minun ohje on, että leikkauksen jälkeen kannattaa ehdottomasti ottaa rauhallisesti ainakin 6 viikkoa, että vaan telo selkää uudestaan.

Mutta ei tuo uuskaan pullistuma oli kurapyöräilyä haitannut, saahan selkä ajaessa vähän treeniäkin

..mullakin on tuo pullistuma(ei välilihan eikä vaaginan) vaivannu varmaan kymmenkunta vuotta, (4.-5:nen nikaman välissä)
ja nytkin oon puoliksi jalaton. Lääkärit puhu leikkauksesta heti ens kerralla kun se vaivasi, mutta mitä kuuntelin niitä,
niin siinä on ne riskinsäkin. Yleensä se menee mulla ohi kun vaan malttais jumpata ja levätä.
Mutta on se vihonviimeinen vaiva.
Tuota kuvaa kun katoin niin kävin siinä magneetti/viipalekuvassa 3 kertaa ja mulla ne kuvat oli niinkuin kinkkusiivut
nätisti peräkkäin vähän kuin lohkoina, mutta tuollaista koko rankakuvaa en ole omasta ruodostani nähnyt.
Ite oon ajatellu että sais vain jotenkin sen leikkauksen vältettyä niin hyvä, mutta taas on 4 päivää tuntunut siltä että
joko leikkaus tai lopetuspiikki
Se on tuo istuminen mulle ainakin pahasta

Minullakin tuo selkä aina välillä vaivaa, mutta onneksi toistaiseksi siitä on selvinnyt liikunnalla ja venyttelyllä.

satuin katsomaan televisiosta lääkäri Antti Heikkilän haastattelun, mielenkiintoisia mielipiteitä miehellä..

http://katsomo.fi/?treeId=109

Olen myös hänen kirjojaankin joskus hieman lueskellut. Meilläkun kotona toinen osapuoli taistelee suolistonsa kanssa.

joissain enskoissa on vähän jalkatapit liian edessä. esim jos on tapit niin edessä, että selkä on väkisin takakenossa alhaalta. ja joustoissa selkä joustaa siitä.

ns satulatuolithan on erkonomialtaan parhaita, mutta juuri enskassa jos tapit on liian edessä, niin asento on väärin, jalat pitää olla alla. (nakupyörä asento)

itsellä selkä vaivasi lähinnä töissä talvisin, mutta jos käy punttisalilla tasaisesti muutaman kerran viikossa, niin ei ole enää haitannut, tukevat lihakset auttavat asiaa.

Kaikki lähti menemään päin helvettiä sinä päivänä kun apinat laskeutui puista ja opetteli kävelemään.

Itse kuulun vissiin myöhäisempään laskeutuneiden ryhmään, kun ei tuo selkä ole pysynyt kehityksessä mukana.
Pitänee varmaankin siirtyä takasin rystyskävelyyn.

Mukava kuulla ettei mopot ole menneet myyntiin selän takia.

2004 lähti jalat ekan kerran alta, kuvautin selkäni ja silloin pullistumat todettiin, fysioterapialla säännöllisen epäsäännöllisesti selvinnyt tänne asti.

Tarkalleen vuosi sitten ostin mopottimen ja voi sanoa että päivittäin on tullut ajettua ja läpi talven eikä ole selän kanssa ollut ihmeemmin ongelmia.
Pari kahdenviikon taukoa mahtuu väliin ja silloin se vihlonta heti iskee, eli mopoillen pysyy kondiksessa.

Tällä kertaa heittikin sitten sohva/sänky ukoksi.
Tässä on nyt pötkötelty jo kuukauden päivät (yöt mahallaan ja päivät selällään) vajaan kolmenviikon päästä pääsee puukottajan juttusille, sitten odotellaan operointia ja varmaankin pitänee parannella sen perään vielä viikkoja jos toisia… no mikäs kiire tässä on, eipähän tuota olisi ollut muutakaan tekemistä näin keväällä tai kesällä.

Aikani kuluksi suunnittelin ja teetin läppärille säädettävän telineen, jonka saa sohvan tai sängyn viereen lattialle joten voi selällään näpytellä tieteiskonetta.
Tuli toimiva teline jos jollain tarvetta niin voin teettää tilauksesta.

Tämä oleminen on ajantappamista, ottaisin mielellään useamman viikon kooman jos olis tarjolla, no onneksi sain kaverilta vinkin fin-tv.com osoitteeseen, sieltä näköjään riittää leffoja väijyä viikoiksi ja näyttää hyvin toimivan näin 1megankin nopeudella pikku puskuroinnin jälkeen.

No joo… päätän raporttini täältä punkan pohjalta, päristelkää ahkerasti jot paikat pysyy kunnossa.
Täältä noustaan ja otetaan menetetyt kilometrit takaisin.

Tuo työ on muokannut tuota rankaa, työasento niin arsesta että poikkihuilisteilla on vastaavaa mutta nekään sentään ei soita pilliä 8 tuntia päivässä. Samasta lähteestä myös rannekanavia tukkeuttavaa tuherrusta joka sitten harrastustominnassa näkyy alun kankeutena kun ei yuntuu ettei meinaa pysyä tangossa kii kun puristusvoimaan ei alkuun osaa luottaa. Vielä ei tarvitse kirurgia häiritä vaikka fysiatri 3 viikkoa aikoi kirjoitella kun poikkesi käynnillä. Yrittäjälle se on vähän turhaa.

Kuitenkin. Tänä talvena oli tilaisuus kelkkailla tuolla pohjoisessa. Pehmessä pungertamista ja löysällä alustalla sdoo summitilla sopivasti reittiröykkyä. Se on aikaslailla erilaista liikuntaa kuin allek mopoilu koska saman intensiteetin saavuttaminen enskalla vaatisi ajotaitoja ja kuntoa mitä minulla ei ole. Kipiää se tekee kun 70 vetää reitiltä kaseikon puolelle mutta lumi ainaskin antaa illuusion pehmeästä laskeutumisesta. Mikä pointti? Se että päivän sopivan ryskytyksen myötä illalla huomas ettei särje mistään mikään. Siis vuosiin.

Enskailuun ja kelkkailuun käytetystä bensasta pitäisi saada SV-korvaus.

Tommonen sattu silmään aiheeseen liittyen: http://www.talouselama.fi/tyoelama/article322520.ece

Salemanteri kirjoitti:Kaikki lähti menemään päin helvettiä sinä päivänä kun apinat laskeutui puista ja opetteli kävelemään.

Tähän on nyt pakko heittää sen verran offtopicia, että eikös me näppistyöläiset aleta olla aika lähellä noita apinoita taas.

Ainakin meikäläisellä lieviä selkävaivoja ilmaantuu aina kun jonkin tekosyyn takia jämähtää pitemmäksi aikaa sisälle. Liikunta on toistaiseksi parantanut kaikki vaivat. Moottoripyöräilyllä en ole havainnut olevan vaikutusta omaan selkääni suuntaan tai toiseen.

tuossa apinakuvassa, viimeinen näyttää myös kyykkypyöräilijältä.