Pohjolan Kurapyöräilijät

Tuli tänään palattua hieman kiireellä kuvasurautukselta,ilma hieman plussanpuolella,hiukan tihkutti räpäskää,ja nappulat jo aika pyöreät...tulinpa sitten eräälle PUUKANTISELLE sillalle,joka on jatkoa oikealle kaartuvaan mutkaan ja on nyppylänä tiessä.Vauhtia oli tuollaiset xxx ,ja mopo suorittikin jousien 'kevenemisen' tuohon sillalle tullessa...Kiekkamittarihan heilahti heti,ja sarvet kolahti ääriasentoon,ja perä kele oli menossa EDELLE! No,mitäs siinä voi muutakun päästää kaasun ja miettiä mitähän moposta jää jäljelle
Sillan kansi onneksi loppui,ennenkuin perä pääsi paljoa yli sivulinjan,mutta olin ihan varma ,että kohta sattuu ja lujaa.Asfaltin jälleen alkaessa perä otti ja 'tökkäs' hieman ja repäs rajusti keulan jälleen menosuuntaan,siitä sitten vielä neljä kertaa perä sivulle linkkuun asti,mutta moottorijarrutus rauhoitti onneksi mopon
Hiukan kylmäsi tapahtuneen jälkeen,oli vielä 'hieman' vauhtia mittarissa,mutta samalla nauratti,että mopo ei wobblannut vaan 'slalomoi'

Mitä tästä siis oppii? Ei yhtään mitään, näemmä,kun tää oli jo toinen kerta tuolla samalla sillalla ja aina se jaksaa yllättää!

Toivottavasti joku muistaa tämän kirjoituksen,kun lähestyy puukantista siltaa; sitten kun tuntee ajavansa ihan sopivaa vauhtia,niin hiljennä kuiteskin vielä neljä-viisikymmentä

Juu, konttailin edelliskesänä vesisateessa puukantisen sillan takia... vai olisko ollut syynä DR800:n päätä huimaava teho/paino suhde

heheh hyvin kuvailtu!

itse koin viimeisillä sänkicrosseilla samansorttista, osa pellosta oli menny perkeles jäähän ja nappula ei ilman nastaa siihen tahtonut purra, joten perä pyrki etusen tilalle, onneksi oli kevyt kampe eli crossipeli joten nopeilla reaktiolla ja säkällä ilman vaurioita tuosta selvisin

mutta syke nousi silti

Märällä puukantisella sillalla saa tosiaan kuopimaan vaikka Pappa Tunturin, kesälläkin, joten niitä kannattaa varoa...siltoja.

Lauantaina oli aamupäivästä hieman jäätänyt maata, joten kyllähän siellä taas liukasta paikoin oli. Viihdyin enemmän ilmassa.

Minusta näin välikeleillä puiset sillankannet ovat erittäinkin pitäviä. Joko keula nousee tai lastu lentää.

Juhana, olitko kenties hinnerjoella? Siellä meinaan on puinen silta missä perinteisesti luistellaan Itse olen kerran meinannut siinä kaatua ja asfaltille tulin melko poikittain, mutta pystyssä pysyin. Aikoinaan kaveri teki saman tempun PV:llä ko. sillalla ja tajuhan siinä meni äijältä... Siinä sillan alussa on sen verran nousua, että jousitus kevittää pyörää kyllä ihan kunnolla.

Puusillat ovat myös vaarallisia siksi, että pakkasten tullessa se lienee liukkain mahdollinen paikka aluksi. Kerran luulin jopa että kytkin hajosi, kun surkealla ajovalolla ajoin pimeässä sateella ja väänsin kaasua ja kierrokset nousi, mutta muuta ei tapahtunutkaan. Olin siis tietämättäni puusillalla...

Ei,olin kiukaisten harolassa laihian tiellä.

Mainittakoon vielä,että tulin siihen niin tasakaasulla,kuin osaan.Mutta tuulen vastus oli renkaan kitkaa suurempi voima hyrrävoimat onneksi pelastivat

Tuo "piilo-v" kone on ärsyttävä ajaa liukkaalla,kun ei välttämättä tiedä että ruopiiko vai jarruttaako moottori,kun pito lähtee.Kytkin on silloin monesti varma valinta

Ja tuo paikka on ikävä kahdesta suunnasta .Siltä,mistä luistelin,usein kesällä vasta oikasen kanttauksen tuolla kannella,kun kurvi loppuu tuohon siltaan...Ja toisesta suunnasta on ensin kilometrin suora,vailla liittymiä ja näkyväisyys hyvä .Siinä kelaa vauhtia mielellään,ja sitten kun tulee silta vastaan 'yllättävän' lujaa,ei kannella renkaat jarruta yhtään,ja sitten pitäisikin jo heittää mopo kanttaukseen...On tuossa kerran hämmästelty renkaiden ominaisuuksia ihan kotilollakin