Pohjolan Kurapyöräilijät

ajat mopolla suolla pitkospuita pitkin, kunnes tasapaino pettää ja alat horjua. yrität ottaa jalalla tukea suosta, mutta suo imaisee kuskin kaulaa myöten. kannattelet kallellaan olevaa mopoa käsillä, mutta et myöskään pääse ylös. tilanne on paha, olo on kuin puun ja kuoren välissä.

Sitten heräät ja kohotat hiestä märän pääsi ylös tyynystä.

Tuumat: hitto, se oli vain unta

Olinko oikeassa?

Pitkospuita pitkin kävelee ohitsesi kaksi bussilastillista isorintaisia kyltymättömiä nynfomaani blondeja tuijottaen sinua kaipaavasti?

heiska kirjoitti:ajat mopolla suolla pitkospuita pitkin, kunnes tasapaino pettää ja alat horjua. yrität ottaa jalalla tukea suosta, mutta suo imaisee kuskin kaulaa myöten. kannattelet kallellaan olevaa mopoa käsillä, mutta et myöskään pääse ylös. tilanne on paha, olo on kuin puun ja kuoren välissä.

Tuo oli lähellä realisoitua mopoaikana reilut parikymmentä vuotta sitten. Yritin ajaa ison kanavan yli menevää lankkua pitkin. Juuri keskellä ojaa eturengas luiskahti saviselta lankulta alas. Minä selälleen ojan pohjalle ja mopo päälle. Siellä sitten makasimme pitkittäin ojassa, minä alla ja mopo päällä, takarengas naaman kohdalla, vajaa puolimetrisessä vedessä. Ei puhettakaan, että olisi pää ylettynyt pintaan sieltä Solifer SM:n alta. Olin silloin vielä rimpulampi kuin nyt, mutta niin vain jostakin löytyi voimia punnertaa mopoa sivuun sen verran, että pääsin alta pois. Kanavassa oli onneksi kova hiekkapohja, joten jatko olikin helppoa, ajelin ojan pohjaa kunnnes löytyi riittävän loiva penkka josta pääsi ylös. Niitä blondeja ei kyllä näkynyt... siitäkö johtunee, etten ole tuosta painajaisia nähnyt, vaan aloitin sukeltamisen muutama vuosi myöhemmin ja mopohommat jäi pariksi kymmeneksi vuodeksi.

Tossa oli onnex apu lähellä.

Kuvat tuolta:http://www.allroadtour.fi/puitsi2005/gallery2/index.htm

Happi

Happi kirjoitti:Tossa oli onnex apu lähellä.

DSCN2203.jpg

DSCN2204.jpg

Kuvat tuolta:http://www.allroadtour.fi/puitsi2005/gallery2/index.htm

Happi

Tuossa oltiin jo "läheltä piti" -tilanteessa. Kivaa kun ollaan suossa nilkkoja myöten.

Jukka Haapamäki kirjoitti:Pitkospuita pitkin kävelee ohitsesi kaksi bussilastillista isorintaisia kyltymättömiä nynfomaani blondeja tuijottaen sinua kaipaavasti?

Painajais-teemaa jatkaaseni..
.. Ja enduromies pyytää blondeilta vain pyöränsä nosto- ja työntöapua, jatkaaksensa matkaa


Vakavasti ottaen: Paniikki saattaa iskeä yllättäen ja matalampiinkin vesiin on hukuttu.

Ite jäin nilkasta AT:n alle puristuksiin n.20 minuutiksi..apua odottavan aika on pitkä.
Tajunta alkoi hämärtyä, mutta apu tuli juuri ennen "pimennystä".
Loppupäätelmä oli tapahtuneen jälkeen = Never ride alone.

Ja lisää kokemuksia kehiin

Lähestyin talvikelillä ison metsäojan ylitysta sproorissa, loiva vasen kaarre
- itse ylityksessä ojan yli rinnakkain 2..3 kpl halkaistuja propseja ja niistä oikealle 60..80 cm päässä yksi lisää ( Liepeellä crossiradan takana, eka oja ex. kelkkaradalta tultaessa joskus 4 tai 5 v. sitten )
Lähestymissä loppui usko kesken ja piti himmailla vauhtia sillä seurauksella että ajolinja meni hakusalle: ensin liikaa sisäkarteeseen vasemmalle ja sitten korjaus ulospäin oikealle, sillä seurauksella että etupyörä putosi ulos propseilta oikealle ja iskeytyi ojan vastapenkkaan, sitten tippui takapyörä pitkospuiden päältä vasemmalle puolelle ja alkoi hidastettu kaatuminen oikealle kohti ylimääräistä propsia ja ojan pohjaa. Itse mätkähdin ojan pohjalle, vasen jalka jäi propsin päälle ja ehdin vilkaista että 400 EXC tulee hiljaa perässä - ajatuksena tuolloin että kohta sattuu....
Ryminän loputtua huomasin kotarin käyvän kyljellään pitkospuiden ja vasemman pohkeeni + propsin päällä, itse makasin kyljelläni pehmeässä lumessa ojan pohjalla jalka yläviistossa jumissa propsin ja Kotarin välissä. Pienen tuumaustauon ja moottorin sammuttua sain väänneltyä itseni sellaiseen asentoon että oikealla jalalla sain työnnettyä satulasta kotaria ylöspäin ja sain vasemman jalkani irti pinteestä ja pääsin yrittämään ylösnousua ojan pohjalta...
Hetken kiroiltuani alkoi hirvittävä jumppa pyörän pystyy saamiseksi ilman että se putoaa ojan pohjalle. Kaveri tuli onneksi paikalle siinä vaiheessa kun olin saanut pyörän pystyyn, takafillarin nostettua pitkospuille ja etupää roikkui vielä tyhjänpäällä, naurultaan toivuttuaan kaveri auttoi pyörän etupään nostossa ja mopon työnnössä vastakkaiselle penkalle.
- Päästin kaverin suosiolla ohi ennen kuin aloin takoa EXC:tä käyntiin uudelleen.

Oli muuten hyvä että oli keskitalvi eikä ojassa ollut vettä, lisäksi pehmeä lumi vaimensi oman laskeutumiseni, ainoa vaurio oli mustelma pohkeessa joka jäi propsin ja kotarin väliin....

Jukka Haapamäki kirjoitti:Pitkospuita pitkin kävelee ohitsesi kaksi bussilastillista isorintaisia kyltymättömiä nynfomaani blondeja tuijottaen sinua kaipaavasti?

Voi halvattu... kyllä saattaisi harmittaa... minihameiden alta majavanposket vilkkuu ja mies on selällään suossa mopon alla eikä voi tehdä mitään! Melkeen yhtä kaameaa kuin painajaiset joissa ajat enskalla unelmien soratietä ja yhtäkkiä huomaat että sun mp:ssä onkin polkimet ja se hyytyy ja hyytyy vaikka kuin polkee..!!!

Väännät unessa kaasua ja mitään ei tapahdu (vrt juokset, hengästyt mutta et pääse minnekkään). Psykologeilla on selityskin tällaisille unille?

Happi kirjoitti:Tossa oli onnex apu lähellä.

DSCN2203.jpg

DSCN2204.jpg

Kuvat tuolta:http://www.allroadtour.fi/puitsi2005/gallery2/index.htm

Happi

"Seurusteluenduroo" parhaimmillaan

-06 kesällä löysin hyvä uran, jossa tuli suo-ojan ylitys vastaan. Kuvien 1,kuva2 ja kuva3 ei näytä niin pahalta, mutta kyllä siellä vettäkin oli ja jyrkät penkat, joutui soittamaan apuvoimia paikalle.

Tuo on se pointti,minkä takia tuo kuvasurauttelukin joskus yksin arveluttaa!
Yksikin kerta,etsin rastia hiukan väärältä traktori uralta,ja loppuviimeksi maasto meni niin pahaksi,että uralta oli poistuttava maastoon.
Siinä takaisin päin survoessani meinas tulla tiukkoja paikkoja,paikalle opastaminen puhelimella olisi ollut aika hankalaa,ja tuo kellokin oli yli puolen yön,pilkkopimeää ilman mopon valoa,ja ei tuota taskulamppuakaan ollut...
Täytyy kyllä myöntää,että olisi ollut itse aiheutettua

Mutta pääsin kuin pääsinkin takas uralle!