Pohjolan Kurapyöräilijät

Yle Tv1 esitti tänään Klo 14:05 ohjelman " Ei mopolla mahottomia".

Siinä oli sitä suomalaista meininkiä. Aikuiset ukot veteli vanhoilla pappatuntureilla ja solifereilla 1000 kilometriä yhteen putkeen, 31 tunnin aikana. Nopeimmalla taisi kulua n.20 tuntia. Ajo kulki ennalta suunniteltua lenkkiä ympäri, jotta huolto toimisi kotikonstein vaivattomasti.

Meininki oli niin loistava, että itselle heräsi suunnaton halu tehdä sama. Täytyy varmaan kesällä moinen tempaus järjestää. Aloin jo nettimotosta etsi sopivaa pappatunturia

Oliko foorumilaisia tai tuttuja mukana maratoonissa?

minä kun luulin, että moinen hulluus asuu vaan meidän kylällä. Ollaan nimittäin puhuttu kylän miesten (poikien) kanssa lapin reissusta pappiksilla, olis tullu jotain 1600km... no se on kyllä jääny vaan kaljapuheiks laiteilla... oishan se vähän toisenlaista se...

Ideoita on monenlaisia.

Long Way Downeja on ollu ennenkin.

Työkaveri mopoili nuorna miesnä Reeberbahnille, mutta mopo päätyi roskikseen jo Ruotsissa.
Matka jatkui ilmeisesti peukalokyytillä loppuun asti.

Turpaantulemisen uhallakin kuva julkaistaan ilman lupaa. mitäs meni joskus asiasta kertomaan.

2004 ajoi joku porukka Hangosta Nuorgamiin ja yhytettiin ne Sodankylässä. Raskas ajopäivä vaatii raskaat huvit ja soppa näytti maistuvan kuskeille aika mainiosti. Kuskit kertoi hurjia juttuja miten perse menee ruvelle pitkästä "mopolla" köröttelystä ja totta ne puhui kun ohitettiin aamuvarhaisella lähtenyt letka myöhemmin; yksi istui poikittain jalat samalla puolella, toinen oli nostanu jalat jonnekin etulokarin päälle ja kolmas ajoi seisaaltaan.

Tuollanen moporeissu vois olla hauska kun etsittäis tarpeeksi pieniä teitä eikä körötettäis tasakaasulla valtatietä niin kovaa kuin mopo kulkee. Pappis kulkee sen verran hitaasti että ehtis katsella maisemiakin ihan eri tahtiin kuin nykyään kun täytyy keskittyä vain ettei ajaudu kurveissa ulos.

TTA kirjoitti:Pappis kulkee sen verran hitaasti että ehtis katsella maisemiakin ihan eri tahtiin kuin nykyään kun täytyy keskittyä vain ettei ajaudu kurveissa ulos.

Itse mietin mopon ostoa kesälomareissuille polkupyörän jälkeen juuri tuolla perustelula, mutta päädyin moottoripyörään. Kai moottoripyörälläkin voi ajaa hiljaa, mutta siinä on kai muiden mielestä törppö tientukko, jolta pitäisi ottaa ajokortti välittömästi pois. Retkivarusteilla lastattu mopo saa kai vain hymyn muiden huulille.

Jossakin alelaarissa näin joskus kirjan Mopolla Suomeen. Aina välillä noihin mopoilijoihin törmää. Itse olen nähnyt vain nykyaikaisilla moposkoottereilla liikkuvia. Onhan se ainain helpompaa kuin polkupyörällä kulkeminen, mutta kestäisikö sitä pärinää päivästä toiseen.

Tästä on nyt muutama vuosi aikaa kun joku porukka ajeli moposkootterilla afrikkaan. Muistelen hämärästi tempauksen lähteneen ideasta kokeilla millaista on ruovitella mopolla saharassa. Heillä taisi olla huoltoautona matkailuauto ja kuskiakin taidettiin vaihdella. Siitä huolimatta jokainen taisi saada ajaa tarpeekseen.

Kirja: Kalevi Heikkinen; Mopojeni matkassa, kertoo kyseisestä 1000km:n tempauksesta ja hyvin paljon muistakin mopoihin liittyvistä jutuista ja matkoista. Kannattaa lukea.
Kirja löytyy varmaan kaikista kirjastoista. Itse ostin kirjan suoraan tekijältä pari vuotta sitten.

mopopoitsu kirjoitti:Ideoita on monenlaisia.

Long Way Downeja on ollu ennenkin.

Työkaveri mopoili nuorna miesnä Reeberbahnille, mutta mopo päätyi roskikseen jo Ruotsissa.
Matka jatkui ilmeisesti peukalokyytillä loppuun asti.

Turpaantulemisen uhallakin kuva julkaistaan ilman lupaa. mitäs meni joskus asiasta kertomaan.

Legendaarista, samanlainen Helkama Automaatti mullaki oli!

Kratti kirjoitti: Aina välillä noihin mopoilijoihin törmää. Itse olen nähnyt vain nykyaikaisilla moposkoottereilla liikkuvia. Onhan se ainain helpompaa kuin polkupyörällä kulkeminen, mutta kestäisikö sitä pärinää päivästä toiseen.

Viime kesänä nämä mopot bongasin saariston rengastiellä, olivat jostain Lahden seudulta mutta olivat muistaakseni mopot rahtaneet autolla alkumatkan tai johonkin saakka. Jokaisella on ainakin viimeisen päälle takalaukku, ei tosin lukittava mutta noissa on se etu että niihin mahtuu niin paljon kuin vaan kasa pystyssä pysyy.

Trondheimin eteläpuolella tuli kaks erikoisen näköstä motskaria vastaan viime kesänä. Erikoisen teki ne mittasuhteet, näytti ihan jättiläisiltä ne kuskit. Kohalla paljasta et ne oli moposkoottereita... Sivulaukut ja kaikki, ei ollu paikallisia.

Jollaki monkeyllä vois kuvitellakkin reissaavansa, mutta monotooninen variaattorikakstahdin ininä veis kyllä järjen.