Anu kirjoitti: Sitten vielä noista renkaista. Edessä näytti olevan nyt Michelin Anakee (?) ja takana Continental TKC60. Miun mielestä nuo on aika sileen näkösiä kumpikin. Tallissa olis irrallisena lähes käyttämätön Michelin T63, mikä vissiin olis parempi tuonne hiekalle. Syötänkö mä nyt pakkopullana miehelle tuon takarenkaan vaihdon ja ostanko synttärilahjaksi itselleni uuden eturenkaan?
Yksi vaihtoehto on että otat ensi tuntumaa noilla sileillä renkailla, jolloin vauhdit pysyy kohtuullisena ja toisaalta samalla tavalla niillä kuitenkin pääsee ajamisen makuun ja sitten kun vaihtaa alle nappulat (T63 on varsin hyvä yleisrengas) niin homma tuntuu yhdeltä juhlalta pidon ja ajettavuuden parannuttua noin 500%...
Marko Hemmilä kirjoitti:
Kannattaa ajella kaikessa rauhassa ja pitää noita ohjeita mielessä mitä täällä on tullut. Kyllä se oma ajotyyli ja tapa sillä tavalla löytyy.
Joo, ei tarkotus ole se että jos kokenut kaveri vetää mutkan 100 lasissa nii iten on mentävä samaa vauhtia, vaan kukin omien taitojensa mukaan. Voi nimittäin sillä tavalla saada mopoilu ikävän lopun Nii ja yks tärkee juttu on et pysyy pimeissä mutkissa aina omalla puolella. Nyt on taas puintiajat käsillä ja me "maajussit" ajellaan 4m leveillä koneilla samoja teitä, siinä ei ylimääräistä tilaa liikaa ole kun kohdataan
Tässä aiheessa on niin hyvä otsikko että esitänpä kysymykseni tähän.
Ennen uutta akkua sattui muutaman kerran siten, että Suzuki ei startannut. Yritin mäkistarttia (ei Pohjanmaalla ole mäkiä) eri vaihteilla, mutta aina kun löysäsin kytkimen, pysähtyi pyörä kuin seinään. Käänsin myös puolipuristimen vipua moottorin päältä (DR:ssä solenoidi vetää puolipuristinta) vaan ei se mitään auttanut. No sitten otettiin autosta virtaa ja johan hörähti. Onko mitenkään mahdollista saada yksinään tuollaista "isoa" käynnistyspoljinta vailla olevaa konetta käyntiin ilman apuvirtaa ja jos on niin mikä on se tekniikka
Tase kirjoitti:Onko mitenkään mahdollista saada yksinään tuollaista "isoa" käynnistyspoljinta vailla olevaa konetta käyntiin ilman apuvirtaa ja jos on niin mikä on se tekniikka
Hei,
Näin olen saanut TA:n käyntiin: kakkonen päälle, kytkin pohjassa juoksuun, samanaikaisesti kytkimen irroitus ja hyppy satulaan poikittain istumaan. Kun kone pyörähtää niin takaisin rinnalle juoksemaan. Joskus olen joutunut vielä tämän päälle strattaamaan samanaikaisesti kytkimen irroittamisen ja sitä seuranneen juoksun kanssa, kun pito takarenkaan alla ei ole muuten riittänyt. Hikistä hommaa näinkin.
Tase kirjoitti:Tässä aiheessa on niin hyvä otsikko että esitänpä kysymykseni tähän.
Ennen uutta akkua sattui muutaman kerran siten, että Suzuki ei startannut. Yritin mäkistarttia (ei Pohjanmaalla ole mäkiä) eri vaihteilla, mutta aina kun löysäsin kytkimen, pysähtyi pyörä kuin seinään. Käänsin myös puolipuristimen vipua moottorin päältä (DR:ssä solenoidi vetää puolipuristinta) vaan ei se mitään auttanut. No sitten otettiin autosta virtaa ja johan hörähti. Onko mitenkään mahdollista saada yksinään tuollaista "isoa" käynnistyspoljinta vailla olevaa konetta käyntiin ilman apuvirtaa ja jos on niin mikä on se tekniikka
Kuulostaa siltä, että sulla on ollut liian pieni vaihde päällä. Eli vaihde pitää olla sellainen, että se kone lähtee pyörimään. Pienellä vaihteella kone tietty saa enempi kierroksia, mutta vaatii samaan aikaan kuitenkin enemmän pitoa.
Tase kirjoitti: Onko mitenkään mahdollista saada yksinään tuollaista "isoa" käynnistyspoljinta vailla olevaa konetta käyntiin ilman apuvirtaa ja jos on niin mikä on se tekniikka
Kerran piti saada Afrikkalainen lykkäämällä käyntiin hiekkatiellä lähimmän mäen ollessa kilometrien päässä. Kyllä se onnistuu, jos on kaukana korvessa eikä ole puhelinta mukana... Sisua pitää hetken kerätä, sitten semmoinen vaihde pesään millä oma paino riittää pyöräyttämään konetta ja eikun yrittämään Hilliksen kuvaamalla tekniikalla. Kyllä se ennen pitkää onnistuu, jos apu on riittävän kaukana.
Näköjään yksinään tasamaalla suoritetusta KAKSI-sylinterisen koneen juoksukäynnistyksestä on hyviä kokemuksia. Onko joku onnistunut yksisylinterisen ison (600 cc ja yli) kanssa?
PS. Olisikohan tämä hyvä syy tuplata sylinterien määrä
Kyllä tuo entinen 750 tohtori lähti työntämällä käyntiin, tasamaalla tosin en yksinään saanut mutta pienessä alamäessä "helpostikin".
Kolmonen päälle, kytkin ja puolipuristin pohjaan, vauhtia ja hyppy satulaan samalla hetkellä kun kytkimen höllää. Ihan joka kerralla vauhti ei riittänyt...
Tase kirjoitti:Näköjään yksinään tasamaalla suoritetusta KAKSI-sylinterisen koneen juoksukäynnistyksestä on hyviä kokemuksia. Onko joku onnistunut yksisylinterisen ison (600 cc ja yli) kanssa?
PS. Olisikohan tämä hyvä syy tuplata sylinterien määrä
XL600r honda lähtee käyntiin työntämällä (ei tähän kyllä mitään järkevää syytä ole kun on kiksi eikä starttia lainkaan)...
- Sopiva vaihde päälle
- Kytkin ja puolipuristin (raottaa toista pakoventtiiliä) pohjaan
- Reipas vauhti
- Kytkin ylös (kone pyörii helposti ilman puristuksia)
- Ja lopuksi kun koneessa on tarpeeksi kierroksia niin puolipuristin ylös
- Pyörivät massat hoitaa lopun
Tuolla jarrutus-kysymyksellä hain lähinnä sitä, että kumpaa jarrua sitä uskaltaa käyttää. Itse siis opin tavaksi jättää takajarru rauhaan paitsi kovissa jarrutuksissa ja hitaassa matelussa. Tarttee kai yrittää päästä siitä eroon tuon tohtorin kanssa (rähvällä painellaan entiseen tyyliin kun sillä on vauhditkin ihan eri luokkaa).
Mutkat on hankalia. Pelottaa mitä sieltä mutkan takaa tulee vastaan, jos ei näe. Ja etenkin kun ei luota omaan ajotaitoonsa vielä niin paljoa että pystyis väistämään minkä tahansa mörököllin. Mutkiin vauhti tuleekin useesti tapettua aika tehokkaasti, mut heti kun se tiukin kohta on ohitettu ja näkyvyys paranee niin uskaltaa taas kurmoottaa..
Omaan tahtiin tässä vielä ajellaan. Onneks tulee ajeltua sellasia teitä pitkin missä ei ole muuta liikennettä juuri lainkaan eikä sen takia sitä yleisöäkään pääse kertymään taakse. Huoh.. vielä pitäis viikonloppu kärsiä päivystyksen merkeissä ja sit pääsee taas ulkoiluttamaan mopoja..
Hirvet ja muut metsäneläimet tuntuvat ainakin näillä perillä olevan yllättävän yleisiä "vastaan tulijoita". Tuskin sitä kannattaa kauheasti vauhtiä pitää niihin aivan pimeisiin mutkiin vaikka taitoa olisikin!
EAK:lla opittua:
Takajarrua käytetään (myös katupyöräällä ja asfaltilla) estämään liika etuhaarukan niiaus sekä eräänlaisena perämelana ohjaamassa pyörää normaalisti "kaikissa" jarrutuksissa.
Hierveä pienempiä eläimiä ei väistetä ainakaan niin että riski kaatumiseen nousee liian suureksi, eli porotkin ajetaan "läpi". Johtoajatus siis että kaatuessa loukkaantumis ja muu riski suurempi kuin jos pysyy pystyssä ja on jatkossa "pienen" törmäyksen jälkeen vielä ohjauskykyinen.
Vauhdilla on valtava merkitys jarrutusmatkoihin
Pehmeällä alustalla mikäli takapyörässä ei ole veto päällä niin pyörän hallittavuus on huomattavasti heikompi -> ennen kurvia jarrua, käännöksessä auttaa huomattavasti jos on edes vähän vetoa ja tarvittaessa paljon vetoa "käytettävissä"
Normaalikäytössä kaytetään aina kaikkia sormia etujarrun käyttämiseen.
Harvoin on liian pieni tilannenopeus, pyörän hallittavuus kuitenkin paranee hyrrävoimien kasvasessa joten pieni perusvauhti pitää varsinkin aivan pehmeässä olla.
Nii ja yks tärkee juttu on et pysyy pimeissä mutkissa aina omalla puolella. Nyt on taas puintiajat käsillä ja me "maajussit" ajellaan 4m leveillä koneilla samoja teitä, siinä ei ylimääräistä tilaa liikaa ole kun kohdataan 
