Tase kirjoitti:jonkko kirjoitti:Vikke kirjoitti:Painoataakse, jalka/t tappeille, urkuauki ja silmätkiinni.... no silmät voi pitää
auki
Nämä auttaa kummasti, toki siinä on hyvät mahdollisuudet mennä turvalleen
mutta menee ainakin kovemmasta vauhdista ja näyttävämmin.
Nuo ojausiskunvaimentimet enskassa on aavikolle hyvät kun mennään
dyynien välissä tziljoonaa.
Normaali ajossa se eitee muutakuin ohjauksesta tahmean.
Just asiaa,joss pitää turvalleen mennä niin pitäähän siin tyyliä ja näyttävyyttä olla tarpeeks

Vaan mites kun tavoite olisi pystyä ajamaan kaikenlaisissa paikoissa kohtuudella ja toisaalta haluasi pitää myös luut ehjänä. Onko mahdoton yhtälö? Olisiko parempi harrastaa vaikkapa pitsinnypläystä, toisaalta saattaa siinäkin neula pistää.

No tottakai kohtuus kaikes
Olen vaa ittestääni huomannut joss ajan yksin eikä porukassa niin jossain vaihees se vauhti on ihan itsestään jollain ihmen tapaa noussut jo semmoisiin pykäliin et on ihan oikeita ongelmia jatkaa sinne minne oli tarkoituskin mennä ettei vedä "metsätie shikaanit" suoriks
Sitten taas rauhoittuu vähäks aikaa vauhti ku on poiminnut risut ynm ylimääräiset tipehöörit pois tapeista ja joka paikast mihin ne nytt sitten ovat jäänyt kiinni.
Ja taas huomaa et vaihteeks vauhti liian kova
Mutt pakko kyll tunnustaa et on kyll ollut oikein kunnon tuuriakin ku ei ole mitään pahempaa sattunut.
Tän pyörän olen 2 kertaa kaatanut ja molemmat kerrat semmoisia et olen jo ollut pysähdyksis ku maan vetovoima on ottanut voiton.
Ekas makuullen pistämises jalka upos mutaan ja pyörä kyljelleen ja valoumpio suoraan koivunrunkoon = entinen
Toinen kerta vasemmast peilist lähti se peiliosa muihiin maisemiin ja kytkin kahva vääntys (kahvasuojat hankittu sen jälkeen) ja vissin kytkinkahvan vääntymisest johtuen niin koko kytkin paloi myöhemmin samas reissus metäs

Mutt näin helpolla ku olenkin päässyt niin katotaan vaa ku mun kausi alkaa taas
EDIT. Ja kyll mullakin ihan samat onkelmat on siin misä muutkin ku yrittää suoraan mennä
