Neuvoja aloittelijalle

[AriK]

Oikein paljon tervetuloa joukkoon. Nyt meitä on ainakin kolme

Mulla on ollut hiljaista ajojen kannalta tää kesä, ku tuli hommattua toinenkin puikkonokka, eli nyt on kax villiä ja vauhdikasta kakaraa hoidettavana. Puikkonokat ovat 1v Nemo ja 14vko Kapu, molemmat siis borzo

Herranjoku,. mitä sää H*nn* oot saanu aikaan....

H*nn* ajelikin sun kottaraisella ( viimex kun näin ), olis han se jo pitäny tajuta, mutta kun ei, pohojalaasen älliin oikeen mahtunu.

Hirveesti onnea mukaan, T:Ari

Ja Anu:lle

Itse olen löytänyt parhaat puolet tähän harrastukseen, siitä, että olet pelkästään itsesi kanssa jossainn h''''on kuusessa

Kaipaan myös ajokavereita, mutta josku on hyvä, jos saa purkaa höyryjä ihan itsekseen...........

Hommaa kunnon ajovarusteet, heti toisensi ( kypärän jälkeen ) kunnon kengät-..

T:Ari

[kymppivalve]

Jep! postipoikaa määkin ensin syytin, karvanmäärä täsmää mutta pituus ei. Jalkoja kun mittailee niin ei auta kun katsoa peiliin.... omia ovat

[Tase]

Edellä on annettu hyviä ajo-ohjeita, joten niitä on hankala varsinkin meikäläisen täydentää. Kerronpahan kumminkin jotain.

Soralla ja maastossa voi ajaa myös maisemienkatselu-tyylillä, jossa ei kovin paljon luistoja harrasteta vaan tarkoitus on käydä tutustumassa sellaisiin paikkoihin, joihin ei muilla kulkuneuvoilla viitsi mennä. Minä harrastan tätä aika paljon, erityisesti yksinajellessa jossain kaukana. Ajo on silloin yleensä "varmaa", jossa ei turhia riskejä oteta. Vaan siitä huolimatta onnistuin yhtenä iltana kaatamaan metsäautotien kääntöpaikassa Suzukin. Vauhtia ei ollut paljon, lähinnä reipasta kävelyvauhtia. Pyörä kaatui oikealle kyljelle ja oikea jalka jäi takahaarukan alle. Bensiiniä alkoi valumaan tankinkorkista, onneksi ei kumminkaan paidan kauluksesta sisään. No sain vedettyä jalan irti ja rupesin nostamaan pyörää. En tiedä mikä oli voimat vienyt, mutta Suzuki tuntui todella raskaalta. No sain sen pyörilleen ja totesin että vaurioita ei ole, kaatumaraudat ja kahvasuojat osoittivat toimivuutensa. Oli myös hyvä tuuri että en jäänyt pyörän alle jumiin, sellaisenkin tapauksen olen nähnyt.

Opetuksia:
0. "Varman päälle" on hankala ajaa
1. Kaatuessa voi jäädä pyörän alle jumiin
2. Pyörästä ja henkilön voimista riippuen saattaa kaatumisen jälkeen pyörän pystyyn nostaminen olla aika raskasta.
3. Jos pyörän ajaa kiinni, sen irroitus saattaa olla työlästä
4. Jos mahdollista, kannattaa ajaa porukalla koska silloin on apukin lähellä

Vaan kaikesta huolimatta hauska ja hyvä harrastus tämä kurapyöräily. Riskit kannattaa vaan tiedostaa niin harrastuksesta voi nauttia vanhainkoti-ikään saakka.

[Jukka S.]

Terve

Nyt kun sattui sopiva säie eteen, niin ajattelin rekisteröityä ja pistää ensimmäisen viestin.

Samanlainen kyykky/liian nopeat vauhdit ongelma, kuin Anulla tuli eteen. Kun vielä onnistuin hankkimaan sievoisen pikavoiton päätin, että on vaihdettava pyörään, jolla on kiva ajella myös rauhakseen. Hiekkatietkin usein vaikutti houkuttelevilta, mutta mitenkäs sinne millään kyykyllä viitsii mennä...

Kyykky vaihtui 91 vuosimallin Africa Twiniin ja en ole hetkeäkään katunut!

Joskus olen krossipyörällä montulla kurvaillut, mutta AT tuntuu sen verran isolta, että hiukan totuttelua vaatii sen kanssa sinuiksi pääseminen. Kaikki neuvot siis tervetulleita!

Täällä Jyväskylän mlk:ssa kurvaillaan, joten morjestellaan, jos satutaan muitten kurapyöräilijöitten kanssa samalle suunnalle.

Terv. Jukka S.

[Kypäräpää]

Terve!

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa Anulle että sänkipelto on petollisen liukas ainakin jos ei oo rupuleit alla. Ja rengastuksee viel sen verran että kunhan aikas ajelet nii kyllä se takakumi menee äkkiä vaihtoon, kuluu nimittäi nopeest sorallakin

[MP@]

Edellä on annettu hyviä ajo-ohjeita, joten niitä on hankala varsinkin meikäläisen täydentää. Kerronpahan kumminkin jotain.

Soralla ja maastossa voi ajaa myös maisemienkatselu-tyylillä,

häh...onko siellä maisemiakin

Opettele katsomaan aina seuraavaan mutkaan.
Mutkaan tultaessa kallista pyörää älä itseäsi.
Takajarrulla saat pyörän nousemaan ylös ja vakauttaa
jyrkänmutkan läpiajoa.
Etujarrua kannattaa käyttää varoen mutkassa mutta ennen mutkaa
voimakkaasti mutta en suosittele lukitsemaan

tämä on ehkä tärkein aja aina omalla kaistalla
vastaan voi tulla joku paikallinen reikäpää mopoilija jolta ajolinja lähti juuri käsistä

[RTJ]

Ööö

Siis etujarru on tärkein myös hiekalla. Suoran loppuessa sen saa antaa mennä rapsakkaasti lähes lukkoon kunhan pyörä on pystyasennossa. Takajarrulle vaihdan siinä vaiheessa kun pyörää jo kallistan mutkaan. (sitten jos onkin vauhtia liikaa mutkaan onkin takapää sladissa ja apujalka pitää ottaa käyttöön=kolmas jarru).

Heti kun näen mutkan takaisen tilanteen niin avaan kaasun jotta saan pyörän samalla sivuttaisella liikkeellä sladiin.

Tuo oli siis sellainen ideaalitilanne, läheskään ainahan tuo ei toteudu.

Sitten onkin ne nyppylät eli vastamäet. Pyörä aina mahdollisimman oikeaan laitaan (vastaantulijat!), mahdollisesti nousu tapeille jotta näkisi nypyn yli, ja sitten ennen huippua mahdollisesti tehokas jarrutus etujarrulla ja näkymän avauduttua kaasu auki.

Alamäkiä en osaa edelleenkään ajaa. Sen ainakin tiedä että sade on niistä yleensä hiekan vienneet ja jäljellä on enää ne isot kivet johon rikkoa renkaat.

Riku

[Undertow]

Samaa mieltä RTJ:n kanssa jarrujen käytöstä, mutta toisaalta ollee samantyyppinen täristinkin jalkojen välissä

Eli etujarrua olen käyttänyt aina varsin railakkaasti. Kova savinen tie on pikitietä muistuttava siinä(kin) asiassa, että etujarrun kanssa saa olla hieman varuillaan, mutta mukava sora ja sepeli antaa kyllä mennä hetken puolittain lukossakin ilman ongelmia. Löytyypä ainakin se raja. Joskus huomaa tulevansa mutkaan niin, että etujarrulla hidastaa ja takajarrulla ohjaa. Tällöin on menossa kylläkin enemmän hauskuutta kuin järkeä...

Kun saimme keväällä EAK-ajokoulutusta koko työporukalle tuli märällä asfaltilla jarruteltua samaan tyyliin. Kouluttajaakin taisi hirvittää, kun oppilas tulee keula SYVÄÄN niiaten kohti takapää lievästi ilmassa poikittain. Ja kun kotka päästi tyypilliset ilopissat pysäyksen lopuksi oli homma selvä, nimittäin seuraavaksi tuli isäntä matkamöhköllä siihen bensalätäkköön ja sydämmestä taisi kuulua muutama sivuääni

Koska ajelen pääsääntöisesti yksin, on meno kyllä enemmän siellä maisemien katselu -puolella. Ikää, kokemusta (mm. 2 x "sulake", 1 x ranne) ja perhettä on sen verran kertynyt, että osa homman hauskuutta on palata ehjin nahoin kotiin. Itse asiassa se taitaa olla se tärkein asia.

[RTJ]

Koska ajelen pääsääntöisesti yksin, on meno kyllä enemmän siellä maisemien katselu -puolella.

Tuo onkin juuri yksin ajelun paras homma! Ei tarvitse kiirehtiä kenekään takia. Saa pysähtyä katselemaan maisemia ettei taaksesi muodostu monen kurapyöräilijän jonoa.

Sitten kun onkin monta pyörää jonossa niin tyhmyys alkaa tiivistymään mitä pienemmillä väleillä ajetaan. Niinpä olen yrittänyt jonoajelussa pitää sellaiset välit ettei näe edellä ajavaa, jotta ei tulisi kiusausta yrittää ajaa samaa vauhtia. Se on vaan paha kun alkaa saavuttamaan edellä ajavan pölypilveä, niin yllättäen pitääkin nostaa nopeutta että saa takavalon näkyviin. Olenko poikkeava?

Toisaalta mielestäni paras ajoryhmä on kolme henkilöä. Se ei koskaan veny liian pitkäksi ja siinä pystyy helposti katsomaan kaikkien nopeustason eli katsomaan ajopaikat. Ja jos jotakin jollekin tapahtuu, niin yksi voi jäädä paikalle ja toinen voi lähteä hakemaan tarvittaessa apua.

Riku

[vkoivu]

Opetuksia:
0. "Varman päälle" on hankala ajaa
1. Kaatuessa voi jäädä pyörän alle jumiin
2. Pyörästä ja henkilön voimista riippuen saattaa kaatumisen jälkeen pyörän pystyyn nostaminen olla aika raskasta.
3. Jos pyörän ajaa kiinni, sen irroitus saattaa olla työlästä
4. Jos mahdollista, kannattaa ajaa porukalla koska silloin on apukin lähellä

Eli tarpeeksi vain vauhtia niin eipä jää mopo niin helposti jumii ja toisaalta kun kaatuu niin mopo ja kuski sinkoilevat pitkin puita ja kivikkoja sen verran enemmän, että mahdollisuus pyörän alle jäämiselle on huomattavasti pienempi kuin hiljaisissa vauhdeissa.

Omista ajeluistani olen huomannut, että läheltä piti tilanteita tulee paljon vähemmän jos pitää suht reilua vauhtia päällä kuin matelemalla. Varsinkin jos joutuu ajamaan hitaassa letkassa, jossa ei pääse ajamaan aina kaikkia mutkia sopivaa vauhtia sladitellen, syntyy läheltäpititilanteita usein. Oma keskittyminen herpaantuu ja toisaalta sladittamatta mopo ei taivu mutkiin kovinkaan hyvin.

Niin ja mitä jarrujuttun tulee niin soralla käytän etujarrua todella paljon. Aktiivisessa ajossa en ehkä ihan joka mutkaa tultaessa, mutta melkein.

[Anu]

Eilen pääsin synttäreiden kunniaksi lenkin heittämään kun lähdin töistä ajoissa enkä kurvannut jumppasalin kautta. Ajellessa suurimmaksi kysymykseksi nousi nimenomaan tuo jarruttaminen.

Radalla meille painotettiin niin kovasti sitä takajarrun rauhaan jättämäistä että en ole koko kesänä sitä käyttänä kadullakaan. Paitsi jos tarttee tosiaan madella liikenteen seassa.

Eli siis jos nyt meni oikein ymmärykseen niin suoralla oltaessa etujarrua vaan niin paljon kun uskallusta riittää. Mutkassa sitten takajarrua, jos vauhti ja uskallus riittää.

Ja kallistusjuttukin toimii eri tavalla kun radalla tai kadulla oltaessa. Eli kun siellä roikutaan mahdollisimman kaukana pyörästä että tarttee mopoa kallistaa mahdollisimman vähän, niin nyt olis tarkotus kallistaa sitä mopoa ja pysyä itse pystyssä. Huoh.. aikamoista opettelua..

Sitten vielä noista renkaista. Edessä näytti olevan nyt Michelin Anakee (?) ja takana Continental TKC60. Miun mielestä nuo on aika sileen näkösiä kumpikin. Tallissa olis irrallisena lähes käyttämätön Michelin T63, mikä vissiin olis parempi tuonne hiekalle. Syötänkö mä nyt pakkopullana miehelle tuon takarenkaan vaihdon ja ostanko synttärilahjaksi itselleni uuden eturenkaan?

Uusia kenkiä kävin paikallisessa kaupassa katselemassa, mutta yllättäen koot oli iiihan liian isoja. Tarttee vissiin ajella joskus isompaan kylään kattelemaan noita kenkiä. Samalla vois kattella sitä selkäpanssaria kun ei täältä saa kun MP-asun panssareita ja ne tuntuu jotenkin oudoilta.

Kaameen pitkän tuntuinen päivystysviikko ollut tähän asti. Toisaalta keikatkin on ollut vähissä ja ne mitä on ollu onkin sitten ollu aika jänniä. Esim. menin kirveellä ovesta sisään kun yleisavain ei sopinu.. Sunnuntaina viedään mopo valmiiks kaupunkiin odottamaan että työpäivä maanantaina loppuu ja pääsee jumppasalin kautta mopoilemaan.. Sitä ennen ei tartte taas kun haaveilla mopoista..

[Marko Hemmilä]

Tuosta oon kuullut että radalla kuulemma pitäisi jättää takajarru rauhaan.
Onhan toki totta että etujarru tekee suurimman työn pyörän pysäyttämiseksi, mutta ei sitä takajarrua ole koristeeksi laitettu.

Itse jarruttelen kokoajan etu- ja takajarrulla, jotta tiukassa tilanteessa tuo takajarrulla jarruttaminen tulisi automaattisesti.
Tiukassa tilanteessa joka ainoa sentti jarrutusmatkassa voi olla elintärkeä.

Soralla takajarru rauhoittaa pyörän käytöstä, koska sillä saa perää laskettua hieman alemmaksi, mikä taas vaikuttaa pyörän ohjauskulmaan.

Kannattaa ajella kaikessa rauhassa ja pitää noita ohjeita mielessä mitä täällä on tullut. Kyllä se oma ajotyyli ja tapa sillä tavalla löytyy.

Kaverini joka aloitti pyöräharrastuksen kadulta ja heti kohta osti kurapyörän, sanoi että soralla kun oppii pyörän hallintaa niin kadullakin on jotenkin helpomman tuntoista ajaa

[miki.]

Turhaan tosta ajamisen tekniikoista mitään manuaalia alkaa väsään ja varsinkaan siellä ajaessa ja tilanteiden eteen ilmestyessä ei kannata alkaa funtsimaan kovinkaan syvällisesti "oikeita" tekniikoita...tilanteet tulevat ja menevät aika nopeesti ja mekaaniset aivomme vain raksuttavat

Aivokopan tietojenkäsittelykapasiteetti on paljon hitaampaa selkäytimestä löytyvien tilanneratkaisujen käyttöön verrattuna...eli kyllä ne kokemuksen mukaan kertyvät ratkaisut tallentuvat kroppaan ja tulevat sieltä jatkossakin tilanteiden mukaan käyttöön. Vielä paremmin tallentuvat sellaiset kipeät ja raskaat kokemukset...lipat ja pyörän nostamiset

Kuhan nyt ihan perustekniikat hallitsee, kuten sen että välttää eturattaan lukitsemista mutkissa niin eiköhän silläkin jo pääse alkuun....(ja muutenkin jarruthan ovat vain vauhdin surma )

Kuitenkin järjen käytön pitäisi jo etukäteen pelastaa suuremmilta vaaratilanteilta...jos järjen sijasta joutuu käyttämään "rohkeutta" tai rajana uskallusta niin voi sattua leukaan

[juha]

Uusia kenkiä kävin paikallisessa kaupassa katselemassa, mutta yllättäen koot oli iiihan liian isoja. Tarttee vissiin ajella joskus isompaan kylään kattelemaan noita kenkiä. Samalla vois kattella sitä selkäpanssaria kun ei täältä saa kun MP-asun panssareita ja ne tuntuu jotenkin oudoilta.

Mäntsälän hanxin myymälässä oli kurapyöräkenkiä "naistenkoossa" alemyynnissä vielä toissaviikolla.

[AriK]

Sitten vielä noista renkaista. Edessä näytti olevan nyt Michelin Anakee (?) ja takana Continental TKC60. Miun mielestä nuo on aika sileen näkösiä kumpikin. Tallissa olis irrallisena lähes käyttämätön Michelin T63, mikä vissiin olis parempi tuonne hiekalle. Syötänkö mä nyt pakkopullana miehelle tuon takarenkaan vaihdon ja ostanko synttärilahjaksi itselleni uuden eturenkaan?

Itse oon ajellu 3. T63:sta takana loppuun. Ihan hyvä kummi myös pehmeellä, kestääkin jonkuverran.