Aloittamisen suloinen tuska

Yleistä keskustelua enduroista

Valvojat: Jukka, Moderaattorit

EksyyUsein
Viestit: 7
Liittynyt: Pe Tammi 23, 2026 1:14 pm
Pyörä: Honda CRF 300L ja Shadow

Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja EksyyUsein »

Kirjoitan tämän nyt tänne talteen itselleni että voin toivonmukaan myöhemmin vilkaista ja todeta että jotain edistystä on tapahtunut. Ensimmäisen kurapyöräni kanssa tullut opiskeltua perustaitoja pyörän hallintaan. Hidasta kasia ajeltu, vähän yritetty hypäyttää eturengasta ja niin edespäin. Yksi missä selvää kehitystä on tapahtunut, on se että pyörän nostaminen maasta on käynyt tosi helpoksi kun sitä on tullut tehtyä aika paljon.

Tasapainottelun kanssa tuskastelin alkuun paljon. Tuntui aivan mahdottomalta päästä tapeille seisomaan pyörä paikoillaan. Voi ilon kiljahdusta kun ehdin melkein laskea neljään ennen kuin piti ottaa tukea taas. Harjoituskerta toisensa jälkeen homma tuntui aivan mahdottomalta, eikä edistustä juuri tapahtunut. Hikisesti jotenkin onnistuin kerran laskemaan kahdeksaan mutta siinä se. Aloin jo ajatella, että minussa on jotain vikaa, olen liian vanha tai että ehkä maapallo on sittenkin pyöreä ja siksi pyörä ei pysy pystyssä.

Mutta sitten jotain ihmeellistä tapahtui. Pari kertaa pyörä ikäänkuin vain lakkasi kaatumasta ja hämmästyin tunnetta niin paljon, että kohelsin itse sen nurin. Sitten päätin, että jos se tunne vielä tulee, en tee mitään. Ja sitten tasapainottelinkin jo 50 sekuntia! Ihan kummallista! Ja heti perään meni suoritus, jossa ehdin laskea 214 saakka. Piti ihan tarkastaa, etten ollut unohtanut tukijalkaa ala-asentoon. Voi sitä voittajaoloa!

Kyllä tekee ihmiselle hyvää välillä nöyrtyä ja todeta että aivan paska jossain. Ja varmaan yhtä hyvää tekee sekin, että tuskaisen harjoittelun kautta sitä vaan tuppaa oppimaan lopulta.
skuikka
Viestit: 2241
Liittynyt: Ma Joulu 18, 2006 8:00 pm
Pyörä: SE
Paikkakunta: Vantaa/Parikkala

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja skuikka »

Hatunnoston arvoinen suoritus.
Tuo oppimisen ilo on yksi hienoimmista fiiliksistä mitä tästä hommasta saa.
jaket
Viestit: 1047
Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 1:37 pm
Pyörä: CRF300rally, 1050 S3, R1200GS 2010

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja jaket »

olen ajanut about 35 vuotta kaikenlaisilla pyörillä, enkä osaa seistä tapeilla paikallaan. :D polkupyörällä kyllä osaan trackstandin lähes loputtomasti.
Any intelligent fool can make things bigger, more complex, and more violent. It takes a touch of genius -- and a lot of courage -- to move in the opposite direction.
E. F. Schumacher
XL250R
Viestit: 334
Liittynyt: Ke Joulu 09, 2009 2:08 pm
Pyörä: V-Strom

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja XL250R »

Ettei kukaan vähemmän ajanut, joka yrittää etsi oppia moottoripyörällä ajamisen perusteista ymmärtäisi väärin, taito seistä tapella moottoripyörän ollessa paikaan on erittäin tarpeellista kilpatrialissa, muutoin ei korreloi mitenkään opettelemisen arvoisten ajotaitojen kanssa, paitsi jos se on jostain syystä itseä erityisesti säväyttää.
skuikka
Viestit: 2241
Liittynyt: Ma Joulu 18, 2006 8:00 pm
Pyörä: SE
Paikkakunta: Vantaa/Parikkala

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja skuikka »

Se että osaa kropan painoa siirtelemällä pitää pyörän pystyssä eikä ole vain ohjauksen varassa, auttaa valtavasti maastossa. Helppo pitää linja kivikossakin vaikka maastonmuodot yrittää ohjailla pyörää minne sattuu. Samoin kaikenlaiset silloiksi viritellyt lankunpätkät sun muut tilanteet missä pitää saada pidettyä pyörä tarkasti linjassa muuttuu tuon taidon avulla koomisen helpoiksi.
Paikallaan seisoskelusta sinällään on aika harvoin hyötyä edes hard enduron puolella mutta se sama taito toimii myös pyörän liikkuessa.
XL250R
Viestit: 334
Liittynyt: Ke Joulu 09, 2009 2:08 pm
Pyörä: V-Strom

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja XL250R »

skuikka kirjoitti: Ma Kesä 08, 2026 11:36 am Se että osaa kropan painoa siirtelemällä pitää pyörän pystyssä eikä ole vain ohjauksen varassa, auttaa valtavasti maastossa. Helppo pitää linja kivikossakin vaikka maastonmuodot yrittää ohjailla pyörää minne sattuu. Samoin kaikenlaiset silloiksi viritellyt lankunpätkät sun muut tilanteet missä pitää saada pidettyä pyörä tarkasti linjassa muuttuu tuon taidon avulla koomisen helpoiksi.
Tuolla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä sen kanssa, että osaa seisoa paikallaan olevan moottoripyörän päällä.

Vuosikymmenten aikana ei ole kukaan vähitellen vaihtuneesta enduroajoporukasta osannut seisoa moottoripyörä paikallaan, mutta sen verran on ollut nopeimmalla vauhtia mainitsemillasi maastonmuodoilla, että kymmenes sija Päijänteen ympäriajon kokonaiskilpailusijoitus on plakkarissa.

Trial-kisoissa jotkut 14-vuotiaat seisoskelevat kuin tyhjää vain paikallaan olevan tai sivuttain tai taaksepäin pomppivan pyörän päällä, mutta ihan eri laji kyseessä, eikä mitään tekemistä muiden ajolajien perustaitojen kanssa.
Jos on kivaa tekemistä omasta mielestä, niin se on myöskin toinen juttu.
skuikka
Viestit: 2241
Liittynyt: Ma Joulu 18, 2006 8:00 pm
Pyörä: SE
Paikkakunta: Vantaa/Parikkala

Re: Aloittamisen suloinen tuska

Viesti Kirjoittaja skuikka »

On tekemistä ja paljon. Sama liike, tosin kovassa vauhdissa hyrrävoimat tuo apua. Uskoakseni, en uskalla kauhean lujaa ajaa.
Jos meinaa aikuisikäisenä harrastajana kohtuu vaivalla oppia liikkumaan pyörän päällä oikein, on tuo nopeampi ja helpompi tapa kuin suosittu "kohan ajaa vaan".
Suosittelen kokeilemaan. Jos et osaa opettele ja kokeile sitten.
Minä en tuossa hommassa aloittajalle pärjää, hatunnosto siis täältä. Olet hyvällä tiellä.
Olen joskus tuota treenaillut ja jonkun aikaa saanut paikallaan seisoskeltuakin. Luulin että sillä on vain pätemisarvoa mutta siitähän oli oikeaa hyötyä.
Vastaa Viestiin