Mitä puet päällesi minkäkinlaiselle ajelulle?

[Jokke Espoosta]

Kun itse ensimmäisiä mopoilukamoja keväällä ostelin, olin aika kohtalaisen pihalla siitä minkälaista varustusta kannattaa lähteä hankkimaan kun maailmassa on ajoasua, rintapanssaria, selkäsuojaa, munuaisvyötä, polvisuojia, polvitukia, ajosaappaita, krossisaappaita, suojahousuja, jäykkää ja pehmeää niskatukea, krossikypärää, umpikypärää, suojapaitaa, endurotakkia, crossipaitaa ja herra ties mitä. Nyt alkaa olla yrityksen ja erehdyksen kautta jonkinlainen käsitys siitä mikä on minkäkintyyppisessä ajelussa tarpeen ka käyttökelpoista joten olisin kiinnostunut kuulemaan hiukan minkälaisella varustuksella kansa minkäkinlaiseen pöräyttelyyn lähtee.

Luultavasti tätä palstaa lukee moni vielä minuakin hölmömpi aloittelija joten varusteiden hankintavaiheessa kalleimmilta virheostoksilta voisi välttyä ja käyttää nekin rahat vaikka bensaan jos tietäisi hiukan tarkemmin mitkä ovat ne välttämättömät tarvikkeet ja mitkä taas eivät. Pistäkääpä siis kokemuksen rintaääntä kuuluville.

Jaottelen omat ajoni ja niillä käyttämäni kamat seuraavasti. Olen tosiaan vasta-alkaja joten nämä eivät ole kovin huippuunsa hioutuneita kokonaisuuksia mutta jostain sitä on aloitettava.

1. Työmatka-ajelu, vartti hyvää rauhallista tietä ilman mitään rälläämistä. Vanhat vaelluskengät (kevyet sisäkengät repussa), ajotakki keveillä suojilla, kypärä. Jalassa perusfarkut. Näillä varusteilla ei huvita kaatua mutta onpa edes vähän jotain suojaa.

2. Vähän pidemmälle suuntautuva siisti ja sivistynyt maantieajelu. Edellisten lisäksi ajohousut joissa polvi- ja lantiosuojat. Näitä ei viitsi ihan vartin työmatkaa varten pukea kun ovat kuumat ja vaivalloiset farkkujen päällä. Saatan myös vetää jalkaan krossisaappaat vaelluskenkien tilalle.

3. Huvirällästys pikkuteillä eli suurin osa ajelusta. Crossikengät, polvisuojat, suojahousut, suojapaita, kypärä. Päällysvaatteena jotain vanhaa collegea ja jotkut ilmavat housut mitkä nyt päälle mahtuvat. Mielestäni huomattavasti ilmavampaa ja paremmin suojatun oloista kuin varsinaisessa ajoasussa ajelu kun on enemmän suojaa mutta ilma kiertää paremmin. Kylmemmällä päällystakkina toimii töistä joululahjaksi saatu Softshell-takki, on muuten aika hyvä.

Jostain syystä itse kuvittelin aluksi että tuo ajoasu on jotenkin pakollinen hankinta mutta oikeastaan vähemmän sillä on käyttöä, ainakin jos ajot painottuvat kategoriaan 3. Huvirälläyksessä lähiseudulla ns. oikea ajoasu on oman kokemukseni mukaan turha ja epäkäytännöllinen ja olisi siihen sijoitetut rahat kannattanut sijoittaa ennemmin vaikka saappaisiin jotka itse ostin vasta myöhemmin.

[hannuk]

Nää nyt on niin näitä että mitä kukin kokee tärkeeksi. Jos tylsäksi heittäytyy, niin tutuilla pätkillä ja ns. jatkuvasti ajettavilla väleillä ne onnettumuudet realisoituu turhankin helposti ja usein, siksipä tylsästi ajelen noita vartin työmatkoja sekä nopeampaa ajelua nahat tai tiksteksit päällä. Se hiki kuitenkin kuivuu paljon nopeammin mitä iho paranee. Pari kertaa olen osunut onnettomuuspaikalle missä mopo ollut osallisena ja joka kerta päätös ajokamojen aktiivisesta käyttämisestä on tuntunut paremmalle ja paremmalle idealle -ei näytä liian hyvälle sellaset jotka moikkaa darwinia shortsit ja t-paita päällään.

Soralla ja metässä mennään näillä:
Alla polvisuojat, forcefieldin "suojapaita" ja jalassa crossikengät. Päälle vaatetta alla olevilla variaatioilla.
-Metän puolella ja teknisemmillä pätkillä crossihousut ja crossipaita sekä tarvittaessa ohut vedenpitävä takki siirtymillä/sateella.
-Soratietourinkia ja huonolla/kylmällä säällä enskahousut jotka pitää vettä ja sitten takiksi joku kaapista löytyvä vedenpitävä mopotakki.

Viima kun ei ole kiva asia ja riittävällä kylmettämisellä saa aiheutettua pysyvämpääkin harmia, niin reippaammassa ajossa eli esim soratie rälläämisessä ne tuulenpitävät ajovaatteet on ok. Metässä kun vauhti ei päätä huimaa niin hengittävät ja viileämmät crossivaatteet ovat just hyvät. Onneksi en jaksa murehtia siltä miltä näytän, muuten nahat ja oikeastaan kaikki muutkin ajokamat saisi unohtaa ja ja ja

[Jokke Espoosta]

Jos tylsäksi heittäytyy, niin tutuilla pätkillä ja ns. jatkuvasti ajettavilla väleillä ne onnettomuudet realisoituu turhankin helposti ja usein, siksipä tylsästi ajelen noita vartin työmatkoja sekä nopeampaa ajelua nahat tai tiksteksit päällä.

Tuossa on kyllä perää ja varmaan keskimäärin vähemmän sattuu kun kaatuu soratiellä tai metsässä pusikon ja peltojen keskellä verrattuna siihen kun menee silmälleen satasen vauhdista pikitiellä ja ympärillä on lyhtypylväitä, autoja ja kaiteita. Periaatteessa kai ainut oikea vastaus olisi ajella täydessä haarniskassa jäykkää niskasuojaa ja polvitukia myöten joka ikinen kerta mutta jonkunlaista kompromissia on käytännössä kuitenkin haettava. Itse koetan löytää sen niin että silloin kun en voi tai halua pukea täyttä sotisopaa päälle ajetaan korostetun nätisti ja varovaisesti.

Jokainen kuitenkin nämä kompromissit joutuu hakemaan joten epäilen että etenkin aloittelijoille olisi hyödyllistä kuulla minkälaisiin kompromisseihin mahdollisimman moni on minkäkintyyppisessä ajossa päätynyt.

[psi]

Mä kuulun joukkoon "varovaista sorttia".

Työmatkalla on aina ajopuku (rukka joku, kuitenkin kalvo ilmeisesti pintakankaassa kiinteä). Useimmiten farkut alla aamuisin kun on viileämpää, paluumatkalle ehkä ilman. Yhteen suuntaan matkaa on siis ~110km, joten pukeutumisvaiva on suhteellisen pieni. Tosin silloinkin kun asuin 7km päässä työpaikasta niin samat kuteet päälle. Kenkinä nahkaiset katuajosaappaat joista ei ole hirveästi muuta kuin raahaussuojaa. Ainoa kompromissi vuosien saatossa mitä olen tehnyt on ollut nahkahanskoista krossihanskoihin vaihto lämpötilan mukaan.

Minulle lämpö ei ole niinkään muodostunut ongelmaksi, siis edes farkkujen kanssa. Kesälläkin saatan laittaa alle ruskovillan merino/silkki -seoksisen asun ja se toimii. Onhan niillä beduiineillakin mustat paksut vermeet päällä.. Tietenkin jos on pakko pysähtyä johonkin markettiin katsomaan hyllyjä niin olen keventänyt puvun alta niin paljon kuin mahdollista, siinä lämpö nousee liian helposti.


Soralle huvittelemaan mennessä on sitten krossikengät, ajopuvun housut, panssari + ajopaita päällä. Polvisuojia yrittänyt etsiä mutta niiden kanssa on jotenkin sekavaa niipä ajopuvun housujen lätkät saaneet toimia.

Sateisella säällä kuitenkin aina ajopuku päällä; en ole myöskään antanut hyvän/huonon sään sanella milloin ajan ja siinä tuo ajopuku on auttanut todella paljon kun siinä on vaan mukava olla säässä kun säässä.

edit: katuajosaappaat, eli juuri vastaavasti lyttyyn menevät kuin kunkulla kuvassa alla.

[Kunkku]

Nuoruudessa on se vika, että silloin ei tule ajateltua omaa terveyttään ja turvallisuuttaan samalla tavalla kuin vanhempana. Toki poikkeuksiakin on, mutta monen kohdalla tuo väite pitää paikkansa. Ajatellaanpa vaikka niitä jalkineita ajohommissa. Miten jotkut lenkkarit, vaelluskengät, tms. suojaavat jalkaa kolhuja vastaan? Eivät oikeasti mitenkään. Entäs sitten moottoripyöräilyyn tarkoitettu nahkainen ajosaapas? Eipä välttämättä juuri mitenkään pientä hankausta lukuun ottamatta. Kumma juttu, miten vähän moni motoristi tuntuu ajattelevan koko asiaa, vaikka jalat ovat aika tarpeelliset ulokkeet elämässä noin yleensä.
Mitäs luulette, miten esimerkiksi tuo kuvan sinänsä laadukas Sievin jalkineen nahkasaapas antaa suojaa, jos jalka jää kaatuvan pyörän ja asvaltin väliin? Eipä taida ainakaan nilkan taipumista paljon estää...

[Jokke Espoosta]

Kuten sanottua, arvostan kaikkia heitä jotka pukevat niin kioskilla käynnille, työmatkalle kuin 1000 kilometrin maantiemarssillekin jäykät krossisaappaat, polvisuojat, suojahousut, suojapaidan, panssariin kiinnittyvän niskatuen, kypärän, paksut hyvinsuojaavat hanskat ja vetävät päälle mahdollisimman hyvin liukumista kestävän ajoasun, mutta näitä taitaa olla melko harvassa.

Väitän että kovapohjainen jäykkä vaelluskenkä suojaa aivan toisella tavalla kuin varrellinen nahkasaapas, puhumattakaan nyt sitten näistä tennarimallin "ajokengistä". Ainakaan pohja ei myötää sivusuunnassa yhtään ja jalkaterä on suht hyvässä suojassa. Nilkka ja sääri toki ovat jo huonommin suojattuna. Eihän se nyt krossikengän luokkaa ole mutta kuten sanottua, yleensä päädytään jonkinlaiseen kompromissiin ja myös allekirjoittaneella on krossimonot jalassa aina kun tarkoitus on ajaa eikä vain siirtyä lyhyttä matkaa paikasta toiseen.

Mutta keskustelu on ilmeisesti ihan tervetullutta ja lisää näkemyksiä ja kokemuksia kaivataan.

[Kunkku]

Kompromissi on se jokaiselle motoristille tuttu sana, kun pukeutumista käsitellään. Mukavuus, käytännöllisyys, pukemisen helppous ja turvallisuus kun eivät tahdo olla helposti yhteen sovitettavissa.
Mitä jalkineisiin tulee, olen omani löytänyt: Daytonan erillisellä sisäkengällä(toki käytön aikana sisäkenkä on kiinteä osa saapasta) varustettu Evo Sport GTX. Se ei ole juuri tavallista nahkasaapasta hitaampi tai hankalampi pukea, mutta turvallisuudessa on huima ero. Kun kengässä on vielä Gore-Tex-kalvo, en ole ainakaan toistaiseksi parempaa jalkinetta omaan käyttööni keksinyt.

[Jokke Espoosta]

On muuten kyllä asiallisen oloinen mono tuo mainitsemasi. Ei kuitenkaan mennä nyt eri mallien vertailuun vaan koitetaan pitää tämä lanka siinä mitä suojia ja varusteita kukakin pitää minkäkinlaisessa ajossa. Minkäslaisissa kamoissa nimim. Kunkku minkäkinlaista kurvailua suorittaa?

[Kunkku]

Minun ajoni ovat suurimmaksi osaksi isommilla teillä. Pieniä polkujakin on mukana, mutta aika vähän. Tähän harrastukseen liittyvien puuhastelujeni ansioista minulla on ollut onni saada kokeilla aika paljon erilaisia ajovarusteita. Kun lähes jatkuvasti voi valita monesta eri tyyppisestä ajopuvusta, aikaa myöten niiden erot selviävät ja omaan käyttöön jää vain ne sopivimmat.
Kun lämmintä on yli 20c, ajopukuna on Rukan AirWay. Se on mainio hellepuku, jossa olo ei muutu tukalaksi oikeastaan koskaan. Jos lämpötila alkaa lähennellä kolmeakymmentä, otan käyttöön viilentävän liivin. Niitä on jo useammalla valmistajalla, minulla käytössä BMW:n malli. Se kastellaan huolella ja puristetaan liian vedet pois. Etenkin AirWayn kaltaisen, tuulen lähes esteettä läpi päästävän, puvun kanssa olo tuppaa aluksi olemaan jopa liiankin kylmä, mutta tasaantuu pikku hiljaa mukavaksi viileydeksi. Vaikutus säilyy useita tunteja.
Etelään suuntautuvalle pidemmälle keskikesän reissulle otan AirWayn kanssa erillisen kaksiosaisen sadepuvun. Puvun omaa vedenpitävää vuorikerrosta en käytä, se on liian epäkäytännöllinen.
Viileämmillä keleillä käytän Rukan R-Star pukua. Se on ehdottomasti paras ja mukavin tämän tyyppinen puku, mitä olen käyttänyt. Joten kuten olen sopeutunut sen minigrip-tyyppiseen vetoketjun korvaajaankin, vaikka en ihan täysin olekaan vakuuttunut sen paremmuudesta. +25c lämpötilaan asti voisin pärjätä pelkästään tällä puvulla, mutta käytännössä AirWay on lämpimillä keleillä mukavampi.
Jos pitäisi valita vain yksi puku, siinä olisi päällikerrokseen laminoitu Gore-Tex-kalvo, koska se on toimivin ratkaisu. Hyvät taskut ja tuuletusaukotkin siinä pitäisi olla. Ja leikkaus saisi olla ei niin tyköistuva, kuin esimerkiksi useimmat Rukan puvut ovat. Just sellaista pukua ei vaan ole vielä kohdalle osunut.

Anteeksi, jos tähän tuli jo vähän liikaa sitä eitoivottua mallien vertailua...

[t.t.tammi]

Työmatkoilla yms. muilla vastaavilla reissuilla minne ei viitti tulla hiki päässä niin ajopuku(nyt revit Alpha-takki ja proton-pökät), erillinen selkäsuoja. Toiset halvemmat crossisaappaat ettei tarvii säädellä.

Ohuet kangaspökät menee ajohousujen alle jossei kohteessa pääse vaihtaan farkkuihin.

Muissa ajoissa kuten Jokken kolmonen, paitti pöksyinä enskamalliset. Noissa pöksyissä myös lantiosuojille paikka joten pidemmillä siirtymillä joskus tulee lintsattuu suojapökistä.

Sadetakki ja housut tietty kulkee mukana.

usein varsinkin kotiopäin suunnates niin tulee kirottuu et aamulla laiskotti ja puki ajopuvun ku hiki on päässy yllättään pahasti kun ei pysty vastustaan jonku pikkutien kutsua.

[tnt73]

Aina vähintään ohuilla suojilla oleva ajopuku kiinteillä kalvoilla maantiellä, hanskat ja tukevat nahkasaappaat.
Mettään sitten crossimonot, polkkarit, suojapaita munuaisvyöllä ja useimmiten myös pelastusrengas
kaulassa... ja tietysti ne lapaset kädessä.
En juuri itestäni tykkää, mutten vihaakaan silti...

[Pallokala]

Muuten varustus vaihtelee kovastikin kelin ja ajomatkan luonteen mukaan, mutta enää en osaa lähteä mihinkään ilman erillistä selkäsuojaa. Noista ajotakkien "roiskeläpistä" jää aika alaston olo...

[Kunkku]

Minulle on alkanut tulla alaston olo siksi, ettei yhdessäkään ajopuvussa ole minkäänlaista suojaa rintapuolella. Ehjästä selkärangasta on vähemmän iloa jos kylkiluut ovat poikki ja keuhkot painuneet kasaan. Joku toimiva lääke siihen pitäisi keksiä. Voiko erillinen suojapaita olla kätevä reissussa ja jokapäiväisessä pätkäajossa?

[kalle j]

http://www.rr-export.com/1126089/ff2001 ... -flite-l2/
Minulla on tuollainen, ei ole kummoisempi pukea kuin pelkkä selkäsuoja.
Lämminhän siinä toki tulee.

[Gessuli]

Mulla tämmönen.. Ulkonäöstä huolimatta ei ole kauhena raskas päällä. Koittanut opetella pitämään päällä pienilläkin matkoilla, no joskus onnistuukin..

http://www.biketema.fi/leatt-body-prote ... 00327.html


edit: Hihat saa vetskarilla poikki kyynertaipeesta..