Pohjolan Kurapyöräilijät

Oululaiset tämän formaatin jo "virallistivat", mikä ettei me täällä etelämpänä perässä...
Voitais laittaa vielä paremmaksi. Yhteislähtö sammutetuin konein, työntökäynnistys; kais tiedätte kuka työntää?
Säännöt ja suorituksen henki voitais kopsata suoraan enduron joukkuekisoista. Siellähän reittikin voi olla ihan mitä vaan, sillä joukkue pääsee läpi mistä vaan, tai ainakin melkein. Huoltotauoilla kuski voi olla suu auki kuin linnunpoika, niinkuin kisoissakin, huoltajan ammentaessa sinne herkkuja. Kätevää. Ompa huolto kerrankin ajoissa paikalla.
Ja mites se meni...kurapyöräilykö parasta housut jalassa? Sitä kysellään sitten kavereilta kun aamulla teltoistamme toivutaan..

Viiiitsi vitsi. Pohjosen poikien idea on hyvä. Vaikka onhan sitä harrastettu paritteluajoa täälläkin päin jo ikuisuus. Takatapit on meidänkin perheessä ollut kovassa käytössä. Myötä ja vastamäessä. Nyt tytärkin jo kulkee kyydissä. Talvellakin.
Tää hikisten miesten hikinen laji on mun mielestä parhaimmillaan silloin kun se kiinnostaa perheessä muitakin.

Tero kirjoitti: "Hieman on tuosta semmoinen kutina jäänyt, että ihan sen pelkän soran takia ne rouvat eivät tuonne lähde."
Niimpä.

Julkisemman koontumisajon tyyppinen juttu olis täälläkinpäin jotain, jossa tapais ehkä uusiakin ihmisiä. Pariskuntina. Olisko kiinnostusta?

Malliksi auvoa Tampereen Atalasta, tai kirjaimellisemmin Virosta ja Latviasta:

Voisihan tuollaisesta siippa kiinnostuakin. Aika vähiin on jäänyt yhteiset retket vaikka tuli S-Tenere hommattua kakkospyöräksi ihan sitä varten. Kiteellä ollaan edellisinä vuosina käyty, mutta sekin on tänä vuonna sitten peruttu. Puhtaisiin äijä kokoontumisiin on turha meidän muoria kyytiin pyytää.

timo kirjoitti:Viiiitsi vitsi. Pohjosen poikien idea on hyvä. Vaikka onhan sitä harrastettu paritteluajoa täälläkin päin jo ikuisuus. Takatapit on meidänkin perheessä ollut kovassa käytössä. Myötä ja vastamäessä. Nyt tytärkin jo kulkee kyydissä. Talvellakin.
Tää hikisten miesten hikinen laji on mun mielestä parhaimmillaan silloin kun se kiinnostaa perheessä muitakin.

Tero kirjoitti: "Hieman on tuosta semmoinen kutina jäänyt, että ihan sen pelkän soran takia ne rouvat eivät tuonne lähde."
Niimpä.

Julkisemman koontumisajon tyyppinen juttu olis täälläkinpäin jotain, jossa tapais ehkä uusiakin ihmisiä. Pariskuntina. Olisko kiinnostusta?

Malliksi auvoa Tampereen Atalasta, tai kirjaimellisemmin Virosta ja Latviasta:

Välillä nämä(kin) reissut ovat rengastestiä, kuinka kestää...

Kipa

Ideahan on pirullisen nerokas, jos vain hämäläiset saa liikkeelle.
Hämeenlinnan seudulta voisi 2-4 "taistelijaparia" löytyä tien päälle, jos vain ajankohdat saataisiin sopimaan.
Onko ajatuksia vieläkö tämän syksyn aikana siipat saisi raikkaaseen syys säähän lähtemään kaksipyöräisellä?

Tammelastakin vois parivaljakko lähtee liikkeelle jos löytyy sopiva ajankohta.

Niin siitä hitaasta hämäläisyydestä näissä siippatouhuissa...

Se oli liki 20 vuotta sitten, kun ajelimme rouvan kanssa kaksi päällä ensimmäisen Möhkö-meetingin safaripätkän. Tosin silloin olimme ainoita kaksi päällä...

Uuden-Seelannin turneella vaimon kanssa -96-97 ensisijainen tavoite oli ajaa mm. karttaan oikein "difficult road" maininnalla merkitty Kuripapangon tie, sorapohjainen vuoristotunneli "homer tunnel" ja tiepohjanakin käytetty merenrantakaista "ninety-mile beach". Toisella reissulla vuotta myöhemmin piti ajaa Motun metsätie, joka on MM-rallien historiassa keskinopeudeltaan hitain EK.

Vajaa kymmenkunta vuotta sitten kierrettiin Timon kanssa Islanti kaksi päällä, eikä sitä oikein koskaan ole kaksi päällä reissatessa osannut pysyä kokonaan poissa noilta oikoteiltä ja sorateiltä. Etenkään niissä mainituissa Eestin Etapppiajoissa.

Ihan kotimaankin kamaralla sitä on toisenkin kerran odotettu, että vaimo saa poroaidan portin taas kasattua, kun alusta on senverran pehmeä, että mopoa on vaikea saada pysymään sivutuella.

Kuinka moni muu tällä palstalla on enemmänkin harrastanut pikkuteitä ja polkuja yleensäkin vaimo/tyttöystävä/matkustaja kyydissä?

Kirjoittelin siitä ekasta möhkö-meetingistä joskus tännekin:
klik klak

No tuosta kyllä meni vielä viisi vuotta ennen kuin pääsimme vihille, mutta lasketaanko se hitaudeksi?

-Tero-

PS. Ja ihan oikeasti te, joilla on vaikeuksia saada se vaimo tai vaimokandidaatti kurapyörän kyytiin, niin näitä juttuja saa toki heillä luetuttaa, ja noita Timon ja Kipan kuvia heille näyttää. Jos ne rouvat uskaltavat kyytiin, niin saattavat alkaa paremmin ymmärtää homman viehätystä. Jonain päivänä saatte ehkä ostaa heille oman kurapyörän.

Adventure kirjoitti: Kirjoittelin siitä ekasta möhkö-meetingistä joskus tännekin:
klik klak
-Tero-

*************

Upea tarina. Vaimosi vaikuttaa huipputyypiltä
Itse en ole juuri kyydissä istuskellut ja täytyy tunnustaa, jotta enpä todellakaan haluaisikaan...varsinkaan em kyydityksellä, huh. Edelleen ajan mieluummin itse.