Pohjolan Kurapyöräilijät

Relluajo starttaa täältä huomenna iltapäivällä. Suuntana pohjoinen ja nimellekin tulee selitys reissun aikana. Varaamani yhden hengen budjettihuone oli valitettavasti pyytämättä ja yllättäen upgreidattu parempaan, joten joudun itse kääntämään saunan päälle ja ammeessa loikoen miettimään, kumman noista julmetun leveistä sängyistä valitsisi.

Päivä kului Ivalossa töissä, neljän huitteilla pääsin pienessä tihkustateessa jatkamaan matkaa. Zumo lakkasi lataamasta työmetsäreissulla, mutta nämä tiet on sen verran tuttuja, että reissu menee kyllä ulkomuisista ja kännykän googlemapsia apuna käyttäen. Olisi mulla asennettuna Bemarin Connected drive myös, mutta en ole yrittänyt vielä parittaa pyörää, Senaa ja puhelinta keskenän. Kuuluu olevan yhtä vaikeaa kuin Senan, Zumon ja puhelimen kolmen kimppa.

Tinhkusade lakkasi heti kohta kun käännyin kohti Näätämöä. Näätämön K-kaupassa sai automaatista ilmaiset kahvit, päivän palaverista yli jäänyt sämpylä sai siis saman hintaista kurkun kostuketta. Ostin kyllä illaksi ja aamuksi vähän evästä myös ja tankkasin. Rajalla ei ollut ainakaan tänään yhtään mitään erikoista. Yksi norskien tullimies kuikuili ikkunasta kun ajoin ohi. Jäämeren sauna oli melkein täyteen buukattu. Huoneen varasin eilen - olisi pitänyt pyytää varaamaan saunavuoro myös. Nyt on viimeinen, klo 23 paikallista alkava vuoro. Yritin käydä maksamassa huonetta gallerialla. Elsa oli kertomassa Pykeijan historiaa pitkän kaavan mukaan Caravan-porukoille. Ensimmäiseen tuntiin en hennonnut keskeyttää raatausta. Kun porinassa tuli pieni tauko, kysyin olisiko mahdollista maksaa huone. No ei, korttikone oli jo viety kotiin... käppäilin kylällä sitten. Gessu pääsi yöksi vanhempaan seuraan.

Olen oikeastaan sukulaisten mailla. Pykeijan ensimmäisiä suomalaisia asukkaita oli pari sataa vuotta sitten Inarin virkaheitto nimismies Paul E******. Hänellä tuli kirkkoherran kanssa riitaa mm. viinakeitosta ja myynnistä, joutui viimein viralta pannuksi ja pakenemaan Ruijaan. Vaikka Paulu-ukolla rupesi välillä hummeeti sassaroimaan, niin joka tapauksessa Paulu pystyi kuitenkin lopun elämäänsä Ruijassa asumaan ja järjestämään elämänsä kohtuullisen mukavaksi, vaikka riitely viinankeitosta, salakuljetuksesta ja muista koiruukista jatkui täälläkin. Samuli Paulaharju on Paulin vaiheista kirjoittanut kirjassa Ruijan suomalaisia.

Se hyvä puoli tuossa myöhäisessä saunavuorossa oli, että meikäläisen normaalilla nukkumaanmenoajalla olisi jäänyt Pykeijan auringonlasku näkemättä.

Pykeijan aamu valkeni aurinkoisena ja eilistä lämpimämpänä. Onneksi sattui hyvä ilma tälle päivälle, kun oli tarkoitus etsiä se Rellu. Elsan kanssa raatattiin vielä aamulla ja kyllä se niin on, että parin sadan vuoden takaa ollaan sukulaisia. Elsa sanoi olevansa Paulu-ukon Susanna -nimisen tyttäsen sukua. Olisi kai raatauttanut minua pitkäänkin, mutta hänen piti joutua Ivaloon. Maksukin hoitui aikanaan, kun Elsan työntekijä tuli maksupäätteen kanssa paikalle. Yhden kahvitauon ja yhden pølsen (hodarin) voimalla surautin suoraan tien päähän Molvikiin. Berlevågista Molvikiin johtava soratie oli loistavassa kunnossa, mutta itse kylä, tai eihän siellä mitään kylää ollut, muttama vanha talo vaan, oli pettymys. Odotin jotain Nyksundin tyylistä hylättyä kalastajakylää.

Berlevågissa olivat turistit liikkeellä, suomalaisia ja norjalaisia, pari saksalaista autoa. Tankkasin ja ryyppäsin kahvit. Palatessa huomasin vähän ennen Nordmannsetia oikealle ylös tunturiin johtavan soratien. Se osoittaituikin olevan vanha Berlevågin tie ja oli puomilla katkaistu ylhäältä, mutta komeat näköalat oli kääntöpaikalta Kongsfjordille. Ilmakuvista kämpillä tutkien olisi siitä varmaan päässyt Gessulla läpikin - puomin pääsee kiertämään kyllä. Palasin kiltisti takaisin pikitielle ja edelleen Veinesiin, jossa ajoin ylös Sakujen bunkkerille. Rellu, eli sakujen paikalle tykiksi haalaama I maailmansodan aikainen Renault FT panssarivaunu näkyi jo tien päähän. Tutkin bunkkerit otsalampun kanssa ja kävin katsomassa myös Rellua. Ihmeen hyvässä kunnossa on vielä, vaikka ollut sata vuotta taivasalla, tai siis ainakin 40-luvulta lähtien. Itse Rellulla on kyllä se reilut sata vuotta ikää. Palatessa ylämäkeen tuli tietysti hiki, vaikka meni tunnelin kautta.

Yöksi tulin Båtsfjord Hotelliin, jonka olin varannut booking.comin kautta. Olivat buukanneet yli, joten sain tästä kylältä ihan vasta omakotitalon kellarikerrokseen remontoidun aika erikoisesti sisustetun, tilavan huoneiston. Kyllä kelpaa. Baarijakkaroissakin on aidot hevosen satulat, mutta johan tässä on kolme päivää tullutkin totuteltua satulassa istumiseen.

Kävin hotellilla syömässä tuoretta turskaa, hyvää ja kohtuuhintaista.

Viime yönä sain nukuttua aika hyvin, mutta aamulla ei sitten enää nukuttanut. Heräsin normaaliin aikaan, eli Suomen kuudelta. Kahdeksalta alkavaa aamiaista piti siis odottaa kolme tuntia. Pakkasin pyörän valmiiksi ja varttia vaille sinni loppui – meni katsomaan ja johan siellä oli aamiaispöytä katettuna. Kiittelin vielä persoonallisesta ja hyvästä majoituksesta, varsinkin hintaansa nähden, joka oli n. 77 euroa. Aamiainen oli perustasoa, mutta riittävä. Sää oli tihkusateinen – välillä tuli kovempiakin kuuroja, lämpöä 11 astetta. Ajelin ensin Syltefjordiin, että tulee nyt samalla reissulla ajettua kaikki tiet päähän asti tällä Varangin niemimaalla. Hamningbergissahan kävin 2018 Atlantinvallijutauksella. Fiksua olisi tietysti ollut käydä siellä jo illalla, koska eilinen oli ajopäivänä paljon lyhyempi. Tuon Syltefjordin koukkauksen kanssa matkaa tuli tänne Hammerfestiin 511 km.

Syltefjord oli sellainen hiipuva kalastajakylä, jollaiseksi luulin Store Molvikia. Oli siellä jotain toimintaa kuitenkin vielä, muutama kymmenen asuttua taloa ja pieni kauppa, pari majoitusta ja elämysreissuja tarjoavaa yritystä sekä satamassa kalankäsittelylaitos. Satamassa oli vielä jonkin verran sen näköisiä kalastusaluksia, että ovat aktiivisessa käytössä. Sitten kohti länttä.

Tana Brussa oli uusi hieno vinoköysisilta Tenon yli. Viimeistelyhommat olivat vielä käynnissä, eikä siltaa oltu avattu liikenteelle, vaan jonoteltiin vanhan sillan yli. Tankkasin ja join sämpyläkahvit. Kahvitellessa suomalainen remonttiporukka tuli jututtamaan, olivat olleet pari viikkoa Berlevågissa komennuksella, prätkämiehiä tuntuivat olevan. Sade jatkui välillä kovempana – välillä tihkuna. Juuri kun lähdin, norjalaispariskunta tuli Harrikoilla tankille – vaihdettiin muutama sana. Kunesin jälkeen pysähdyin jollekin rastplatsille keittämään kahvit, kun sade tuntui taukoavan. Juuri kun tein lähtöä, tuli harrikkapariskunta tauolle. FV 98:sta on osa jo korjattu, mutta kymmeniä kilometrejä on edelleen melko huonoa pintaa. Gessullahan se nyt ei niin paljon haittaa, mutta harrikkapariskunta ei oikein tykännyt…

Lakselvin jälkeen jaloittelin vielä vähän, syöden loput eväät, muuten köröttelin melko lailla yhtä kyytiä tänne Hammerfestiin, jossa olin viiden maissa. Tämä Skytterhuset on ehkä enemmän keikkamiesten asuntoa kuin hotelli, mutta ihan siisti ja rauhallinen, kylän reunalla vajaat pari kilometriä rantakadulta. Tarjolla oli peruspäivällinen linjastolta, liha ja kalavaihtoehdot, 165 nok. Syönnin jälkeen lähdin käymään kylällä ja bongasin parkissa melko paljon maailmaa nähneen Gessun. Taisin ajaa saman pyörän ohi päivällä kun se oli jollain levikkeellä parkissa. Pyörässä oli nimi Ricardo Lugris, jos joku haluaa googlettaa herran reissuja. Miestä itseään en nähnyt päivällä enkä nyt illallakaan.

Hotellin alakerrasta löysin saunan, ihan oikea Harvian kiuas ja jopa löylyämpäri ja kauha. Kävin kaupungilta palatessa vääntämässä saunan päälle ja kolmen vartin päästä pääsikin kunnon löylyihin. Se hyvä puoli tällaisessa reissumiesten hotellissa on myös, että aamupala alkaa arkisin jo klo 5.30, eli pääsee ajoissa matkaan. Hintaa yhden hengen huoneella oli Booking.comin kautta n. 67 euroa. Huomenna siirtymätaival 832 km kotiin.

Jos joku haluaa käydä tuota Renault-panssarivaunua ja bunkkereita katsomassa, niin löytyvät tuolta:
Veinesodden batteri
9982 Kongsfjord, Norja
https://maps.app.goo.gl/9UUCLZbE55vsVYcS9

Isolta tieltä on viitta Veines sekä nähtävyyden merkki. Parkkipaikka on heti ennen ensimmäistä taloa vasemmalla ja parkkipaikan takareunasta lähtee ajoura (kielletty ajosuunta -merkki ja puomi, pääsee kiertämään). Ajoura päättyy googlen ilmakuvassakin näkyvälle tykkimontulle, jonka vierestä pääsee heti bunkkereihin. Renault on siitä suuren tykin montulta etelälounaaseen ja näkyy tuonne ylös. Bunkkerin tunnelin läpi pääsee suuren osan matkasta lähelle Rellua. Otsalamppu mukaan, tunneli on helteessä paljon mukavampi, ainakin palatessa ylämäkeen.

Hyät kelit sait sitten kuitennii, siihen nähden mitä ne voi olla.... !


Mutta kuvia voitaisiin kyllä katsella enemmänkin.....(vuh vuh!)

Ilmoittauduttu tänään tukikohtapalvelukseen klo 1855. 832 km, 10h 10 min ajoa ja 1h 36 min taukoja.

Laitan lisää kuvia ja värkkään videon, kunhan kerkiän.

Nukuin jollakin lailla, mutta heräsin jo neljältä. Ajasta ei ollut siis pulaa kun pakkailin kamat kasaan ennen aamiaista. 20 yli viisi menin katselemaan, jos aamiaista olisi tarjolla ja olihan siellä, en ollut ensimmäinenkään. Korona-virus oli huomioitu myös aamiaisella hyvin. Leikkeleet, juustot, leivät ja muut yksittäiset jutut oli pakattu muutaman kappaleen nipuissa muovikelmuun ja aseteltu väljästi otettaviksi. Kokki tarjoili munat, pekonit, puurot ja muut suoraan lautaselle pyynnöstä. Oikeastaan vain mehua ja kahvia otettiin automaateista itse. Varmaan hyvät varotoimet ovat tarpeen tuollaisessa asuntolatyyppisessä paikassa, jossa on työmiehiä ympäri Eurooppaa. Suomen aikaa klo 7.10 starttasin pyörän tien päälle. Lämpöä 8 astetta, puolipilvinen keli. Tiet olivat yön jäljiltä osittain vielä märkiä.

Kvalsundin sillalla oli hieno valo, otin muutamia valokuvia. Poroja oli tiellä useaan otteeseen taas ja niiden takia oli ajettava varovasti. Skaidin sivuitse virtaavassa Repparfjordelvassa oli vielä lohenkalastussesonki täydessä käynnissä, ainakin joessa seisoskeli runsaasti kalamiehiä munaskuitaan myöten perhovapaa vispaamassa. Ne, joille ei ollut riittänyt vapaata tai mieluista paikkaa, ajelivat autoilla hermostuneen näköisenä jokivartta edestakaisin lohivavat kattotelineellä. Skaidin jälkeen alkoi pieni tihkusade, jota riittikin sitten lähes Muonioon asti. Altassa oli ihan E6-tien varressa konditoria, joten join pullakahvit.

Kautokeinon tiellä ajoin kymmenkunta kilometriä poliisiauton perässä, viimein hiljensivät ja näyttivät ohitusmerkkiä. Ihan mukava niin sai kurvailla Altan kanjonin mutkat tarvitsematta vilkuilla koko ajan nopeusmittariin. Vähän ennen Kautokeinoa ohitin Puolan kilvissä olevan vanhan pikku Customin, johon oli nyöritetty jos jonkilaista nyssäkkää kiinni. Oikeita laukkuja, pehmeitä tai kovia, en pyörässä havainnut, vaikka kuorma oli selvästi pitkää matkaa varten kasattu. Kautokeinossakin halvin 95 bensiini maksoi alle 14 euroa litra, ihan kuten Hammerfestissä, joten tankkasin siitä ja söin samalla vähän eväitä. Jatkoin suoraan muonioon, jossa kävin hakemassa S-Marketista evästä. Muoniossa lämpötila oli noussut 14 asteeseen ja alkoi sitten lämmetä tasaisesti niin, että Pellossa oli jo 22 joka pysyikin sitten vakiona koko loppumatkan. Pellossa tankkasin, söin ja otin väliasun pois ajopuvun alta. Tuo 22 astetta näkyy vielä olevan Rukka ROR -puvulla ihan siedettävä lämpötila niin kauan kuin pysyy liikkeellä – kaikki räppänät auki. Torniojokilaaksossa tuli melko paljon moottoripyöriä vastaan. Pysähdyin vielä Torniossa jäätelölle ja jatkoin sitten kotiin. Perillä vähän ennen seitsemää illalla. Ajoa 10 h 10 min, taukoja 1 h 36 min ja matkaa 833 km. Gessun matkamittari näytti siis samaa matkaa kuin Google Maps, varmaan tuo yksi kilometri meni huoltoasemien ja kauppojen pihoissa pyöriessä.

Mukava matkakertomus - oli varmasti sulla mahtava reissu. Mun oma kotiinpaluu Norjasta 3vkoa sitten oli kuin toisinto tuosta sinun - mulla tuli 886km, tienpäällä olin 5.00-18.30 josta 2 tuntia taukoja.

Reissuaportti liikkuvan kuvan muodossa.

https://youtu.be/wGC8g-3BP2A

Hyvä tallenne .