Pientä rapsaa neljän viikon takaisesta itärajan reissusta. Matkaa tuli tehtyä yhteensä 990km / 18h ja hauskaa oli!
Lauantaiaamuna kahdeksan pintaan kun vetäisin hupun mopon päältä pois niin sadehan alkoi per samantien. Vähän meinasi iskeä turhautuminen kun crossisaappaat päästivät vettä läpi n. vartin ajon jälkeen (ja Sidin Adventuret taisivat tulla hommattavaksi). Mutta pienestä ei lannistuta, Söderkullan S-marketista banaani ja pari muovipussia mukaan, ja niillä perinteinen sukkien pussitus! Ajoin ensimmäisen siirtymätaipaleen Loviisan Liljendaliin tankille ja sieltä siirryin soralle. Alussa olikin varsin pientä tietä Inkeroisiin asti, ja sitä oli kyllä kiva ajaa sateellakin. Haminan hujakoilla vedentulo yltyi, minkä seurauksena varsinkin pienemmät tiet alkoivat olla melkoisia lätäköitä täynnä. Toisaalta hauskaa, toisaalta hankalaa kun kamat alkoivat kastua ja visiirikin huurtua. Vaalimaalle päästessä sade onneksi loppui, eikä sitä enää tällä reissulla näkynytkään. Itärajan kiemurtelussa kesti odotetun kauan, mutta kivaa kun on niin jaksaahan sitä! Imatralta otin pienen siirtymän isompaa tietä, ja sitten hauskan mäkisiä mökkimaisemia akselilla Simpele-Parikkala-Punkaharju. Viimeisen osuuden tuuttasin taas isompaa väylää kun alkoi hämärtääkin. Savonlinnaan yöksi kylpylähotlaan lepäilemään 10h ajopäivän jälkeen maistui kyllä! Pari oluttakin maistui, pitihän se hieman kylillä pyörähtää.
Sunnuntaina keli kuivui ja kylmeni, mikä oli toisaalta ihan kiva pienempiä teitä aj(at)ellen. Savonlinnan ABC:ltä iskin heti soralle kun mahdollista, ja tiet olivatkin selkeästi kuivempia. Anttolassa piti vähän oikoa sekä toisaalta koukata tankkaamaan huokeaa 2,65€/l hintaista 98E:tä satamasta. N. 8 litran tankki asettaa omat haasteensa... Mäntyharjulla oikoessa jouduin ajamaan vähän matkaa väärään suuntaan, sillä ajoin reittiä "väärinpäin" enkä päässyt kääntymään viitostien keskikaiteen takia. Onneksi mopolla on helppo tehdä U-käännös isommallakin tiellä. Nopea ruokailu ja loppukiri soraillen Lahden korkeudelle. Tällä välillä oli reitin hankalimmat osuudet, mm. lähes umpeen kasvanut metsätie. Onneksi Weera on kewyt ja ketterä! Näkyi myös suht tuoretta sorapyörän jälkeä tällä reitillä. Orimattilan kohdalle päästessä alkoi tulla hämärä, joten tankki täyteen, kaikki lämmin kama päälle ja motaria pitkin kotiin.
Mitä tästä sitten jäi käteen? Paljonkin, ja varmasti tulee lähdettyä uudestaan. TET-reiteistä sai melko pienellä vaivalla räätälöityä itselleen sopivan lenkin, ja sen navigointi puhelimen OsmAndilla sujui vaivattomasti. Kunhan muisti ladata puhelinta varavirtalähteestä tauoilla ja siirtymillä. Kamat ja pyörä hoitivat hommansa, tosin saappaat pitää jatkossa olla mallia vedenkestävä. Ja vanha pikkulaukku tavaraverkolla oli täysin riittävä kuljetusratkaisu yhden yön reissulle. Todella vähällä siis pääsee seikkailemaan! Ei tarvitse uusinta Multia tai Super-Advea, kallista navigaattoritelinettä, kovia sivulaukkuja tai monen tonnin ajokamoja (itselläni Motonetiä, lähinnä Yokoa) vaan peruspyörä, -tarpeet ja seikkailumieltä! WR ei tuntunut pieneltä kuin ehkä motaripätkillä, vaikka yleinen suhtautuminen tuntuu olevan se että 250cc on lähinnä starttimoottori ja adventure-pyörän on oltava vähintään 600-700cc (ja katupyörän sitten tonninen). Päinvastoin, Yamaha on leppoisa luottoratsu jolla pärjää pienemmälläkin polulla eikä matkavalmisteluun kuulu edes öljynvaihto!
Päivämatkojen kartat ja muutama muukin kuva:
https://photos.google.com/share/AF1QipO ... pVeWNJNVh3
