Lähdettiin kesän kuumimmalla viikolla eli juhannuksen alla reissuun. Mulla GIlera RC600 ja toverilla Cagiva Navigator. Mä pyrin minimoimaan tavaramäärän kyydissä ja toverilla puolestaan täydet laukut ja teltat sun muut matkassa, "kaiken varalta".
Sunnuntai-iltana hieman klo 21 jälkeen starttasin Tampereen naapurista, ensin Pälkäneen tasolle tankille ja sieltä itäiselle reitille. Ensimmäinen yö Jämsänkoskella leirintäalueella. Maanantai oli varsinainen ajopäivä ja +32 helteistä huolimatta ajo oli mukavaa, joskin toverin hoitaessa navigoinnin mä ajoin koko päivän pölyssä. Hauskan vaihtelevapintaista tietä, tuli ihan mieleen tämä sanonta että eskimoilla on XX erilaista sanaa lumelle, kyllä tuon ajelun jälkeen itsekin totesi että "soratie" on aika raju yleistys kaikesta siitä marmorikuulasta, hiekkalaatikkohiekasta ja kiuaskivestä jonka yli tuli ajeltua. Ajopäivä päätettiin velipojan mökille Leppävirralle, eli poikkesimme illalla reitiltä jonkin matkaa.
Tiistaina matka jatkui puolen päivän jälkeen ja GIleran kytkimestä alkoi jossain sorapätkällä kuulua kilisevä ääni, joka aina välillä vaikeni kunnes taas sopivasta töyssystä alkoi uudestaan. Joku osa siellä on irti ajattelin, ja vaihtoehtona oli luovuttaa tai jatkaa ja toivoa parasta. Tämän ajopäivän varrelle osuikin kaikkea hauskaa, kuten aiemmissa viesteissä mainittu sorakuoppaosuus. Illaksi tähtäsimme jo edelliskesänä hyväksi havaitulle Paalasmaa Campingin leirintäalueelle Pielisen saareen. Kirjaimellisesti viimeisessä risteyksessä ennen majoitukseen kääntymistä, alle kilometrin päässä leirintäalueesta, Gileran kytkin nykäisikin yhtäkkiä tyhjää. Pysähdyin ja huomasin kytkinvaijerin irronneen moottorin päästä ja sitä uudelleen kiinnittäessäni huomasin, että kytkimen työakseli, tai mikä oikealta nimeltään onkaan, on kokonaan irti kytkimen päältä. Eli se kilinä on ollut tätä akselia kiinnipitävä ruuvi aluslevyineen, ja kenttäolosuhteissa kytkimen täydellinen purkaminen ei ollut vaihtoehto, joten reissu keskeytyi reilun kahden ajopäivän jälkeen.
Pelastusoperaatio oli sekin oma seikkailunsa, ensin julkisilla kulkineilla 12h Suomen poikki kotiin, aamuyöllä 04:30 aikaan Transitilla kohti itä-Suomea ja mopoa hakemaan, kunnes Suonenjoen kohdalla pakusta napsahti jakopään remmi poikki 80kmh vauhdista. Hinurilla pois valtatieltä, vuokrasin toisen pakun jolla hain Gileran, palasin oman Transitin luo ja vuokrasin myös trailerin, jolla kiskoin koko sirkuksen kotiin. Jälleen aamuyöllä 03:00 aikaan trailerilla Transitin liinat irti, tuuppaus ja paku valui omalla painollaan tuonne takapihalle, jossa se onkin maannut samassa paikassa koskemattomana nyt puoli vuotta. Gilera pääsi talliin mutta odottaa edelleen kytkimen avaamista.
Sen verran pitää omasta kalustosta sanoa, että vaikka Gilera onkin ollut varmasti huikea vehje silloin vuonna 1990, nyt huolimatta keulan huollosta juuri ennen lähtöä ei se mikään kovin mukava ajettava nykypäivän standardeilla enää ole. Nimismiehenkiharat vaativat reilua vauhtia ollakseen rikkomatta kuskin selkärankaa ja satulakin on melkoisen kova. Pienetkin siirtymät asvaltilla vaativat jatkuvaa ahterin siirtelyä ees taas puutumisen välttämiseksi, huonolla menestyksellä. Tehopainosuhde on sentään kiva ja karkeat nappularenkaat kiva valinta varsinkin siellä pehmeimmillä osuuksilla.
62,94560° P, 28,02050° I
https://youtu.be/7DlyyVR5Xg4 Reissun hauskin osuus. Myös kytkimen iloinen kilkatus kuuluu.
https://youtu.be/cpCtbopSRXM Kytkin kaput
Olisi varmaan aika päivittää kalustoa tälle vuosituhannelle. Uusi Tuareg 660 polttelee ihan hemmetisti...
Mutta varmasti halvemmaksi tulee maksaa nuo paikan päällä, varsinkin kun niistä ei ole sen kummempaa vaivaa, eikä maksa kuin muutaman euron per tie.