Pisti silmään tuo mustan reitin kommentti. Onkohan se musta reitti nyt menossa sellaiseksi, että se on vain keijukaisten hommia, kun niitä keijukaisilla vedetään? Epäsuhta on melkoinen, jos porukka haluaa GS:llä itseään haastamaan ja mustaa reittiä ajamaan. Kasisatkulla olin parisen vuotta sitten ajelemassa mustaa ja tykkäsin kuin hullu puurosta - se oli sopivan haastava ja silloin yhtä paikkaa vaille sen pääsi ajamalla raskaammallakin. Siinä yhdessä paikkaa vedettiin pyörät ojan yli ja hiukan vetoapuja sen jälkeisen pehmeikön ohi ja se sinällään oli jees ja hauskaa, mutta ei sitä joka toisen kilometrin päästä huvita näillä raskailla pyörillä tehdä. Niin ja pohjapanssari löysi kiviäkin ajoreitiltä

.
En mitenkään halua dissata porukoiden ajelua vaan päin vastoin kannustaa - kalustolle ja ajomieltymyksille sopivaa ajettavaa ja halutessaan mahdollisuutta kokeilla rajojaan. Osa porukasta luultavasti haluaa näille raskaammillekin vehkeille sopivan mustan reitin, jotta saa haastaa itseään, mutta jonkinlainen realiteetti pitää olla. Vehkeet painaa ja jo sen puolesta niillä ei noin vain mennä sinne, missä keijukaisilla voi vetää vaikka takaperin. Jokainen, jolla on keijukainen ja norsu, tietää, mistä on kyse.
Musta reitti kiinnostaa tulla ajamaan, mikäli se on järjellinen myös GS:lle. Ajamisen ei tarvitse olla helppoa, mutta toisaalta ei jatkuvasti vedettävää/työnnettävää/nosteltavaa. Sääolosuhteille ei tietenkään voi mitään eli hyvä musta reitti voi muuttua muutaman sadepäivän tuloksena sysimustaksi.
Avaan tätä asiaa lähinnä siksi, että kokoontumisiin on alkanut muodostua "metsä-/suopartioita" ja onko tässä nyt kyse sellaisesta mustan reitin osalta? Yleensä niille reiteille ei ole norsuilla paljonkaan asiaa.
Miten tää oikein menee...
Ei ole mitään väliä, jos ajaa kovaa ja pääsee ensimmäisenä perille, mutta on väärässä paikassa. Mukaillen Iina Rytikangas
Seikkailu alkaa, kun suunnitelma pettää