MP69:n Eestin Etappiajo on varmaan perinteisimpiä matkaenduromiesten siippa-ajeluja. Siellä nuo Daltonitkin piiskaavat superhevosiaan kakkosluokassa, mutta kyyti on silti ensiluokkaista. Itselläkin siellä ollut viidesti vaimo kyydissä, ja pariin otteeseen on rouva päässyt työntämään pyörää, kun oikotie on ollutkin ihan oikea oikotie...
Muut Etappiajon osallistujat ihmettelevät rouvien hermoja, kun tutustumiskohteisiin pölähdetään milloin mistäkin suunnasta pöly- tai kurakerros päällä. Hieman on tuosta semmoinen kutina jäänyt, että ihan sen pelkän soran takia ne rouvat eivät tuonne lähde. Haluavat ne jonkun linnan tai kartanonkin joskus nähdä. Ainakin oma rouvani.
Viime reissulta yksi lyhyt keskustelunpoikanen Paldiskin rantamailta, missä oltiin muutama pehmeä hiekkahauta ylitetty, ja edessä oli joko ruohottunutta uraa luonnonsuojelualueen läpi, tai poistuminen isommalle tielle semmoisen jyrkän rantatöyrään yli, ja päätimme lähteä nousemaan sinne töyräälle.
Minä: "näyttää aika jyrkältä. Noinkohan tuosta päästään ylös"
Vaimo takapenkiltä: "nöö, kyllä me nyt
tosta mennään..."
Saa luetuttaa niillä tytöillä jotka eivät uskalla enduron takapenkille.
Ja kuka ikinä onkaan MP69 jäsen, niin taas ensi keväänä kärkylle, kun Eestin Etapin ilmoittautumislista tulee tyrkylle. Mitä hienoin paikka viedä frouvat maasetutuajelulle endurolla. Ilmolista täyttyy nopeasti, mutta kesän mittaan peruutuksia tulee aina sen verran, että ainakin viime vuosina myös kaikki jonotuslistalaiset, jotka ovat viime tingan peruutuksien sattuessakin vielä valmiita lähtöön, ovat päässeet mukaan.
-Tero-
PS. Siippa-ajo -nimi on hieman vaarallinen. Siippa-sanalla kun on oma merkityksensä tuolla eläimistön puolella...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siipat
