Ura oli hyvä, mutta välillä aika pientä mutta kyllä sieltä maasto autoja tuli myös vastaan. Joo en nyt itekkään muista tuliko mökki vastaan missä vaiheessa, ehkä oli sama ehkä eri, mutta kaukana kaikesta joka tapauksessa:)
Oli kyllä melko röykytystä kun joutui radanpohjaa ajamaan, yhden kotarin kaasuvaijeria korjattiin ja taisi yhden BMW X-challengen Sw-motecin keskiseisonta tuki myös jäädä tuonne radanvarsi tielle, mutta ehkäpä joku venäläinen siitä jalostaa jotain toimivaa
Joo hyvä tietää tuo Afrikanda, ehkäpä siellä täytyy joskus pyörähtää.
Petsamon paikkeilla on paljon varuskuntia ja sotilasajoneuvovarikoita. Itse Petsamon kaupunki näytti varsin ränsistyneeltä ja vanhassa osassa hökkelit olisi meillä laitettu asumiskieltoon mutta ihmisiä sieltä vaan kurkki aidan takaa kun teimme siellä kierroksen.
Petsamossa on perinteikäs luostari, perustettu jo 1530-luvulla. Hävitettiin 1589. Rakennettiin uudelleen 1886, kuului suomelle 1920-44. Toiminta loppui evakuointiin 1944 ja alkoi uudelleen 1997 neuvostoliiton hajottua. Paljon on rakentaneet ja hienoa hirsityötä.
Nikkelin tupruttavat savupiiput näkyivät jo kaukaa ja lähempänä myös laajat ympäristötuhot. Kaivoksen tuotot eivät jää ilmeisesti paikkakunnalle, sen verran ankeaa siellä oli. Tankkasimme ja kävimme syömässä pikku baarissa, ruoka oli hyvää. Baarin ulkopuolella paikallinen pummi jolla oli naama ruvella, sanoi olleensa tappelussa, pyysi avustusta juomakassaansa. Lupasimme rahaa ruokailun jälkeen jos hän vartioisi pyöriämme. Sai kaiketi jostain paremman tarjouksen koska häntä ei näkynyt poistuessamme. Ostimme eväät iltaa varten ja suuntasimme rajalle.
Rajalla
Ensimmäisellä puomilla oli hiljaista, edellämme oli vaan yksi pikkubussi mutta siinä sitä olikin. Se oli täynnä enemmän ja vähemmän humalaisia venäläisiä jotka säntäilivät kuka minnekin ja vähän selvemmät yrittivät heitä paimentaa. Yhdeltä oli passikin kadoksissa ja sitä etsittiin matkalaukkujakin autosta purkamalla. Lopulta rajamiehet tarkastettuaan passimme ilmoittivat varsinaiselle rajalle pyöriemme merkin ja rekisterinumeron. Honda ja BMW olivat vielä helppoja, Husqvarna joten kuten, Triumph jo vähän vaikeampi mutta vaikka Kari sanoi kahteen kertaan KTM niin rajamies kuittasi radioon hymyillen - BMW.
Nyt oli jo kiire sillä emme tienneet että raja sulkeutuu klo 22. Rajamies ohjasi meidät pikkubussin ohi ja näytti sormella kelloa, kädellä kaasua ja sanoi "Premium speed!" Varsinaiselle rajalle oli varmaan yli kymmenen kilometriä, koko matka tietyötä, ja kello lähestyi uhkaavasti kymmentä. Ajoimme rajaa kohti reipasta vauhtia, Mika edellä ja mietin näkikö hän rajamiehen kehoituksen kun kovempaakin olisi voinut mennä, pölyä oli sakeasti.
Jos kävi venäjälle tulo hitaasti niin se kuittaantui poistuttaessa. Raja-asemalla henkilökunta hoputti meitä koko ajan , huusivat "-Two minute, go go go!" Ei siinä kerennyt taxfreessä asioida. Kun Anders viimeisenä pääsi venäjän puomista ohi niin puomi laskeutui ja venäjän sekä norja rajamiehet marssivat kättelemään toisiaan ja lippujen laskuun.
Pikkubussin väki jäi odottelemaan seuraavaa päivää.
Majoittuminen Norjassa meni yli 22, vaikka voitettiin rajalla yksi tunti, koska ajoimme Vaggatemiin asti telttailemaan. Reitti sinne on varsin nautinnollinen vaikka pikitie onkin. Hereillä ollut sakemanni kertoi henkilökunnan lähteneen tunti sitten kotiin mutta soitettuamme heille saimme luvan pystyttää teltat mihin parhaaksi katsoisimme. Pystytimme ne grillikodan viereen ja söimme kodassa vielä iltapalaa ja poltimme nuotiota. Tuli vaan mieleen että kuinkahan paljon teltoissa on reikiä kun puut paukkuivat nuotiossa ja kipinät nuosivat savupiippuun.
Keskiviikko 20.7
Aamulla henkilökuntakin saapui. Vanha pariskunta on jo luopunut leirintäalueen pidosta ja nuorempi sukupolvi jatkaa. Heidän poika ajoi paikalle mönkijällä pienen terrierrin toimiessa terhakkaana tähystäjänä. Vaihdettiin Mikan pyörään takajarrupalat ennen lähtöä kolmen maan rajapyykille. Sinne mennään ensin kolmisenkymmentä kilometriä mukavaa hiekkatietä. Tien päätepisteestä on vielä viiden kilometrin patikointi pyykille. Koska sää oli helteinen patikoimme shortseissa, T-paidassa ja lenkkareissa. Vaikka polku meni vuoroin kankaalla ja soilla ei hyttysiä tai paarmoja ollut ainuttakaan. Kengät kyllä kastuivat suon ylityksissä kun mönkijälle tehdyt ohuet pitkokset painuivat kävellessä veden alle.
Rajapyykille meidät toivottivat tervetulleeksi kaksi norjalaista rajamiestä, taisivat olla varusmiehiä, ei tullut niin selväksi. He ohjeistivat että täytyy pysyä norjan sektorilla. Suomen tai venäjän rajamiehiä he eivät olleet pyykillä koskaan tavanneet. Kotiin palattuani sain tietää että neljää norjalaista syytetään rajaloukkauksesta kun olivat kivittäneet norjasta venäjän puolelle. Missä kohti tämä tapahtui sitä uutinen ei kertonut.
Napsimme pakolliset pönötyskuvat, söimme eväitä ja lähdimme paluumatkalle. Vartijat jäivät nuotionsytyspuuhiin, olivat tulleet mönkijällä joka sekin oli jätettävä muutaman sadan metrin päähän maaston kivisyyden takia. Paluumatkalla myös rajavartioston helikopteri suoritti valvontaa, kävi kääntymässä rajapyykillä ja lensi takaisin pohjoiseen.
Taas pyörien selkään ja matkaan, tarkoituksena leiriytyä jonnekin jäämeren rantaan hoilaamaan norjalaista villapaitaa. Suunnitelma oli käydä matkalla Näätämössä tankilla ja kaupassa. Pyörät saatiin tankattua mutta kauppa oli mennyt kiinni 19 aikaan kellon ollessa nyt 19.30. Leiriytyminen vuonon rannalla vaihtui lakanoiden välissä makaamiseen Näätämön rajamotellissa. Motellinpitäjä lämmitti vielä saunan ja valmisti tuhdit kebap-annokset. Tapasimme myös suomalaisen kaverin joka oli polkenut pyörällä maan päästä päähän. Hän lähti postiautolla aamulla takaisin etelään. Me palasimme Norjaan kohti Pykeijaa.
Kylän alkuperäiset asukkaat on suomen lapista 1800-luvulla nälkää ja köyhyyttä pakoon lähteneitä ja suurin osa nykyisistä on heidän jälkeläisiään. Varsin moni osaa suomea. Kylä säästyi sodan tuhoilta kun tiekin sinne valmistui vasta -60 luvulla.
Sää oli kesäisen lämmin myös jäämeren rannalla ja meri uskomattoman turkoosin värinen. Vähän oli toisenlaiset fiilikset edellisellä norjan reissulla jolloin vettä satoi ja tuuli kävi pohjoisesta niin että pyörää piti ajaa kallellaan merelle päin.
Ryypättiin kahvit Pykeijassa ja ajettiin Nuorgamissa Suomen puolelle. Siitä Tenoa seuraillen Utsjoelle tankille ja syömään. Seurattiin vielä Tenojokea Karigasniemelle. Siellä jäätelöllä ollessamme ohi ajoi pariskunta kyykkybemarilla joiden ei ainakaan arveltu valitsevan reitiksi Angelin koukkausta. Mutta niin vain bemari oli kohta edellämme matkalla kohti Angelia, liekköhän tienneet että tie muuttuu kohta alun jälkeen sorapintaiseksi. Jouduimme ohittamaan heidät kahteen kertaan ennen Inaria koska pidimme tauon Tenon korkealla töyräällä jonka aikana he taas kuittasivat meidät. Pahoittelen aiheuttamastamme pölystä jos luet tätä.
Saariselkä
Isoissa talvimatkailukeskuksissa on kesäisin vapaata tilaa valita asti ja edullisesti. Me vuokrattiin tilava kelomökki ja saunan jälkeen kävimme kylällä illallisella. Iltasavuilla käydessään pojat rakensivat pyörääni survival-varustuksen johon kuului pulkka perään, polttopuita, kolme tölkkiä olutta (tyhjiä) ja yksi sukkakin jos oma sattuu kastumaan.
Nyt oli ilmassa jo eron tunnelmaa. Harri ja Kari lähtevät pitkän matkan takia suorilla kohti etelää Andersin, Mikan ja minun vielä kurvaillessa pikkuteitä Posiolle Antin mökille. Harrilla ja Karilla on tarkoitus yöpyä jossain lähempänä kotia. Lauantaiksi Harri aikoi mennä katsomaan Paavon endurokisoja. Yhdessä käytiin vielä Saariselän huipulla.
Kun oltiin huippujen makuun päästy niin päätettiin Andersin ja Mikan kanssa yrittää Pyhätunturin huipulle. Pohjoispuolella vastaan käveli kolmikko jonka tympeän näköinen "nokkamies" sanoi tervehdykseksi että ajoitte juuri siihen mihin tie päättyy. Eipä jääty siihen kummemmin suremaan vaan mentiin Kultakeron hotelliin kahville. Respan tyttö sanoi huipulle ajon onnistuvan jos vaan hissipojat antaa luvan. Mika supliikkimiehenä hissipojalta luvan hoitikin ja saatiin mennä hotellin pihasta rinteen poikki menevää tietä huipulle. Saatesanoiksi kehoitti olemaan varovainen, moni oli kuulemma erehtynyt rinteen vaativuudesta. Meille se ei tuottanut mitään vaikeuksia. Huipulla oleva hissikaveri olisi laskenut meidät vaikka rinteeseen ajamaan, sanoi ettei se ole paha, neliveto pick up:lla oli käynyt ajamassa. Se jätettiin kokeilematta raskailla pyörillä eikä vähiten tuolihississä matkaavien katselijoiden takia.
Lähdettiin Kemijärvelle syömään, lämpötila oli hellelukemissa, eteläsuomessa samaan aikaan kymmenen astetta alempi. Mika reititti jatkon Riisitunturin kansallispuiston kautta Posiolle. Livojärven rannalla pidettiin uimatauko josta oli lyhyt matka Antin mökille Kuloharjuun. Käytiin saunassa, kodassa makkaranpaistossa ja nukkumaan. Päivän pituus ja helle vaati veronsa.
Aamulla Taivalkoskella lisäsin AT:hen puoli litraa öljyä ja puimme sadetakit päälle. Housuja emme laittaneet kun tuleva vesikuuro näytti pieneltä. Kättelimme myös hyvästiksi sillä Mika kääntyy Puolangan jälkeen kohti Kuhmoa anopin iloksi ja Anders Paltamosta ajamaan Oulujärven poikki. Se sadekuuro kesti sitten Paltamoon saakka mutta onneksi oli lämmintä joten housut kuivuivat aika hyvin seisaallaan ajaessa.
Nyt ei enää huvittanut kierrellä joten ajoin suoria teitä Valtimolle saakka. Siellä meno alkoi puuduttamaan ja lähdin taas soralle. Jossain maaseudulla rasvasin ketjuja kun paikalle pysähtyi mopopoika kysymään onko ongelmia. Hieno piirre nuoressa miehessä. Juteltiin vähän meidän reissusta ja öljyttiin hänenkin moponsa kuivat ketjut. Vielä pari tuntia ja olin perillä Liperissä.
Kotiinpaluun jälkeen olo on aina vähän tyhjä mutta nyt en joutanut miettimään oloani. Sanna tyttärineen oli tullut Espoosta mökille lomaa viettämään ja kahdesta pienestä suusta tulevat kysymykset täyttivät ilman " - Ukki mistä sä tuut, mitä sä toit, mikä tää on, miks tää on näin kurainen, aiotsä pestä sun kaunokaisen? "
Olin taas monta kokemusta rikkaampi ja aina jaksaa yllättää matkalla ihmisten välittömyys ja ystävällisyys. Kiitos vielä huipuille reissukavereille Andersille, Harrille, Karille ja Mikalle.
Tohtori_650 kirjoitti:Voi kun ois ollu mukana
Jos vielä iskee hullutus lähteä tuonne seikkaileen allekirjoittaneeseen saapi ottaa yhteyttä
Miulla vähän toisen suuntanen näkemys asiaan: mukava lukkee nojatuolissa hienoja kertomuksia ja katella upeita kuvia, ni ei tarvi ees haaveilla ennää lähteväsä ite rypemään - ainakaan tuohon suuntaan! Suuret kiitokset kirjottajalle ja reissuryhmälle tunnelmien ja kokemusten jakamisesta!
jaakkovaakko
Koititko luurilla vai koneella? Luurilla on tätä ongelmaa ollu ennenkin. Mulla näkyy molemmilla. Koitas kopioida linkki ja avata selaimella, mulla tää konsti toimi jonku toisen videoon, kun luurilla ilmotti tota samaa. Tietääkö joku syytä tähän?
Happi
PS: youtube haulla "radalle.ru" pitäs myös löytyy, jos sillä toimis?
.