Kerrotaas nyt itsekin jotain..olipahan reissu..
Ongelmia oli niin kuin Arskallakin ennen kisoja ja kone tuli saatua vain viikkoa ennen kasaan. Aika tarkkaan kymmenen kilsaa, eli kaksi lenkkiä tuli ylöjärven enduropuistossa treenattua silloin.
Itse kisa alkoi hienosti luoden hieman kilpailutuntua, MK1:sen alusta satametriä ja suzuki luovutti ensimmäisen ylimääräiseksi luulevan osansa kevennys mielessään..Nimittäin pakoputki otti ja lähti kokonaan irti..juoksujalkaa putken tykö, potkien sitä pirun kuumaa pönttöä kohti pyörää, mietin kuumeisesti, että millä pirulla tämänkin saan kiinni. No juuri kun sivuleikkurit olivat kahvalämppärien johdoissa kiinni ojensi yksi katsojista kerän sähköjohtoa. Eikun putki paikoilleen, johtoa ristiin rastiin ja matka jatkui.
MK:n päättyessä tuli toinen virhe, eksyin heti siirtymältä. 5km Venäjän suuntaan ajettuani soitin huoltojoukoille ja kysyin että mihin piruun pitäis mennä.Eikun takaisin mk1:sen loppuun ja siitä uusiksi suunta jätin tankkauksen väliin ja ehdin AT asemalla juuri omalla minuutillani. MK2 ja MK3 taisteltiin ja pönttöä etsittiin spoorista muutamaan otteeseen ennen Juustoportin huoltoa, joku katsoja luovutti jopa repustaan palan remmiä jotta sai sitä silläkin sidottua..Juustoportilla putki saatiin kunnolla kiinni ja koko loppu reissu mopon suhteen meni bensaa tankkiin tyylillä.Mutta osaspa peloitella ensikertalaista
Huoltoautosta, eli tuosta mun boxerista otti ja räjähti kone Jämsän huollossa, pääsivät kuitenkin nilkuttamalla Vierumäelle, jossa sitten jo kolauttikin viimisen kolauksen. Suuri kiitos loppuhuolloista kuuluu Arskan ja Jukan huolloille jotka sitten ravitsivat minut ja Suzukin siitä sunnuntain maaliin asti.
Pahimmat MK:t olivat perjantain viiminen ja lauantain ensimmäinen, näissä tuntuivat olevan kisavehkeetkin jumissa saati sitten meikäläiset.
Siirtymät olivat enimmäkseen kuin suoraan saunalenkeistä kopsattuja, tulipa sitä sitten usein MK:n aluissa AT asemalla odoteltua pidempään kuin huolloissa. Sen verran tuli niistä nautiskeltua.. Jukkakin kerran tokaisi huoltoon tullessa, että Suzuki lähti takaa, niin että tärinä kävi ja hävisi horisonttiin, kun päästiin sellaiselle kapeelle nyppyläiselle ja mutkaiselle metsäautotielle.
Kaiken kaikkiaan älyttömän hieno fiilis jäi ja varmasti tulee sekin päivä, milloin meikäläinen huutaa tuplana Hep. Ehkä jo ensi vuonna. Ainoa miinuspuoli tässä tosiaan on se että se vie kyllä tilipussin kerrasta kuiviin pitkäksi aikaa. Kunhan nyt saa seuraavan aihion alle, voi ruveta muita mukaan houkuttelemaan.
Ura metsässä on kotaristin pikatie, umpihanki ja sänkipelto monikaistainen moottoritie.
p.050nelkolnol8957
