Äijät veti lenkin takatapit kolisten sitkeesti maaliin niinkuin pitikin. Onneks olkoon kurjat. Hieno saavutus kaikin puolin.
Vielä kun ottaa huomioon, että nää sutsukit ei ole ihan viimestä huutoa. Arskan mopokin lienee maailmaa nähnyt enemmän kuin kaikkien kisaan osallistuneiden yhteensä.
arska kirjoitti:Ympäri mentiin, yhteen tultiin koko porukka. viimeisellä mk:lla kokeilin miten lujaa dr pääsee, mutta kakkoseksi se jäi . PS. Timo: Hep, Hep!
Aivan mahtava suoritus näiltä kolmelta matkaendurolta, ei voi muuta sanoa! Ja tietenkin mahtava suoritus kaikilta jotka Päitsin kiersivät, mutta että näillä painoilla ja maavaroilla ... Respektiä!
Pari pätkää kerkesin kuvata MK27:lta, muuten meni viikonloppu huoltoautona opetellen, yksin ja ekaa kertaa reitillä yhteishuollon lisänä, tuntia ennen lähtöä tuli pestaudutta mukaan! Oli vähän opettelemista, mutta kyselemällä ja muita seuraten meni aika hyvin, pari kertaa tuli ajettua harhaan ja kerran auto jumissa kun penkka petti alta.
Kyllä, loistava suoritus kaikilta osallistujilta ja erityisesti matkaenstatiimiltä - ehkä vielä joskus uskaltaa itsekin mukaan hyvän esimerkin siivittämänä.
Ohessa kehnolaatuista luurilla otettua videonpätkää Tapsan "sauna"-lenkistä ja Joensuun tilalta.
arska kirjoitti:Ympäri mentiin, yhteen tultiin koko porukka. viimeisellä mk:lla kokeilin miten lujaa dr pääsee, mutta kakkoseksi se jäi . PS. Timo: Hep, Hep!
Siis tosiaan, jätkällä on vielä voimia ajaa lopuksi luokan toiseksi nopeimman ajan pätkälle, nopeammin kuin monet B-kuskit! HUHHUH!
ossi kirjoitti:Täytyy hattua nostaa ukoille, niin minäkin haluan tehdä..
veikkaanpa ettei yleiskilpailun voittajat olisi poikien peleillä vastaavaan pystynyt.
Mä veikkaan ettei 10-kärjestä monikaan olis. Ihan sama kuinka kovassa kunnossa kuski on niin reuhaamalla ei noita viedä. Lisäks mikä tahansa matkalehmä vaatii ihan omanlaistaan ajotapaa, vaikka mullei vertailukohtaa esim. 3-satku EXC vs. DR650 olekaan niin on samalta talvelta pikkunelari, pikkunaksu ja puolet sen painosta 2T. Viime talvena opettelin ajaan naksulla spoorissa. Tänäkin talvena ajanu naksulla ja kisaenskalla vuoroon, siinä on tehtävä totaalinen asenne- ja ajotyylimuutos tai minimöhkölläkin on kiinni koko ajan. Spooria on tarkkailtava koko ajan ja tiedettävä ennalta tarkkaan mihin jää kiinni ellei tee mitään - kisaenskalla voi vaan istuskella kyydissä ja ajaa 5k/h yli. Esim. kaikki ruopimiset mäissä on ehdoton nou-nou ja voimia pitää AINA olla kunnon räyhäasenteeseen kun se tarve tulee.
Sitä en epäile hetkeekään eikö koko kärki ajais läpi jos ne ensin ajelis vähän pidempään noilla niitä samoja spooreja kun omillaankin, mutta ihan lyhyellä kokemuksella tai kokonaan ilman ehei, ei onnistuis.
- tieto vähentää tuskaa
- Yamaha WR 450 EFI - 120,3 kg
- TM 100jE "rin-tin-tin"
Omalla kohdalla reissu meni kohtalaisen hyvin. Pieniä murheita tietysti mahtuu noin pitkälle lenkille.
Perjantai alkoi hyvin, eka pätkä, eka mutka ja turvalleen. Eihän noi päitsi renkaat pitäneetkään niinkuin oli talven mittaan tottunut. Tämän muistamiseen/oppimiseen meni monta pätkää.
Muistini mukaan olin ennen Jussinkorpea käynyt maata kiertävällä radalla 4 tai 5 kertaa. Muka tuttuja pätkiä...
Juustoportin huoltotauolla oli ruhtinaalliset 7min aikaa, ehtihän siinä vaikka mitä. Huoltojoukot tunki pastaa ja juomaa suuhun samalla kun ruuvailin yövaloja pyörään. Piti sitten kokeilla miltä tuntuu ottaa xenonista korkeajännite iskut näpeille (ja kun ei kerrasta tajunnut mitä tapahtui niin otin kahdesti, yleisöllä oli hauskaa).
3vuotta luotettavasti toiminut kypärävalo ei sitten toiminutkaan, vaikka huollossa sen kokeilin. Perjantain pimeät mentiin siis pyörän lisävalon turvin. Muuten ok, mutta kun sen valokeila on lyhyt ja leveä. Mutkat tuli auttamattomasti silmille, pari kertaa olin nutullaan tuon takia. Perjantain pimeistä ainoastaan viimeinen meni hyvin, siellä kun ei ollut nopeita paikkoja ja valo riitti just just.
Lauantai alkoi kuten perjantai, ekapätkä ja jätkä hautautui sisäkurviin pyöränalle puun ympärille. Heräspähän kunnolla. Seuraavat pätkät olivatkin sitten makeita, jouheita ja sopivasti pehmenneitä ja itselleni sopivia. Pätkä toisensa jälkeen meni ilman pahempia kohelluksia ja aloin jo pysymään pystyssäkin. Tuloksiakin kuuli välillä ja niiden innostamana lisää löylyä koneeseen.
Pieni pettymys oli Jämsän jälkeinen pätkä kun siellä ei ollutkaan sitä mäkeä.
Huoltojoukoiltakin sain tiedon että olivat jostain huoltoautosta käyneet varastamassa sähköliittimiä ja saaneet kypävalon kuntoon. Taas yksi murhe vähemmän.
Joutsassa yövalot kiinni ja yökypärä päähän, vaikkei sitä vielä olisi tarvinnutkaan. Pieni suunnittelu kömmähdys.
Siellä sattui myös huollolle pieni kömmähdys, olivat juuri lähdössä kun huomasin että ajolasit ovat likaiset. Huidoin heitä pysähtymään ja kuski hyppäsikin autosta ulos unohtaen laittaa vaihteen P asentoon. Automaatti kärryhän jatkoi liikettä....onneksi oli väljä paikka ja kartturi tajusi kyyristyä kädellä painamaan jarrua.
Lauantain pimeät meni ok, valoa oli ja virtaa olisi kuskissa piisannut, pätkät vaan ei olleet ollenkaan mieleisiä.
Sunnuntai alkoi hyvin, rauhassa ekapätkä jotta sai kropan auki. Seuraava Nuuttilan pätkä oli yksi lenkin makeimpia, siellä yritin mitä osasin (tuloksien mukaan ei paljoa). Seuraavalla pitkällä alkoi hieman orastavaa väsymystä tuntua. Jussinkorven pätkällä tuli ensimmäiset päre tappiot, unohdin taas renkaiden pitävyyden.
Se pätkä meni vielä hyvin, mutta kaksi seuraavaa (tapsan lenkki ja miettinen) olivat ne missä voimat loppui totaalisesti.
Joensuun pätkällä otin viimeiset kunnon sukellukset, sukukalleudet otti kipiää kun etupyörä tömähti reikään. Viimeisellä siirtymällä sai pidätellä pahoinvointia vastaan.
Maaliin kuitenkin pääsin. Sijoitus jotakuinnin omalla tasollani.
Loppuun voisi sanoa, jotta ovat täysin erikilpailut ajaa B:n hännillä tai C/K luokissa. Seuraavaksi mennään vasta kun pyörässä siniset laatat (paitsi jos joku maksaa lystin sitä ennen).
Kyllä siellä C:n tai K:n hännillä on yhtä hankalaa kuin B:n hännillä, mutta B:ssä on eittämättä aika iso osa porukkaa liian tiukan aikataulun piirissa, erot kun ei ole niin isot. Mutta erot siihen minkä mukaan aikataulut tehdään, eli A:n kärkeen, on isot. 7min. taitaa olla se minimi huoltoaika, vaikka olis myöhässä koko huoltoajan verran.
Se on vaan aika rankkaa ajaa la läpi jos huoltoaikaa on A:lla 35 ja 40min. kun B:n häntä jää ihanneaikataulusta yli 30min. per kokoomataukojen väliä, eli siinä 7min. pitäis sitten syödä, huoltaa mopo ja vaihtaa vielä kamppeitakin.
Eipä siis käy kateeks ja itse ainakin yrittäny K:ssa ihan siksi että huoltoaikaa jää, eikä tarvii pätkillä vetää hirveeseen hikeen vaan paleltuakseen siirtymillä sit.
- tieto vähentää tuskaa
- Yamaha WR 450 EFI - 120,3 kg
- TM 100jE "rin-tin-tin"
Tänään ma aamuna kello soi 5.20 aamulla ja piti raahautua töihin, tuli mieleen että olis se vapaapäiväkin kiva ollut. Sunnuntai illalla kun kun huoltoautot oli purettu ja pääsin kotiin Kuruun oli kello 10.00, sitten suihkuun ja pötkölleen. Ei meinannut tulla uni silmään, kun mietti, että mitähän ne lapset syövät seuraavan kuukauden, kun rahat on tuhlattu päitsille.
No pakkohan sinne oli lähteä dr:n takia, olihan kulunut 10v. kun se viimeksi pääsi päitsille!
Pikku normi-kisoja siinä välissä on ajeltu, mutta onhan 3-päivää valmiiksi merkattua reittiä yhtä juhlaa. Siirtymäreittiin oli nähty paljon vaivaa, kun se kierteli lumisia pikkuteitä, vältellen valtateitä, välissä raktori-uraa ja spooria. Oli mahtavaa sladitella tapeilta satoja kilometrejä outoja mutkateitä, parasta koko reissussa. Mk:t onnistuivat vaihtelevasti, pe viimeinen pätkä pilasin mahdollisuudet sijoituksen hakemiseen, mutta sen metrin syvyisen pehmeän spoorin läpi pääsy edes konttaamalla mopo selässä, oli niin voimien äärirajoilla ja läpi pääsy oli voitto.
No, ennen päitsiä oli hieman vastoinkäymistä, kuten pulttiepisodi joka teki moottorin lohkoon reijän, Hitsauksen jälkeen kone kasaan juuri ennen Viron talvirallia 2 vkoa sitten, satamasta laivaan sisään ajaessa virta-avain oli kadonnut, sammutin pyörän veljen dr-rs:än avaimella, mutta virtaa ei saanut sillä enään päälle vaikka kuinka yritti. Tallinnan satamassa Timon lettermanilla sahattiin virtalukko palasille, haitat pois ja ruuvari virta-avaimeksi. Myös moottorista alkoi kuulua kahinaa, mutta pääsin sillä reissun kotiin saakka, tuli 700 km siirtymäreeniä. Kotona selvisi kampiakselin päässä oleva rattaan lukitemutteri oli päässyt aukeamaan ja ratas syönyt kytkinkellosta alumiiniä öljyyn. Mutteri kiinni ja uudet öljyt ja päitsille!
