Pohjolan Kurapyöräilijät
http://matkaendurot.net/phpBB3/

Ajomotivaatiota etsimässä.
http://matkaendurot.net/phpBB3/viewtopic.php?f=2&t=42578
Sivu 1/1

Kirjoittaja:  Kyytsis [ Ma Huhti 29, 2019 9:18 pm ]
Viestin otsikko:  Ajomotivaatiota etsimässä.

Onko muilla ollut vaikeuksia käynnistellä kautta? Pyörä toimii, kelit on ok, mutta ei vaan huvita. Kesällä ehkä ehtii jonkun yhden reissun heittää, muuten pyöritään lähistöllä. Tänään kokeilin ajella töihin, menihän se, mutta mieluummin melkein ajaisi fillarilla kun se on nyt alkanut kulkea. Oikeastaan tässä varmaan tökkii eniten se, että mopoilulle ei löydy sellaista luonnollista aikaa mikä ei olisi pois jostain muusta - töistä, lapsien kanssa oleilusta, remppaanisesta tai treenistä.

Pohdin tässä että pitääkö pyörän odottamassa aikaa parempaa vai laitanko kiertoon ja ostan jotain kun alkaa huvittaa... onko KTM 950 Adventure S kysyntää? Mistä porukka ammentaa ajointoa?

Ville

Kirjoittaja:  bisti [ Ti Huhti 30, 2019 10:45 am ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Vaihda pyörä kisaenskaan niin silloin sen kanssa käytetty ei ole pois ainakaan treenistä vaan se aika on treeniä, win-win situation 8)

Kirjoittaja:  repa [ Ti Huhti 30, 2019 7:57 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Omalta kohdaltani voin kertoa että ajomotivaatio vähenee pikku hiljaa, sitten kun tulee uusi mopo niin ajeluttaa niin pirusti, kunnes taas ei kiinnosta. Mutta jos sitä mopoa ei olisi olemassa niin kyllä olisi ajomotivaatiota monenkin kuskin edestä, tai sitten kun on tilanne kuin meikäläisellä, kroppa ei siedä ajamista kuin vähäisessä määrin, mutta kuitenkin tekisi mieli ajaa. Tämä pohdinta on tulosta n. 30v motoristitaipaleelta.
Onneksi tuossa on tuo vanhus jolla voi tuulettaa itseään maantiellä ilman pelkoa ylinopeussakoista. Niin, onhan se superikin tallissa sitä varten kun tuo koipi saadaan kuntoon, sitten ajetaan...

Kirjoittaja:  aapo [ Pe Touko 24, 2019 9:50 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Mulla on ollut pyörä osina viime syksystä asti. Koko viime kesänä en ajanut, kun löysin nokkaketjun laahaimen koneen pohjalta juuri kun piti ruosteenpoistoon lähteä ja kiristin ketjua. Ajattelin että laitan talvella kuntoon. No vuosi painettu töissä siihen malliin, ettei paljon tarvinnut ropaamista miettiä. Talvella löytyi taas vanhaan lajiin, lumilautailuun sellainen vaihde, mitä ei ole ollut pitkään aikaan. Hyviä laskureissuja suomen ja ruotsin lapissa. Splitboardia kokeiltu. 42 vuotiaana pitkästä aikaa backflippi, en ollut tehnyt sitäkään ainakaan kymmeneen vuoteen.

Ei edes oikein haittaa tuo pyörän osina olo. Parissa illassa niputtaisi jos innostaisi. Pitkään piti hommata kisaenskaa, ja liittyä espoon moottorikerhoon ja ruveta ratoja kiertämään, kun tästä saa aina sen muutaman kymmenen kilsaa ajelaa paremille sorapätkille muutenkin. No sitten aloin miettiä että enhän mä silläKÄÄN ehdi ajamaan, kun kaikki muutkin hommat on hoitamatta, enkä edes polkupyörää saanut kunnon lenkille.

Motivaation puute, tais sitten vaan juurikin ne ruuhkavuodet. Sitä tuli mietittyä tänään tyttären futistreenejä katsellessa ja kentän reunalla palellessa. Tai sitten tää on vaan tyyntä myrskyn edellä.

Kirjoittaja:  Koheltaja [ La Touko 25, 2019 7:38 am ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

2014 myin pyörän pois ja tarkoitus oli lopettaa kokonaan ortopedin suosituksesta, oli ajohaluja tai ei. Aika nopeasti sisäistin asian että mun enskailut ja vauhtirallit on entistä elämää, myös maastofillarilla, kaatumisista johtuvia vammoja ei saa enään tulla kaularangan alueelle. Eka kesä meni ihan ok, tuli fillaroitua aika paljon mutta toinen pyörätön kesä kun alkoi niin silmät oli päivittäin NM:ssä. Ajatuksena oli ostaa edullinen ja luotettava katuenska satunnaisiin ajoihin silloin kun huvittaa.

Pyörä löytyi ja se kesä menikin aika ahkerasti pyörän selässä, vaikka piti ajella vain vähän, mutta kun ajaminen oli niin hitoksen hauskaa. Talvella rakennettiin pyörää ja käytiin se kokonaan läpi, kesä tuli ja ajomotivaatio lerpahti kuin vanhan miehen laskuteline. Ei pienintäkään kiinnostusta ajaa joten annoin pyörän pojan käyttöön, mä ajoin tuskin tuhatta kilsaa pyörän kanssa. Monet on vitsaillut siitä että kun saan pyörän rakennettua niin mielenkiinto loppuu ja kohta pyörä on myynnissä, totta tämäkin, koska rakentaminen on mulla iso osa harrastamista, eikä pelkästään mopojen kanssa.

Nyt keväällä odotettiin ajokelejä intoa täynnä ja suunnittelin vähän reissujakin. Pyörä ajoon ja viikonlopun ajon jälkeen totesin että kyllä tämä oli taas tässä, kun ei nappaa niin ei nappaa. Vuosien aikana on ollut alla kisaenskoista soranorsuihin ja kaikkea siltä väliltä, pari pyörää kummitteli mielessä joten soittamaan tutuille että saanko lainata pyörää. Nopeasti pääsin jyvälle että nyt on yksipyttyisten aikakausi ohi mun osalta ja katseet siirtyi kaksipyttyisiin soranorsuihin, kipinä oli taas syttynyt.

Pyörä meni vaihtoon mutta ei pitkänmatkan soranorsuun vaan kompromissiin joka eniten veti puoleensa. Samalla tehtiin päätös että tämä on se viimeinen pyörä ajomotivaation etsinnässä, nyt on ympyrä sulkeutunut pyörien osalta ja jos edelleen tulee taantumavaihe ja pyörä seisoo pitkään parkkiksella niin on aika lopettaa koko touhu. Fakta on kuitenkin se etten pysty loputtomiin ajamaan oman fysiikan takia ja jonain päivänä laitetaan kypärä muistojen hyllylle.

Mulla on vakiintunut 2-3 harrastusta jotka välillä nappaa ja kaikki aika menee yhden parissa ja muut jää kokonaan narikkaan odottamaan parempia päiviä. Harrastukset on kuin neljä vuodenaikaa, tehdään jotain intenssiivisesti jonkin aikaa ja kun mielenkiinto hiipuu niin vaihdetaan lajia. Tämän olen oppinut hyväksymään ja itseasiassa on mukavaa vaihtelua pistää välillä yksi kirja kiinni ja avata toinen.

Aina voi kokeilla jotain muuta ja palata entiseen jos siltä tuntuu, pakosti ei kannata tehdä mitään harrastamista koska se ei lisää motivaatiota harrastamiseen. 2011 Mietin pitkään että lopetanko 8 vuoden mönkijäharrastuksen kun motivaatio alkoi hiipumaan, lopetin enkä ole sitä päätöstä katunut hetkeäkään enkä usko että paluuta tulee tapahtumaan vaikka se oli mieleistä touhua. Aikansa kutakin.

Rakkaus harrastuksiin on ikuista, kohteet vaan vaihtuu :)

Kirjoittaja:  STN [ La Touko 25, 2019 2:56 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Herra Koheltajalta parin vuoden päästä varusteltu ja sisäänajettu T7, pidetään mielessä 8)
Motivaatiota enemmän kuin rahaa.. nimimerkillä pyörä lähti tiistaina budapestiin ja ukko lähtee tulevana tiistaina perässä, jussina takas

STN

Kirjoittaja:  Koheltaja [ La Touko 25, 2019 3:53 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

STN kirjoitti:
Herra Koheltajalta parin vuoden päästä varusteltu ja sisäänajettu T7


Meinaat ostaa sen toiselta tai kolmannelta omistajalta... :lol:

Kirjoittaja:  Torsti [ La Touko 25, 2019 8:02 pm ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Oma motivaatio oli hakusessa. Ratkaisuna oli ostaa VFR800 KTM:n kaveriksi.
Vaihtelu virkisti ja tuo V4 on kieltämättä hieno moottori.

Kirjoittaja:  TTA [ Ma Touko 27, 2019 2:14 am ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Itsellä jäi pärrä pölyyntymään kun ostin pari vuotta sitten sähköavusteisen täysjousto fillarin. Niin helppoa lähteä kun ei tarvi sitä ajovarusterumbaa ja saa laillisesti ajella lähes kaikkialla. Työmatkat välillä aamulla suoraan ja iltapäivällä metsien kautta kotiin. Kun nappaa metsässä rajoittimen pois, tuntuu välillä vauhti jopa vauhdikkaalta ja jos ei tunnu, voi hakeutua vaikeampiin maastoihin tai hyödyntää moottoria "hiihtohissinä" ja keskittyä alamäkiin.
Sama vika kuin aloittajalla että aikaa ei meinaa löytyä monen tunnin ajoreissuihin.

Kirjoittaja:  Justeeri [ Ma Touko 27, 2019 9:03 am ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Laitoin kans 690 myyntiin. Ei ole minkäälaista intoo ajella. Eikä kyllä hirveesti aikaakaan. Kaikki liikenevä aika tulee läskipyörän sarvissa kulutettua. Nyt on kova kuume saada 27.5 plus täysjousto. Ehkä sitten jos kotarin joku tulee ostamaan.

Kirjoittaja:  mikaka [ Ma Touko 27, 2019 9:04 am ]
Viestin otsikko:  Re: Ajomotivaatiota etsimässä.

Ajomotivaatioon on monia "lääkkeitä"
Mulla ekan pyörän jälkeen ensimmäinen uusi älytön ajointo löytyi vuosi sitten keväällä.
Nimittäin edellisen talven avioero, aikaa oli ajella joka vapaapäivä tuli 400-900km silloisen pyörän mittariin.
Toinen kummasti ajelu haluja lisännyt oli enduro ja niistä aion nauttia vielä pitkään.
Onneksi ei ole nainen vaikuttamassa pyörän valintaan vaan saa itse asiat päättää millä ajelee.
Ennen kun joku istui usein kyydissä ja tietysty vaikutti pyörän valintaan mutta nyt tulee yksin ajeltua.
Ja kyllä uudet mukavat ajokaverit mihin on tutustunut lisää ajoihin mukavuutta myös.

Sivu 1/1 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
https://www.phpbb.com/