Pohjolan Kurapyöräilijät

Ainakin viikko sitten meni sujuvasti vanhalla kaavakkeella yli... Varmaan virkailijasta kiinni, kun joutuvat vanhaan kaavakkeeseen käsin tekemään korjaukset. Tuolta löytyy ainakin tuo uusittu kaavakepohja: https://lampoidea.fi/wp-content/uploads/2019/01/Ven%C3%A4j%C3%A4n-tulliselvityskaavake-1.1.2019.pdf

Mikä on nykykäytäntö Vaalimaalla, voiko prätkällä ohittaa autojonon?
Niiralassa ei ohittaminen onnistu, palauttavat takaisin jonon päähän.

_________________
Heikki

https://yle.fi/uutiset/3-10886782

Toivottavasti koskee myös meikäläisiä...

ptr

Voiskohan olla niin, että jos jää jonon hännille, mutta näkyville, niin vinkkaavat tulemaan keulille. Ja jos taas ajaa pyytämättä jonon ohi, niin palautetaan? Kun on kokemusta vaan tuosta ensimmäisestä tavasta.

Kesäkuussa Vaalimaalla viittoivat Venäjän puolella sjamaan jonon ohi. Suomen puolella ei ollut jonoa.

Nuijamaalla Venäjän tullissa olen ajanut mopolla oman jonon (EU-jono) vieritse keulille odottamaan ja siitä yleensä heti viittovat ajamaan eteenpäin passintarkastukseen. Tätä on myös suositeltu muutaman virkailijan toimesta, minkä voi mainita suomalaisille tankkaajille, jos rupeavat marmattamaan.

Meno venäjälle 30.7
Ensimmäisellä puomilla venäjän puolella oli viisi autoa niin jäätiin kiltisti jonon jatkoksi.
Suomalainen nainen jonossa sanoi ettei hänen mielestä prätkien tarvitse jonottaa ja kävikin kysymässä rajamieheltä ja heti meidät viitottiin jonon ohi.
Tullitarkastukseen olikin jo enemmän ruuhkaa mutta meidät viitottiin jo kaukaa jonon ohi. Siitä sitten normaalit protokollat eli ei tarvitse mopolla jonottaa.

_________________
Heikki

Sattuman kautta törmättiin mukavan oloiseen maatilamajoitus paikkaan "Hutor Kormilo" 50 km Kostamuksesta pohjoiseen, Vuokkiniemen eteläpuolella. Tilalla eläimiä, mökkejä, luontoaktiviteetteja yms. Isännällä Viktorilla moottoriharrastuksina maastoautot, kelkat ja mönkijät ja järkkää safareita em. laittteille. Siisti ja hienosti rakennettu paikka. Tienvarsi "mainos" ei ole kyllä ihan paikan tasalla..

Me käytiin vain syömässä tällä kertaa mutta paikka toimisi vallan hyvin muutaman päivän tukikohtana. Mökkimajoituksella, aamupalalla, illallisella ja saunalla 30e / naama. Viktor sanoi että heidän kautta onnistuu myös vyöhykelupien hankinta alueelle.

Olo oli hieman pöllähtänyt kun pölyiseltä maantieltä koukattiin pihaan suut, silmät ja korvat täynnä kiviainesta ja parkkipaikalta Viktor hoputti meidät kiireellä museoon. Siellä oli juuri alkamassa samovaariesittely johon meidät haluttiin mukaan

Jonkinlainen sivu paikasta
http://www.karelia-otdyh.ru/karelia/kostomukshskij-rajon/hutor-kormilo.html

Tuli käytyä.

Svetosta yli ja siitä ekaksi yöksi Käkisalmelle. Seuraavana aamuna Lumivaaran kautta Sortavalaan ostamaan Venäjän Sim kortit, joka kävi kivuttomasti, rahaa, passi ja suomalainen osoite riittivät.
Sieltä jatkettiin kohti Tolvajärveä Susitamon kautta. Vettä satoi kuin saavista..... Tolvajärveltä lähdettiin yhtä karvaa ajamaan, 10 kilsaa päästiin ja edessä oli sortunut silta. Oltiin kahdestaan liikkeellä isoilla pyörillä, niin ei ruvettu raijjamaan pyöriä yli...
Takasin päin ja omia jälkiä pitkin Roikonkosken kautta Suojärvelle Tamaran hoiviin. Tuli pikä päivä, Klo. 23,00 oltiin Tamaralla.

Ammusta paikkailtiin toisen pyörän eturengas, käytiin pankissa vaihtaa valuuttaa, kaupassakin piti käydä evästä ostaa, tankatakkin saatiin. Sitten kohti Repolaa, sataa tihuutti melkein koko päivän, yksi kuivempi hetki oli, niin tehtiin yhdellä suosuoralla safkat.
Repolassa oltiin illasta, oli kyllä aika karu kyläpahanen, majoitusta kysyttiin ja sitä meille tarjottiin. Oli niin jäätävä mesta ettei käyty taloksi. Päätettiin lähteä jatkamaan matkaa, samalla tsekaten löytyskö hyvää telttapaikkaa, no ei oikeen löytynyt ja satoikin mokoma.

Ajettiin sitten Kostamukseen asti Fragattiin yöksi, josta meille oli mökki. Kello oli jo lähes puoliyö kum mestoille saavuttiin, oli takki aika tyhjä.

aamiaisen jälkeen etiä päin ja suunnaksi Paanajärvi jonne mentiin Borovoin kautta. Borovoista Paanajärvelle olikin kunnon Adventurepätkää 80 km. Paanajärveltä lauatalla Kemiojoen yli ja Uhtualle Hotelli Veltiin.

Seuraavana aamuna Sohjanan kautta kohti Apatityä. Alun perin meidän piti tehdä pisto Paanajärven kansallispuistoon, mutta hylättiin se. Päivän aikanan ilmenneitten Teknisten ongelmien johdosta päätimme suunnatta kohti Sallaa. Raja menisi klo. 21,00 kiinni ja siihen me emme ehtisi, joten Kantalahteen Hotelli Belomoryeen yöksi. siellä näimme pari suomalaista sälliä, jotka ovat olleet paljon tuolla päin kalassa. Kertoivat että Revdaan ei enään pääsisi, jotain sotilashommia siellä ja siten olisi suljettu ulkomaalaisilta. No tuonnehan emme enään olleet matkalla.

Seuravaana aamuna kohti Salla ja kotia. ihan hauska reissu, vaikka vähän kesken jäikin, meidänhän piti menn Murmanskiin Umbajärven itäpuolta. No pysyyhän nuo paikat tuolla, jos sinnepäin vielä halajaa.

Jaa oli Ristisalmen silta sortunut, hyvä tietää, viime kesänä oli vielä ajettavassa kunnossa.
Lentiiran kauttako menitte Repolaan, kyselivätkö papereita matkalla?
Paanajärven kansallispuisto on rajavyöhykkeellä eli lupa tarvitaan, puiston portilla on tarkastupiste.

Ristisalmen silta oli kyllä ihan kelpo kunnossa vielä reilu kuukausi sitten....

Ristisalmen silta oli mainiossa kunnossa. Me lähdettiin koittaa pohjoista reittiä pois tuolta Tolvajärveltä. 10 km ajon jälkeen tuli sortunut silta vastaan.Repolaan mentiin Lentiiran kautta. Papereita ei kyselty. Hyvä tietää toi vyöhykelupa homma, tuon Paanajärven kohdalla.

Ai se olikin Tolvajoen silta, sopi toi 10 km niin hyvin Ristisalmeenkin
Olikohan rajamiehet sadetta pitelemässä kun eivät pysäytelleet Lentiiran tiellä, sehän menee rajavyöhykkeen kautta, Repolassakin yleensä päivystävät vaikka se ei ole edes vyöhykkeellä.

Joo siellä Ala-Tolvajärven pohjoispäässä. Lähdettiin koittaa tuota reittiä, kun oltiin siinä Tolvajärvellä sanalla Venäläisten eräukkojen kanssa
Ja mä pöljä menin kysymään mitä kautta kannattaa lähteä jatkamaan, se neuvoi tuon reitin

Saattoi olla rajamiehet sadetta pitelemässä Mä kysyin Lämpöidealta, saisiko heidän kautta rajalupaa tuonne Repolaan.
Vastasi ettei sellaista sinne mennessä tarvitse.
No kyllähän me rajavyöhykkeen kyltti nähtiin yhdessä risteyksessä, jatkettiin vaan pokkana matkaa...

Repolassakin saatiin olla rauhassa, mitä nyt kylän jannut, mitkä ovat päänsä päihteillä pehmeekis vetänee tulivat sanalle
ja yksi kovasti, myös henkilökohtaisen alueen sisäpuolelle, kun en hänelle kaupasta suostunut Wodkulia ostamaan.
Vähän siinä jo itsekkin lämpenin, kun ei meinannut millään uskoa, että iholle ei tulla. No sitten siihen saapui yksi vanhempi rouva, joka komensi ko. Sälliä äänekkäästi. Sälli luikki saman tein hittoon

Jossain vaiheessa se yhteinen kielikin löytyy: Poventsan kanavalla tuli paikallinen juoppo mölyämään, ja aikansa kun sille sanoi "niet poni mai paruski", niin tuli selvällä suomella "ostakoa minulle botylka viinoa!"