Pohjolan Kurapyöräilijät

Matkaendurofoorumi kaikille enduron ystäville!
Tänään on Ma Joulu 11, 2017 6:43 am

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 112 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 8  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 10:15 am 
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Viestit: 1965
Paikkakunta: Kempele
Pyörä: Honda CRF 1000 L 16'
Käväisin pikaisesti Norjassa, 60 h, 1900 km.

Edit, sain kuvat työkoneelle, joten tässä vähän kuvia ja tarinaa reissusta. Kotikoneen tappoi salama...

Tarkoituksena oli käväistä muutamassa päivässä katselemassa Norjan-Ruotsin rajalla sellaisia teitä, joita en ennen ole ajanut. Suurin osa reitistä oli asfalttia, soraa ehkä 100 km. Varasin yöpaikat ennakkoon, Å-hemmet Dikanäsin kylästä ja Hotel Vilhelmina. Hotellit ovat kesäviikonloppuina halpoja ja tarkoitus oli lähteä matkaan mahdollisimman kevyellä pyörällä. Takalaukku oli tyhjä, mukana vain kypärän säilytystä varten kylillä pysähtyessä. Vähät tavarat mahtuivat hyvin Giant Loop-laukkuun, mukaan olisi mahtunut tarvittaessa reilusti enemmänkin. Aluksi siis Oulusta suorinta tietä Dikanäsiin, jossa yöpyminen, sieltä Sagovägeniä Norjaan, edelleen Villmaksveieniä Börgefjellin kansallispuiston laitaa etelään, Gäddeden seudulta takaisin Ruotsin puolelle, Vildmarksvägeniä Vilhelminaan ja taas suorinta tietä kotiin.

Sääennustus näytti sen verran hyvää keliä, että lähdin matkaan Rallye 2 Pro -puvulla, josta saa Gore-vuorit irti. Jätin kuitenkin 1. päiväksi vuorit paikalleen, koska iltapäiväksi säätutka ennusti sadetta Älvsbystä eteenpäin. Mikään kiire ei 1. päivälle ollut, matkaa reilut 600 km, hyviä teitä. Yhdeksän maissa pääsin Kempeleestä matkaan ja köröttelin 4-tietä Tornion TB:lle tankille ja kahville. Ruotsin puolella edelleen E4:sta Råneåån asti, josta oikaisin sitten Smedsbyn kautta Bodeniin. Bodenissa pidin kunnon lounastauon ja söin torin laidan Mcählämissä salaatti-patonkilounaan. Hyvää ja edullista. Boden on perinteinen varuskuntakaupunki, tosin varuskuntaa ollaan kai ajamassa alas. Viereiseen lounaspöytään tuli sotilaita, jotka tuntuivat puhuvan siitä, kun yksi nuoremmista oli irtisanottu ja joutuu vaihtamaan asuntoa vuodenvaihteessa, kun armeija nostaa vuokran yli vapaiden markkinoiden tason. Jo pari vuotta sitten katselin Bodenin kiinteistövälittäjien ikkunoista, että talot ovat siellä tosi halpoja ja niitä on paljon tarjolla. Bodenin keskusta oli aika hiljaisen oloinen keskellä arkipäivää. Varuskuntamuseossa olin käynyt jo muutama vuosi sitten, joten kuva kahdesta hyökkäysvaunusta sai riittää tällä kertaa.

Bodenista jatkoin suoraan Rv 94:ää Älvsbyn ja Arvidsjaurin suuntaan. Sääennuste piti paikkansa, heti kohta Bodenin jälkeen alkoi vetää pilveen ja tihuuttaa vettä. Vaihdoin nahkahanskat Gorehanskoihin ja tungin tankkilaukun takalaukkuun, kun ei ollut vielä tullut testattua sen vedenpitävyyttä. Kohta tulikin ensimmäinen rajumpi, noin puolen tunnin sadekuuro. Toinen pukuni, BMW Streetguard on ehdottoman vesitiivis kovassa ja pitkässäkin sateessa, myönteinen yllätys oli, että myös Rallye 2 Pro piti ainakin lyhyen, mutta kovan kuuron ulkona. Juuri kovimman sateen aikana näkyi myös ensimmäiset porot tienvarressa. Älvsbyn ja Arvidsjaurin välillä tuli toinen kova sadekuuro, mutta Arvidsjaurissa paistoi aurinko. Tankkasin ja ajoin torin laitaan kahville. Kaupunki oli aivan täynnä Norjalaisia asuntovaunumatkailijoita, liikenne ihan tukossa, hikeä pukkasi pintaan jonotellessa. Jossakin lähiympäristössä taisi olla Porsche-kokoontuminen. OKQ8:n pihalla oli 5 Porschea parkissa ja muitakin kaupungilla näkyi, keskellä perjantaipäivää... Joku ranskalainen oli tarroista päätellen kotimatkalla Nordkappista hyvin elämää nähneellä AT:llä, vähänlaisesti oli pojalla matkatavaroita niin pitkälle reissulle. Arvidsjauren ja Sorselen välillä romautti taas lisää vettä ja yhtä porotokkaa väistelin myös. Muuten E45:lla oli vähän liikennettä.

Sorselesta poikkesin E45:lta tielle 1132 ja jatkoin suoraan kohti länttä. Oikotie oli päällystetty, mutta kuten useimmat Ruotsin pienemmät tietä, aika huonopintainen ja routinut. Oikotietä pääsin E12:lle josta sitten Portbro:ssa käännyin kohti Dikanäsiä tielle 1105 ja edelleen 1100. Tuosta Portbrosta löytyi Slussforssin moottorikelkkakerhon ylläpitämä todella siisti kota, Portbrostugan. Jos olisin tuon olemassaolon tiennyt, olisin ottanut makuupussin, alusta ja rankisen mukaan ja ollut kodassa yötä.

Tie 1100 oli päällystetty siihen saakka, missä Skansnäsvägen haarautuu kohti Dikanäsiä. Loppumatka olikin sitten päivän soratieosuus, n. 25 km. Tie oli hyvässä kunnossa, mutta sateen jäljiltä aika kurainen, joten kamppeet rapaantuivat aika lailla. Eihän se ajoa haittaa, mutta hotelliin, tai tässä tapauksessa jonkinlaiseen matkustajakotiin, on vähän noloa mennä kovin rapaisena. Perillä Dikanäsissä olin paikallista aikaa puoli kuuden maissa. Å-hemmetin isäntä Tommy Streling tuli postinhakumatkalla vastaan ja viittoi suoraan pihaan, tosin navikin olisi sinne opastanut. Otin pikaisesti huoneen ja maksoin (500 SEK), sitten kiireesti Konsumiin ostamaan evästä, koska se meni kuudelta kiinni. Konsum oli viimeinen paikka, joka kylällä oli auki. Dikanäs oli suurin piirtein yhtä vilkas paikka, kuin Helge-hirvi -sarjakuvan toisen sankarin, Edvinin, kotipaikka Avliden (suom. menehtynyt).

Vaihdoin kuraiset kamppeet pois päältä, kannoin tavarat sisään ja asetuin taloksi. Å-hemmet mainostaa "lägenheter i gammaldags -stil" ja se kyllä piti paikkansa.

Tommy oli ehtinyt kunnostaa vasta yhden kolmesta, vanhan ison talon huoneistosta, lopuissa oli remontti kesken ja toisessa päässä asui isäntäpariskunta itse. Hyvä tuosta tulee, mutta ei tuolla kyllä elä, jostain muualta pitää raha repiä. Majoituksessa ei ollut mitään vikaa, mutta sikäli veikkasin summassa väärää hevosta, että naapurissa olisi ollut Sagoboden, jossa olisi ollut myös pieni MP-museo. Sehän ei ollut tietysti enää illalla auki, kun kävin kylällä kävelyllä. Rakennuksen koosta päätellen esillä oli max 20 pyörää. Dikanäsin majoituksesta löytyy tietoa tuolta. Kylällä on myös turisti-info, joka tosin on auki vain keskellä päivää, sekä sitä vastapäätä kota, jossa saa paistaa makkaraa. Puitakin oli. Eka päivälle kilometrejä n. 620.

Aamulla ei ollut kiirettä, koska kylän ainoa bensa-asema, Uno-X, aukesi vasta yhdeksältä. Yksi asema olisi ollut vielä ennen Norjaa, Kittelfjällissä, mutta sen aukiolosta ei ollut Tommyllä mitään tietoa. Rähjäisestä ulkonäöstä huolimatta Gessu kävi UnoX:n tavaralla hyvin.

Dikanäsissä tulin siis Sagavägenille, jota pitkin köröttelin sitten Norjan suuntaan. Norjassahan on maisematakuu, eikä se tietysti pettänyt tälläkään kertaa.

Norjan puolella ensimmäinen kylä oli Hattfjelldal, jossa olikin sopiva aika pysähtyä kahville. Toriaukion laidalla oli marketin yhteydessä kahvila, Kahvi ja Pecanpähkinäwiener, sellainen samanlainen, joita Suomessakin saa, 40 NOK, eli 5,53 EUR! Olihan se ihan hyvää, mutta kyllä Norja on kallis maa. 95E maksoi noin 2,10 EUR, Ruotsissa n. 1,85 EUR. Heikosta eurostahan tuo tietysti osin johtuu. Klöyvmoenista käännyin tielle 273, joka menee Börgefjellin kansallispuiston laitaa pitkin. Hyväpintainen tie kiemurteli kauniissa maisemissa, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Poikkesin vielä pienemmälle tielle, 274, joka kiertää Nedre Fiplingvatn -järven itärantaa. Sekin oli kuitenkin päällystetty ja hyväkuntoinen, joskin kapea. Järven itärannalla on Antons Plats -leiripaikka, joka soveltuu hyvin myös yöpymiseen. Nyt paikan oli "valloittanut" belgialainen matkailuautoporukka. 274:lta on viitta rantaan. Börgefjellin kansallispuistoon on useampi P-paikka, joista osa soveltuu myös leiriytymiseen. Yhdellä, vähän kauempana tieltä olevalla, kävin pistäytymässä. Sitten olikin pakko jatkaa E6:sta etelään muutama kymmenen kilometriä, mutta eiväthän Norjan maisemat petä pääteilläkään. Turisteja, myös mp:llä, oli vielä paljon liikkeellä. Olisikohan ollut Smalåsenissa tai jossain, kun tankkasin tuota kallista bensaa. Tjuvholmenista oikaisin tielle 374, ja sitten edelleen tielle 773 kohti Röyrvikiä.

Heti kohta huomasin oikealla tunturissa komean maston ja pitihän se käydä katsomassa. Gessukin näyttää pieneltä, kun vertaa johonkin tarpeeksi isoon.

Ajattelin ensin palata takaisin maantielle, mutta sitten muistin, että tuon maston tien alussa oli ollut pyöräreittimerkit. Kun pieni soratie vaikutti ihan ajokelpoiselta ja tuntui menevän suurin piirtein oikeaan suuntaan, päätin jatkaa sitä yli tunturien. Maisemat sen kuin paranivat.

Päätös osoittautui oikeaksi, tie oli Gamle Steinfjellveien ja pyöräreitti kulki todella sitä yli tunturien. Tuolla, noin 5 km pätkällä kierrettiin pitkä ja ahdas Steinfjelltunnelen, jonne polkupyörillä ei ollut asiaa. Garminin kartassa tuota Gamle Steinfjellveieniä ei näy kuin alku ja loppu, mutta googlen kartassa se näkyy kokonaan. Röyrvikistä käännyin tielle 346 Limingen-järven itärantaa kohti etelää ja Ruotsia. Kohta tie muuttuikin soratieksi. Mäkistä ja mutkaista pikataivalta ei kauan kestänyt, kun tuli tiekarhu vastaan, sen jälkeen piti ottaa vähän varovaisemmin. 13 000 km ajetut Tourance EXP:t eivät ole kuulalaakerisoralla enää parhaimmillaan, mutta hauskaa oli.

Limingenin kaakkoiskulmassa tie 346 käy muutaman sadan metrin päässä Ruotsin rajasta ja kääntyy sitten taas länteen ja yhtyy tiehen 342. Sitä sitten taas kohti etelää, vaihteeksi asfalttia. Tunnsjö Seterissä, viimeisessä kylässä ennen rajaa, pysähdyin jokirantaan syömään loput eväät. Kylän jälkeen tie muuttui soratieksi ja sitä jatkui myös Ruotsin puolella. Ajelin Kvarnbergsvattnet -järven pohjoispuolta, pitkillä suorilla matka taittui soratielläkin vauhdikkaasti, tie kun oli tosi hyvässä kunnossa. Järven itäpäästä sitten käännyin Vildmarksvägenille, joka menee tunturien yli Vilhelminaan.

Tie oli päällystetty, mutta aika pahasti routinut ja huonopintainen. Kyytiläisen kanssa pitäisi ottaa aika varovasti ja kyllä se rytkytys meinasi välillä kyllästyttää yksinkin ajettaessa. Aurinko paistoi edelleen, pysähtyessä oli kiireesti heitettävä takkia pois. Välillä käväisin katsomassa Gaustafalletin putouksen. Myös Ruotsin pisin luola, Korallgrottan, olisi ollut matkan varrella, mutta nyt ei ollut aikaa, eikä oikein intoakaan luoliin. Olin arvellut olevani hotellilla Vilhelminassa kuuden maissa, mutta kyllä se lähelle seitsemää meni. Jostain kumman syystä tuolla tunturipätkällä oli aivan tolkuttomasti paarmoja, jotka iskivät kiinni heti kun pysähtyi. Asuntovaunu- ja autoporukkaa oli joka levikkeellä, kai kalastamassa. Kahvihammasta olisi kolottanut, mutta kahvipaikkoja ei oikein ollut. Storlienissä ajoin STF:n retkeilymajan pihaan. Vanhaa kahvia oli pannussa, sen poika tarjosi ilmaiseksi, mitään nisua tai leipiä ei ollut tarjolla, vaikka asukkaita näkyi jonkin verran olevan. Tunturipätkän jälkeen normaalia Pohjois-Ruotsalaista maisemaa, järviä, vaaroja ja suuria jokia.

Malgomaj:ssa, n. 20 km ennen Vilhelminaa alkoi taas sataa. Ei paljon, mutta ripotellen, ja lämpötila laski 14:ään. Vilu hiipi puseroon, kun olin siellä mastolla ottanut gore-vuorit pois puvusta. Hotel Vilhelminan saunassa kuitenkin lämpötila palautui normaaliksi. Viikonloppuhinta 1 hengen huoneelta oli 590 SEK/yö aamupalan kanssa ja myös SPA-osasto sisältyi hintaan. Tuo SPA oli tosin vain yksi iso poreallas, joka sekin oli remontissa. Sauna oli ihan ok ja maisemat Volgsjön-järvelle saunan ikkunasta hienot. Koko päivä oli menty kolmella sämpylällä, joten nälkä oli jo melkoinen mutta totteli baarin possupihviä. Kilometrejä toiselle ajopäivälle kertyi n. 550, mutta pituutta silti 10 tuntia ja sekin aika tiiviisti satulassa, muutamat tauot nekin lyhyitä. Noita pikkuteitä ei kerta kaikkiaan voi ajaa kovin kovaa, vaikka haluaisikin. Maisemiakin olisi mukava ehtiä katsella.

Hotellissa oli muutakin mp-porukkaa yötä. Moottoripyörille oli merkattu ihan omat parkkiruudut sisäänkäynnin edestä. Parkissa oli pari RT:tä, Pannari, GSA ja vanhempi 1050 Tiger. Eipä noista illallisella osannut sanoa, ketkä olisivat mp-porukkaa olleet. Aamupalalle tähtäsin heti seitsemäksi. Tiger-kuski pakkaili pyörää samaan aikaan kanssani. Oli kierrellyt osin samoja teitä, samalla aikataululla kuin minäkin. Edessä oli kuulemma 800 km ajo kotiin Enköpingiin. Kahdeksan maissa pääsin liikkeelle. Ensin tankkaus Statoillilla. Vilhelminan kirkkotuvat saivat jäädä odottamaan seuraavaa reissua, kun suuntasin jälleen E45:ttä kohti Storumania ja Arvidsjaurea. Alunperin oli tarkoitus ajella Lyckeselen suuntaan ja sieltä pikkuteitä Piteåån. Säätutka ennusteli kuitenkin sadealueen kulkevan kohti koillista juuri tuosta Vilhelminan itäpuolelta, joten päätin ottaa pohjoisemman reitin. Aamu olikin harmaa ja vasta lähellä Storumania kirkastui. Reilut kymmenen km ajettuani huomasin oikealle viitan Rastplats. Poikkesin pikkutielle ja n. 5 km päästä löytyikin Vojmå-joen varresta laavupaikka Mostuganmäntykankaalta. Nätti paikka ja soveltuu hyvin leiriytymiseen. Ruotsin laavut ovat yleensä kuin pieniä harjakattomallin latoja, joista yksi seinä puuttuu ja kapeat penkit kiertävät reunoilla, joten eivät kovin hyvin sovellu yöpymiseen. Oma teltta siis on oltava mukana.

Heti kun pääsin takaisin Inlandsvägenille, ajoi kai hotellilla parkissa ollut punainen Pannari ohitseni. Ennen Sorselea oli 15 km tietyötä, osin melko karkeaa sepeliä. Eihän se gessulla haittaa juurikaan, mutta vähän myöhemmin vastaan tulleella Wingillä kärryn kera se oli varmaan mielenkiintoinen kokemus. Sorselessa pysähdyin huoltikselle kahville, olikin hyvät ja tuoreet pullat, mutta pirusti mäkäräisiä. Kahvitellessani ruotsalainen pariskunta Varaderolla & F 650 GS Twinillä kävivät tankkaamassa ja sama Pannarikuski ajoi jälleen ohi. Lienee kahvitellut jossakin muualla välillä, koska minä en häntä ohittanut. Sorselen ja Arvidsjaurin väliset maisemat näki nyt paremmin, kun oli aurinkoista, menomatkallahan satoi. Yksi poro seistä toljotti keskellä tietä. Kun ajoin rinnalle, otti laukat. 55:ttä se juoksi. Puolenkymmentä Porschea tuli taas vastaan. Liekö ollut Tärnabyssä tai Hemavanissa se kokoontuminen. Juuri ennen E12 risteystä sama Pannari ajoi taas edelle, mutta pysähtyi arpomaan E12 risteykseen. Perässähän tuo tuli Arvidsjauriin, mutta jäi sitten sinne eikä näkynyt sen koommin. Morjesteltiin kyllä joka kerta kun ohiteltiin... Arvidsjaurissa en edes pysähtynyt, vaan ajattelin jatkaa saman tien vaikka Älvsbyhyn syömään. Rv 94 kiertää kuitenkin Älvsbyn keskustan sen verran itäpuolelta, etten nyt viitsinyt poiketa kylälle, vaan ajattelin, että syön sitten Storforsenilla. Visthedenistä oikaisin Vidselniin josta löytyi myös huoltoasema tankkausta varten. Sieltä katsomaan Piteälvenin Storforsenia. Se on pojat koski. Ruotsissahan ei ole kuin suuria jokia. Kun lähes valjastamaton (vain 4 voimalaa koko matkalla) Piteälven putoaa 600 metrin matkalla 52 metriä, on näky mahtava. Tuota ja Vindelforsenia täytyy ajella katsomaan ensi keväänä tulvan aikana.

Olisin syönyt kahvilassa, mutta terassi oli täynnä, eikä sisälle tungokseen ja kuumuuteen huvittanut jäädä. Niinpä polkaisin samaa kyytiä jo tuttuun Bodeniin, mutta tällä kertaa valitsin paikale Gamle Schweizaren josta tilasin pizzan. Ihan ok. Loppumatka oli jo liiankin tuttua tietä, Smedsbyn kautta jälleen Råneåån ja E75:ta Ouluun. Kotona olin seitsemän jälkeen, hieman vajaat 700 km mittarissa.

Norjassa on maisematakuu, mutta kun tekee ajallisesti lyhyen reissun, on alku- ja lopumatkan muutama sata km vai kestettävä, vaihtoehtoja ei E75:lle kovin paljon ole, varsinkaan Suomen puolella. Jos pohjoiseen lähtisi, sitten olisi enemmän, voisi ajaa vaikka Rovaniemen kautta Kittilään tms.

Tuo oli eka pitkä reissu isolla Gessulla. Kaikki pelasi ok, muutamia huomioita varusteista:

Reissu oli myös ensimmäinen pitempi testi uudella Kappa Airstream (=Givi Airflow) pleksillä. Täytyy kyllä todeta, että tuo pleksi on pitkälle miehelle todella hyvä. Yläasennossa suojaava ja hiljainen. Muutamassa sekunnissa spoilerin voi säätää soratieajoa varten ala-asentoon, silloinkin kypärään tulee vain tasaista tuulen suhinaa, ei pyörteitä. Tuossa soratiekuvassa yläosa on ala-asennossa ja pleksi toiseksi pystyimmässä asennossa. Tosin asentoa loiventaa jonkin verran Wunderlichin Screen save vario, joka siirtää etuosan kiinnityspisteitä 20 mm taaksepäin. Tuo pleksi alaosa on muotoiltu paremmin kuin edellinen GSA:n pleksini niin, että kapoiselta mieheltä se ohjaa käsivarsilta aika hyvin ilmavirran pois. Niinpä totesin, ettei tarvitsekaan asentaa Wunderlichin kahvasuojien laajennuspaloja, vaan joutavat myyntiin.

Touratechin High End seat Breathable, voi olla jonkin verran Gessun vakiopenkkiä parempi, ei ole ainakaan liian pehmeä. Mutta sama vika siinä on kuin vakiopenkissäkin, eli pituussuunnassa profiili on liikaa kuopalla ja käytännössä on istuttava samassa asennossa koko ajan. Pitää vissiin repiä päällinen pois ja muokata penkki itse mieleisekseen. Päällinen sinänsä on hyvä, ei luista ja kai tuo Gore Tex muovia paremmin hengittää. Tosin, jos alle laittaa geeli- tai umpisolumuovitäytteen, niin päällisen hengittävyydellä ei liene mitään merkitystä.

Zumo 220 toimii muuten ok, nyt kun viimein olen saanut sen asennettua. Reititys ei kuitenkaan mennyt niin kuin ajattelin. Tein koko matkan reitin valmiiksi MapSourcella, jonka reittieditori on sivumennen sanottuna syvältä ja poikittain käytettävyydeltään. Siirto Zumolle onnistui ok, samoin reititys alkuun. Kun menomatkalla Arvidsjauressa erehdyin lopettamaan reitityksen, ennenkuin sammutin laitteen, meni homma sekaisin. En ainakaan löytänyt Zumosta mahdollisuutta jättää muita kuin reitin alkupistettä väliin. Niinpä Zumo olisi ihan väkisellä ohjannut minut käymään toisella kauttakulkupisteellä, jonka jo kerran olin ohittanut 100 km aikaisemmin. Tekemääni reittiä en siis voinut käyttää hyväksi oikeastaan lainkaan. Onneksi olin kopioinut GT-tason paperikartat mukaan Arvidsjaurin länsipuolelta koko osuudelta, joten suunnistus onnistui niiden ja GPS:n avulla hienosti. Reitit kannattaa näköjään tehdä pikku osuuksissa ja pitää sitten reititys päällä koko ajan, jos meinaa sitä jossain vaiheessa päivää tarvita.

Kiinalaisen Bluetoothin akku riitti hädin tuskin pitkän ajopäivän, vaikka en puhunut puhelimessa lainkaan, eikä navin reittiohjeitakaan juuri tullut käytettyä. Laturi mukaan siis.


Liitteet:
Reitti.JPG
Reitti.JPG [ 246.62 KiB | Katsottu 5562 kertaa ]

_________________
https://www.youtube.com/user/mtubeist


Viimeksi muokannut mek päivämäärä Pe Kesä 13, 2014 9:46 am, muokattu yhteensä 8 kertaa
Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 11:10 am 

Liittynyt: Su Marras 13, 2011 6:47 pm
Viestit: 21
Paikkakunta: Lohtaja
Pyörä: AT
Komee maisemat!

Ite käväin pikasesti ajelemassa postitien tossa reilu viikko sitten, kahden saderintaman välissä ajelin altaan, josta tankkauksen jälkeen nokka takasin kohti etelää...

Mites toi reitti, jonka ajelit, onko siellä maisemat jylhempiä, kuin pohjoisessa? Tuliko lunta missään vastaan, löytyykö noilta nurkilta majapaikkoja? Näkyykö nuo pikkutiet kartassa?

tumppi


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 3:05 pm 
Avatar

Liittynyt: To Touko 19, 2011 8:42 pm
Viestit: 411
Paikkakunta: Oulu
Pyörä: R1100RS
tumppix kirjoitti:
Komee maisemat!

Ite käväin pikasesti ajelemassa postitien tossa reilu viikko sitten, kahden saderintaman välissä ajelin altaan, josta tankkauksen jälkeen nokka takasin kohti etelää...

Mites toi reitti, jonka ajelit, onko siellä maisemat jylhempiä, kuin pohjoisessa? Tuliko lunta missään vastaan, löytyykö noilta nurkilta majapaikkoja? Näkyykö nuo pikkutiet kartassa?

tumppi

Missä kunnossa oli postitie sateiden jälkeen?
Olisi tarkoitus tämän kuun loppupuolella ajaa se.Tosin tien kunto voi muuttuakin siihen mennessä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 3:37 pm 

Liittynyt: Su Tammi 18, 2009 10:46 pm
Viestit: 30
Pyörä: 1200 Gs Adventure
Me ajettiin Postitie 23-24.7. Eteläpuolella kiveä ja vesilätäkköä riitti, mutta ihan ajettavassa kunnossa. Yks joen ylitys sillan puuttumisen takia, eikä sekään paha. Pohjoispuoli hyvässä kunnossa, varmaan hiljattain kunnostettu.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 7:59 pm 

Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 4:14 pm
Viestit: 28
Paikkakunta: Raahe
Pyörä: Bmw R1200GS
Paulijes

Millaista reittiä/reissua olette suunnitelleet loppukuulle? Oletteko millaisella aikataululla liikenteessä?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Su Elo 05, 2012 9:04 pm 
Avatar

Liittynyt: To Touko 19, 2011 8:42 pm
Viestit: 411
Paikkakunta: Oulu
Pyörä: R1100RS
ohiampuja kirjoitti:
Paulijes

Millaista reittiä/reissua olette suunnitelleet loppukuulle? Oletteko millaisella aikataululla liikenteessä?

Jänkhälle on tarkoitus mennä ja sieltä ylös.Tarkemmin ei vielä ole päätetty aikataulua.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Ke Elo 08, 2012 5:20 pm 

Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 4:14 pm
Viestit: 28
Paikkakunta: Raahe
Pyörä: Bmw R1200GS
Paulijes kirjoitti:
ohiampuja kirjoitti:
Paulijes

Millaista reittiä/reissua olette suunnitelleet loppukuulle? Oletteko millaisella aikataululla liikenteessä?

Jänkhälle on tarkoitus mennä ja sieltä ylös.Tarkemmin ei vielä ole päätetty aikataulua.


Laitoin s.postia tulemaan


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Pe Huhti 19, 2013 2:09 pm 
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Viestit: 1965
Paikkakunta: Kempele
Pyörä: Honda CRF 1000 L 16'
Helatorstain alla voisi olla taas aikaa muutaman päivän pikareissulle.

Edit, sääennusteiden ja kelikamerakuvien perusteella reitti suunnattu etelämmäksi, Norjaan asti en välttämättä ehdi. Tuollaisen lenkin ajattelin heittää myötäpäivään, lähtö su-aamuna. Soraosuutta n. 200 km, Funäsdalen - Östersund.


Liitteet:
2013.JPG
2013.JPG [ 96.87 KiB | Katsottu 5557 kertaa ]

_________________
https://www.youtube.com/user/mtubeist


Viimeksi muokannut mek päivämäärä Pe Kesä 13, 2014 11:05 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Ma Touko 06, 2013 10:29 pm 
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Viestit: 1965
Paikkakunta: Kempele
Pyörä: Honda CRF 1000 L 16'
Käväisin vähän reilummalla aikataululla Ruotsin tuntureilla. 4 päivää, 2180 km. Tuo edellä olevassa viestissä kuvattu reitti.

Aluksi oli siis meininki käydä Harstadissa katsomassa Aadolfin tykkejä, mutta koska pohjoiseen ennusteli koko alkuviikoksi + 2 asteen kelejä ja vesisadetta, niin suuntasin lounaaseen.

Valitsin Suomessa rantatien vaikka se onkin tylsä kuin nälkävuosi, mutta kun rannikolla piti olla poutaa ja +12. Ei olisi heti reissun alussa viitisinyt ravata kamppeita koska rapaisilla kamppeilla hävettää mennä hotelliin :oops: . Mitä vielä, jo Parhalahdella alkoi sataa ja satoi Poriin asti, lämpötila pyöri kahden ja neljän asteen välillä, ihan sama vaikka olisi lähtenyt Lappiin.


Varsinkin alkumatkasta näkyi vielä paljon muuttolintuja, hanhia suurina lauttoina, kurkia ja joutsenia. Raumalla poikkesin 8-tieltä sen verran, että kävin Haapasaaressa katsomassa taloa jossa asuimme -98-04. Turussa kyläilin ja söin siskon luona ja sitten satamaan odottamaan. Gracesta tuli parikymmentä IBA kuskia. Yhden XX Blacbird piti hakea hinausauton lavalle, kytkinvika. Otin kuvan, kerran näinkin päin että Hondaa haetaan autolla ja Bemut jatkoi omin voimin. Yritin lohduttaa XX-kuskia, että yleensähän ne on hondamiehet jotka kettuilee kun Bemareita nostetaan auton lavalle.

Laivaan tuli lisäkseni vain yksi motoristi, tuntomerkit täsmäsivät HD-mies kirjoista tuttuun 'kaikkien rallien Riittaan'. Onneksi onnistuin välttämään laivassa hänet ja muutkin kiusaukset ja menin aikaisin nukkumaan. Yllättäen Viking Line oli jopa halvelmpi kuin Finnlines tällä välilä, tosin saunasta piti pulittaa 19 EUR. Uusi Grace oli ihan mukava, siisti ja hiljainen laiva, mutta ei mitenkään ylellisen oloinen, kuten Siljan suurimmat. LNG:llä käyvän laivan hyvä puoli on se, ettei rikki haise kannella kuten muissa laivoissa.

Tukholmassa paistoi aurinko. Aamupäivä oli aika viileä, mutta puolen päivän jälkeen lämpeni jo +18 c. Poikkesin E18:lta pikkuteille heti kohta Tukholman ulkopuolella ja ajelin niitä Enköpingiin asti. Dalaälvenin mukavissa maisemissa ajelin sitten kohti luodetta, hyvät tiet ja vähän liikennettä, matka taittui... Dalahästilla poikkesin kahville. Peltotyöt olivat joka puolella täydessä käynnissä ja paska haisi. Kevät tuntui kaiken kaikkiaan olevan jopa Borlängessä, 100 km:n päässä rannikolta, pitemmällä kuin Turussa. Valkovuokot kukkivat.

Dala Floda oli todella nätti pikkukylä matkan varrella. Välillä tosin usko meinasi pettää, ollaankohan tässä nyt menossa tuntureille vai Alpeille, eikös Eifel-torni ollut jossakin Ranskassa eikä Dala-Järnassa. Sälenissä oli kaikki valmiina seuraavaa Vasaloppetia varten. Vähän ennen Särnaa oli viitta oikealle, Utsiktstorn, sehän piti käydä katsomassa. Sopivaa nousua laskettelurinteen päälle, ja näköalat olivat hienot Taalainmaalaiseen vaaramaisemaan. Särnan jälkeen pikkuteillä viimeiset 60 km olivat vähän koloisempaa pikeä. Trail Attackit ovat hyvät renkaat, parhaat, mitä mulla on Gessuissa ollut, tourinkikäyttöön.

Nykyään näkee enää todella harvoin kunnollista ryssänpäämättäikköä, liekö rysshuvud ruotsiksi. Täällä sitä kuitenkin oli, useammassakin paikkaa. Mitenkähän lie mahtaa tuollainen syntyä? Oma teoriani on, että tuollainen syntyy kostealle niitylle, jossa karja (tai hirvet/porot) laiduntavat. Eläimet polkevat niityn pikku hiljaa kuralle, mutta väliin jää ruohomättäitä. Koska mättään päällä sorkka ei pysy, niin pikku hiljaa mättäät kasvavat korkeutta. Loppupätkällä tie kävi jo reilussa 850 metrissä, lunta oli vielä aika paljon tunturissa, tienvarressakin jonkinlaiset penkat. Tulipa Ruotsin korkeimmalla sijaitseva kyläkin, Högvålen (850 möh) ajettua läpi.

Hotel Funäsdalenissa oli lisäkseni vain muutama vieras, turisteja ei juuri näkynyt, työmiehiä olivat. Keittiö oli kiinni, piti käydä vastapäisessä McÄhlämissä pizzalla. Jotenkin säälittää se, että joka helkkarin pikkukylästä löytyy kyllä pari-kolme kebab-paikkaa tai pizzeriaa, mutta kunnon paikallista sapuskaa ei tahdo juuri enää saada

Akran mökäpöntön pörinä alkaa jurppia kun sitä on kuunnellut 2 päivää peräkkäin 10 h päivässä, vaikka ääni ei voimakas olekaan, varmaan hiljaisin tarvikevaimennin. Taidan vaihtaa vakioputken takaisin ja myydä tuon, olkoon vaan 2 kiloa raskaampi. Ljungdalenin tie on kuulemma kuiva, vaikka nousee melkein 1000 metriin.

_________________
https://www.youtube.com/user/mtubeist


Viimeksi muokannut mek päivämäärä Pe Kesä 13, 2014 9:54 am, muokattu yhteensä 8 kertaa

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Norjaan
ViestiLähetetty: Ti Touko 07, 2013 8:55 pm 
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Viestit: 1965
Paikkakunta: Kempele
Pyörä: Honda CRF 1000 L 16'
Funäsdalen - Ljungdalen - Östersund oli hieno väli, suosittelen. Tie on rakennettu 1930-luvulla ja käy korkeimillaan 975 metrissä. Jossakin aikaisemmin Västra Dalälvenin varressa oli viitta Helgeristningar, näköjään noita ikivanhoja kalliomaalauksia oli täälläkin :D

Tunturipätkällä näkyi parvi kapustarintoja, pari pientä porotokkaa ja yksinäinen teeri. Korkeimman tunturiosuuden yli tie oli piirretty viivoittimella. Jokin raja on kuitenkin Gessunkin etenemiskyvyllä, tuon sivutien penkan ylittämiseen olisi tarvittu jo Nixin ABBM 2013 -suksivarustus. Tosin Oulun vappuajossa kurapyöräilijöiden paraatiosastoon tuntui olevan pääsyvaatimuksena vastaavan penkan ylittäminen Gessulla katurenkain, kyytiläisen olisi kuulemma saanut jättää pois siksi aikaa...

Ljungdalenin jälkeen tie alkoikin sitten laskeutua hiljalleen alaspäin Indalsälvenin latvavesillä. Kaakosta Ljungdaleniin tuleva pikitie on tosi hyvässä kunnossa. Valtaosin Ruotsin suuret joet ovat valjastettuja, säännöstelyväli tunturijärvissä on usein 30-40 metriä. Kevättulvaa odotellessa pohja paistoi lähes joka järvestä.

Tuolla padolla näin elämäni ensimmäistä kertaa pikkutuulihaukan. En ole kummoinen lintumies, joten lintukuva.fi -sivuja piti katsella jonkin aikaa, ennenkuin oikea lintu löytyi. Oikaisin vielä 40 km sorapätkän suoraan Persåseniin, sillä välillä näkyi kesy kettu. Ennen Östersundia oli komeita maisemia, varsinkin Ovikenin kylä vaaran päällä on komealla paikalla. Strorsjöstä eivät olleet jäät vielä lähteneet, eikä näkynyt hirviötä Strorsjössä (Storsjön odjur). Sehän on melkein yhtä kuuluisa kuin Loch Nessin hirviö.

Östersundissa joku paku meinasi ajaa perään, niin lähellä oli, ettei peilistä näkynyt kuin kuskin, eteen kävelleelle jalankulkijalle tarkoitettu keskisormi. Vika tosin olisi ollut sen pakukuskin, ajoi liian lähellä koko ajan, siinä mielessä jalankulkija oli oikeassa huutaessaa "Idiot!!!!!" sille pakukuskille.

Ruotsin suurten jokien varret ovat kaikki mukavaa maisemaa, Indalsälven ei tee poikkeusta. Komeita 2-fooninkisia taloja, joiden rinnalla eteläpohjalaisetkin kalpenevat. Ragundan tietämillä on mielenkiintoinen paikka, Döda fallet. Vuonna 1793 Magnus Huss niminen kaveri päätti, että nyt on saatava tukinuittoon järkeä Storforsenin ohi, ja päätti kaiva harjun läpi uittorännin. Rakentaminen alkoi 1796, mutta jo samana vuonna tuli sen verran voimakas tulva, että se vei koko harjun mennessään ja valtava Ragundasjön hulahti tyhjäksi neljässä tunnissa syöksyen 15-metrisenä hyökyaaltona alavirtaan. Kuin ihmeen kaupalla tästä katastrofista selvittiin ilman kuolonuhreja. Indalsälvenin varret ovat sen verran mäkistä maisemaa, että talot on onneksi rakennettu riittävän kauas rannasta. Lopputuloksena Ragundajärvi lakkasi olemasta ja Storforsen kuivui Döda falletiksi kun suuri virta muutti kulkunsa uuteen uomaan. En jaksanut tällä kertaa parkkikselta kävellä kosken lohkareita ihmettelemään, kun kävin siellä jokin vuosi sitten. Kuva wikipediasta.

Kuva

Hetken päästä oli taas hieraistava silmiään, että missähän maassa tässä ollaan.
Kuva

Örnsköldsvikissä poikkesin E4:n varressa olevaan Fjällrävenin tehtaanmyymään, illaksi sopivasti Uumajaan STF:n retkeilymajaan. Vaikka ei paljon retkeilisikään, niin Suomen ladun jäsenyys kannattaa sikäli, että sillä yöpyy STF:n ja DNT:n retkeily- ja tunturimajoissa jäsenhintaan. Jo muutamalla yöllä kuittaa vuotuisen muutaman kympin jäsenmaksun. Retkeilymajasta sai siistin oman huoneen omalla suihkulla noin 50 eurolla. Hotellia on keskellä viikkoa vaikea löytää alle 80 euron. Kiertelin kaupungilla etsimässä sopivaa syöntipaikkaa ja jotenkin lähellä retkeilymajaa olevan Pennen-ravintolan klassiker, Fläskfilee med Bearnaise-sås & pommes frites houkutteli. Väärä valinta, huonompaa pihviä en ole ihan vasta saanut. Ihan liikaa suolaa ja halvinta mahdollista grillimaustetta, kuivaksi käristetty pihvi. No, uni tuli pihvistä seuranneessa koomassa hyvin.

Aamulla jätin aamupalan väliin ja mopoilin ennen seitsemää satamaan. Laivan lastaus otti aikansa, kun rekat piti peruuttaa laivaan. Se ihmetytti, että mukaan lastattiin 6 lavallista (sellaista rekan puoliperävaunun kokoista) paperirullia. Eikö nyt Suomessa tehdä tarpeeksi paperia? Tai sitten kyse on jonkun metsäfirman konsernitaktiikasta, että joka laatua ei tehdä joka maassa. Laiva lähti viimein vartin myöhässä. Otin oman hytin matkan ajaksi (+ 25 eur), niin sai vaihtaa kevyemmät kamat ja lueskella rauhassa. Autokannet olivat melkein täynnä, mutta väkeä oli vähän. Wasa Express on jotenkin hupaisen ja liikuttavan kulutun ja nuhjaantunut laiva. Omalla hassulla tavallaan sympaattinen. Henkilöstö on ihan ok, mutta vain töissä täällä. Jotenkin yritys näyttää siitä hommasta puuttuvan.

Melkein aikataulussa saavuttiin Vaasaan, loppukiri kotiin, tällä kertaa vaihtelun vuoksi Ylivieskan kautta.

_________________
https://www.youtube.com/user/mtubeist


Viimeksi muokannut mek päivämäärä Pe Kesä 13, 2014 9:55 am, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: Pe Touko 10, 2013 8:07 pm 
Avatar

Liittynyt: Ke Loka 22, 2008 3:07 pm
Viestit: 1965
Paikkakunta: Kempele
Pyörä: Honda CRF 1000 L 16'
Tuossapa on nyt yllä kuvia ja turinaa tästä pikareissusta, jos näitä meikäläisen jorinoita nyt joku jaksaa lukea... täydensin noihin reissusta kännykällä laittamiini viesteihin.

Täytyy taas kehua Givin AirFlow -pleksiä. Tyynellä kelillä se on pitkällekin miehelle todella hiljainen ja mukava. Onneksi ostin uuden visiirin ennen reissuun lähtöä. Vanhan pinlocin kiinnitystapit olivat sen verran väljistyneet, ettei Pinloc pysynyt kunnolla kiinni visiirissä, vaan huurtui välistä. Nyt ei ollut ongelmia.

Giant Loop ei näköjään ole täysin vedenpitävä, vaikka tiivistin uutena saumat melko huolellisesti. Vetoketjustakin saattui kyllä vettä tulla vähän sisään. Joka tapauksessa tuo laukku on yksin reissaavalle tosi hyvä. Painopiste tulee eteen ja alas ja kiinnitys on tukeva. Huonoillakin teillä saa lasettaa sen minkä uskaltaa, eikä tarvitse laukkujen tai telineen kestämistä murehtia. Sisään vaan tavarat muovipussissa tai Clas Ohlsonin kuivasäkeissä.

_________________
https://www.youtube.com/user/mtubeist


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: La Touko 11, 2013 1:00 am 

Liittynyt: To Syys 08, 2011 1:11 am
Viestit: 90
Paikkakunta: Ylivieska
Pyörä: Ktm Super Enduro 950 R
Mukavaa tarinaa, kiitoksia!!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: La Touko 11, 2013 8:36 am 
Avatar

Liittynyt: Pe Loka 01, 2004 11:11 am
Viestit: 2520
Paikkakunta: Oulu
Pyörä: HVA FE350 -17
Hyvin kirjoitettu tarina jota oli mukava lukea, kiitokset!
ps. Vappuajon "pääsykokeessa" oli kyllä pienempi lumipenkka ja pelkkä yrityskin olis riittänyt läpipääsyyn :D

_________________
Kura lentää...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: La Touko 11, 2013 8:43 am 

Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 4:14 pm
Viestit: 28
Paikkakunta: Raahe
Pyörä: Bmw R1200GS
Hienoja reissutarinoita aina mukava lukea, Kiitoksia!!!

Onko tietoa jääkö tuon reitin=> http://goo.gl/maps/Slxao varteen mitään ihmeellistä, jonka kautta kannattaisi reittisuunnitelmaa muuttaa kulkemaan?
Paluureitti "yläkautta" trondheimistä uumajaan, vain googlen ehdottamana, lieneekö parempaa reittiä lähimailla? Varmaan ei riitä aika kiertää pohjoisempaa kautta...

Onko muilla ollut suunnitelmissa kierrellä noilla tienoilla, joskus kesäkuun loppupuolella?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pikareissu Tuntureille
ViestiLähetetty: La Touko 11, 2013 8:46 am 
Avatar

Liittynyt: Su Syys 25, 2005 11:46 am
Viestit: 1394
Paikkakunta: somero
Pyörä: GS 12 Lc & Cbf 600 s abs
mek kirjoitti:
Tuossapa on nyt yllä kuvia ja turinaa tästä pikareissusta, jos näitä meikäläisen jorinoita nyt joku jaksaa lukea...
RiiMi kirjoitti:
Kyllä jaksaa. Mukavahan reissutarinoita on lukea,kun joku vaan viitsii kirjotella

_________________
Any bike can be taken off road. The question is:
How much fun did you have doing it


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 112 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 8  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com