Muutama sata kilometriä takana ja mielestäni ehdottomasti paras liikennemerkki toistaiseksi on ollut: "Päällyste päättyy"!
Eilisellä lenkillä huomasi minne tuommoinen afriikkalainen kuuluu... Soratielle ehdottomasti! Pakon sanelemana juttuna joutui ajelemaan myös tylsää pikitietä, mutta kun pääsi pienelle kylätielle ja metsäautotielle niin aiku oli mukavata
Ja vielä kun saa käännettyä kunnon renkaat tuohon pyörän alle niin ehken sitä uskaltaa luottaa enempi pyörään ja itseen, että kyllä se tiellä kestää.
Paikallislehden tekstiviestipalstalla jaksavat ihmetellä tunnelin päättymisestä kertovaa merkkiä...
No ei ehkä niin usein enää kun motari ollu jo puoli vuotta käytössä (tai sit niitä ei julkaista)
Ikävämmästä päästä on ne ketjulla/puomilla varustetut pyöreet punakeltaiset
Vuosia sitten, kun alla oli ensimmäinen sorakelpoinen matkantekopyörä, tein reitin Nummijärviajoon sitten tietysti vähän pienemmille teille. Meno sujui vauhdikkaasti pitkin hyviä leveitä sorateitä välillä sladitellen ja nyppylöissä kevennellen ja mietiskelin itsekseni, että mahtaisiko talliin jäänyt Black Birdi joutaa jo myyntiin, kun TA:lla tuntuu niin paljon hauskemmalta. Usein joutuu kumminkin rouvankin ottamaan tavaroineen kyytiin, niin pakko se kai on isompikin pyörä olla. Jossain Rengon länsipuolella käännyin jostain risteyksestä seuraavalle tielle ja ojan penkalla tönötti kuopista varoittava liikennemerkki ja alla lisäkilpi "ROUTAVAURIOITA 15KM". Hetken päästä huomasin nostaneeni marssivauhtia ja hymyileväni kypäräni sisällä.
Ei ole enää katupyörää tallissa. TransAlppivanhus on vuosien myötä saanut kavareikseen kahden hengen Kotarin ja ihan puhtaasti soolo-Kotarin. Sama tapaus tulee vieläkin mieleen joka kerta, kun tuollaisen routavaurioista varoittavan lisäkilven näkee.
Ketjuöljyn tärkein tehtävä ei ole takavanteen puhtaanapito