OSTO
Kävin hakemassa pyörän Pohjanmaalta 27.8.2019. Kysessä oli myyjän tietojen mukaan jossain vaiheessa Italiasta jälkituotu pyörä. Tätä tarinaa myös väriteema tuntuisi tukevan. Edelleen kuulopuheiden perusteella pyörä oli seissyt jossain vaiheessa, ilmeisesti jo Italiassa ollessaan, pitkään käyttämättömänä ja tämän jälkeen sitä ei juurikaan oltu käytetty.
Äkkiä ja kauempaa katsottuna pyörä vaikutti ikäisekseen seikkailupyöräksi ihan siistiltä ja ehjähköltä. Tarkempi tarkastelu toki paljasti kaikenlaista pientä kosmeettista ja teknistäkin puutetta: Oikea etukate oli lähinnä kitistä kasattu, tankkia oli kitattu/paikkamaalattu oikealta ja se ei ollu ihan muodossaan, vasen etukatekin oli useammasta palasesta liimailtu, ohjaustanko ja jarrukahva olivat vääntyneet, jarrupalat olivat aika lopussa, mutta jarrujen toiminta oli siihenkin nähden hyvin epämääräistä ja tehotonta myös renkaat olivat aivan loppu. Nuo olivat noin ensi tarkastelulla silmään pistäneitä asioita. Lisäksi moottori jäi lämpimänä huutamaan tyhjäkäynnillä ja osakaasulla kone röpötti, booasi ja paukutteli kaasun asennosta riippuen. Isolla kaasulla kone kuitenkin tuntui vetävän hyvän tuntuisesti eikä siitä kuulunut ylimääräisiä mekaanisia ääniä. Pyörä lähti siis pakun kyytiin ja kohti Kajaania. Tarkoituksena oli kunnostaa pyörä teknisesti hyvään käyttökuntoon XT 350:n rinnalle vähän pidemmille matkoille ja isommille sorateille. XT 350:n voimavarat tuntuvat varsin rajallisilta heti, kun tiet kasvavat yhtä autonmittaa leveämmiksi.
JARRUT OSA1
Ensimmäiseksi halusin saada jarrut toimimaan siten, että pyörällä uskaltaisi käydä tekemässä vähän kattavamman koeajon. Tarkoituksena oli saada tarvittavat korjauskohteet tietoon edes kohtuullisen kattavasti ennen kuin purkaisin pyörää siihen kuntoon, ettei sillä pystyisi ajamaan. Jarrut alkoivatkin toimimaan kohtuullisesti jo pelkällä ilmauksella ja nesteiden vaihdolla, jonka suoritin heti saatuani pyörän kotitalliin. Alla kuva pyörän ilmiasusta siinä kunnossa kun se talliin saapui. Muuten näistä alkuvaiheen touhuiluista tuli otettua aika vähän kuvia, kun ei malttanut ja muistanut siinä innoissaan aina jäädä kuvailemaan.
KAASARIT
Seuraavana päivänä 28.8 pääsinkin testaamaan pyörää vähän paremmin eikä pyörästä koeajolla oikeastaan löytynyt mitään uusia vikoja tai puutteita. Laite oli rengastus huomioon ottaen ihan hyvän tuntuinen ajettava ja meni mukavasti sladissa soralla slicksillä katurenkaalla, joka siinä oli takana.
Samalle päivälle siinä sitte aloittelin tutustumaan pyörään hieman lähemmin ja purin etukatteet ja tankin pois tarkoituksena päästä käsiksi kaasuttimiin, joista epäilin löytyvän syyn tyhjäkäynnin ja osakaasun käyntiongelmiin. Pyörän mukanahan sain jäätelörasiallisen kaasuttimen osia. Seassa oli sekä vanhoja osia että muutamia uusia suuttimia sekä Tourmax -kaasuttimen korjaussarjojen pakkaukset ja vanhat kumikurkut. Myyjän mukaan häntä edeltävä omistaja oli huoltanut kaasuttimet ko. korjaussarjoja hyväksi käyttäen, mutta ei ollut omien sanojensa mukaan löytänyt kaikille osille paikkaa kaasuttimista. Tästä johtuen epäilykseni käynnin ongelmien aiheuttajasta kohdistui suuresti kaasuttimiin. Heti kun sain ilmanputsarikotelot purettua irti, niin silmään pisti kaasuttimien "pilot air jet" -ilmasuuttimet, joista toinen näytti kirkkaalta uudelta osalta ja toinen oli murjottu sijaansa niin pahasti, että suuttimen reikä oli tukossa ja kanta muodottamaksi runnottu. Otin kaasuttimet pöydälle ja totesin samalla kaasuttimien kumikurkut uusiksi ja ehjiksi, kuten myyjä oli sanonutkin. Samalla tarkistin myös kurkkujen ja kannen välissä olevat o-renkaat olevan ehjät ja paikoillaan. Tankkia irroittaessa huomasin, että bensahanat vuotivat myös läpi, mutta en tässä vaiheessa alkanut niitä sen kummemmin tutkimaan.
Seuraavana päivänä 29.8. Aloitin kaasuttimien kunnostuksen poraamalla murjottuun pilotti-ilmasuuttimeen pienellä terällä keskelle reiän, josta sain suuttimen pyöritettyä pientä vastakierretappia hyväksi käyttäen pois paikoiltaan. Suutin paljastui pinnan hapettumisen perusteella vanhaksi osaksi ja tämän tilalle löytyi jäätelörasiasta uusi suutin. Purin kaasuttimet täysin osiinsa ja totesin, että jäätelörasiassa olleet vaihtamatta jääneet suuttimet olivat tyhjäkäyntisuuttimet. Lisäksi havaitsin, että rikastimen venttiilien kärjet olivat aika muodottomaksi kuluneet ja niiden varsien tiivisteet olivat halkeilleet ja murentuneet. Kaasuttimet ja osat pesin perinpohjaisesti UÄ -pesurissa ja kasasin kaasuttimet nyt laittaen loputkin uudet suuttimet paikoilleen. Sain o-renkaista liimailemalla tehtyä rikastimen venttiilien varsiin väliaikaiset tiivisteet ja uudet venttiilit lähtivät samalla tilaukseen. Samalle iltaa sain vielä kaasuttimet kiinni pyörään ja sitten suurella jännityksellä käynnistämään pyörää irtotankki ohjaustangosta roikkuen. Heti kun pyörä hörähti tulille tiesin remontin onnistuneen ja hymy valtasi asentajan kasvot. Käynti oli siistiä ja pyörä vastasi kaasukahvan liikkeisiin johdonmukaisesti ja turhia kakistelematta. Tämän jälkeen suoritin vielä kaasuttimien synkkauksen ja totesin tyytyväisenä käyntiongelmien kadonneen tyystin. Käytettyäni pyörän lämpimäksi vaihdoin siihen vielä öljyt ja suodattimen. Suodatinta vaihtaessa tuli mieleen, että olisi pitänyt käydä ennen purkuoperaatiota pesemässä pyörä kunnolla liuottimen kanssa,niin olisi välttynyt tallissa bräkleenin kanssa läträämiseltä. Tässä vaiheessa olin tilannut eBay:n kautta Brooks Barnilta UK:sta uudet rikastimien venttiilit, koska tiesin paikoillaan olevat huonokuntoisiksi ja tiivistyskin oli hieman kyseenalainen. Samalla tilasin bensahanoihin korjaussarjat.
RENKAAT JA VANTEET OSA1
Perjantaina 30.8. oli tarkoitus alkaa vaihtamaan uudet Metzeler Karoo 3:set, jotka olin jostakin kotimaisesta nettikaupasta pyörän ostoreissulla kotiin ajaessa puhelimella tilannut sekä Motonetistä löytyneet uudet jarrupalat. Takarengas oli vanteella kohtuullisen tiukasti, piti vähän käyttää mielikuvitusta, että sain painastua sen irti, mutta sen jälkeen irroitus sujuikin ongelmitta.
Positiivisena yllätyksenä tuli se, että molemmissa renkaissa oli hyväkuntoiset ja paikkaamattomat paksut sisuskumit sisällä. Olin jo aiemmin havainnut, että molemmissa päissä oli pinnoja löysällä ja tässä yhteydessä oli tarkoitus kiristää pinnat ja sitä silmällä pitäen olinkin antanut jo muutaman päivän ajan nippojen ja pinnojen liitokseen liuotushoitoa WD-40:llä. Laitoin muistaakseni etuvanteen ensiksi rihtauspukkiin ja aloin toiveikkaana vääntämään nippoja. Karu totuus iski heti vasten kasvoja ja yksikään kokeilemani nippeli ei lähtenyt pyörimään suosiolla. Kovensin keinoja ja isonsin avaimia, pidin lukkopihdeillä nipan juuresta kiinni ja kokeilin myös nippojen lämmittämistä. Lopputuloksena tämän muutaman tunnin ähräämisen jälkeen oli vain katkenneita pinnoja.
Sama toistui takavanteen kohdalla ja siinä vaiheessa aloitin kartoittamaan mahdollisimman nopeata keinoa hankkia uudet pinnasarjat. Aiemmissa projekteissa olen tilannut pinnasarjoja Taiwanista Newson Sportecilta https://www.newsonsportec.com/, mutta tässä tapauksessa heidän toimitusaikansa ei tullut kyseeseen, koska ajamaan poltteli kovasti ja ajokausikin alkoi olla jo ehtoopuolella. Ruotsista löytyi valmistaja/myyjä https://wheelsandparts.se/en/, jolla oli ruostumattomia pinnasarjoja kromatuin messinkinippelein Ténéréen valmiina varastossa. Hinnat olivat hieman Taiwania korkeammat, mutta mielestäni varsin kohtuulliset ja pinnat lähti tilaukseen. Tässä vaiheessa jarrupalojen vaihto siirtyikin eteenpäin, koska pinnoja piti kuitenkin jäädä odottamaan ja pyörää ei saisi heti ajoon.
KALAREISSU XT:llä
Elokuun viimeinen päivä oli lauantai ja luvassa oli jo edellisenä syksynä työkaverin kanssa alustavasti sovittu päivän reissu. Reissun pääasiallisena tavoitteena oli kierrellä enduroilla lampia Sotkamossa ja Vuosangassa hyviä sorapätkiä pitkin ja ahvenia kalastellen. Reissun päivämäärä oli lyöty lukkoon ainakin kuukautta aiemmin ja suureksi ihmeeksi reissu pääsi toteutumaan suunnitellusti. Kilometrejä kertyi minulla Kajaanista liikenteeseen lähteneellä joku 250-300 ja seitsemällä lammella taidettiin noin 12h reissun aikana ehtiä käydä onnea koittelemassa. Työkaveri oli kartoittanut erittäin mukavat pätkät ajettaviksi ja lammet kalastettaviksi. Päivän kruunasi ehdottomasti loppukesän paras sää ja kyseisestä reissusta jäi kesän huippuihin lukeutuvat muistot vaikka saalis ei päätä huimannutkaan. Tuolla sai mukavasti ajatukset irti XTZ -projektin vastoinkäymisistä ja kun vielä XT:kin pelasi aivan moitteettomasti, niin tämän jälkeen oli mukava palata Ténérén kimppuun.
JARRUT OSA2
Jarrujen pariin palasin muutaman päivän päästä 2.9. ja tässä vaiheessa ei enää tullut mitenkään yllätyksenä, että palojen vaihtokaan ei mennyt ihan näytöstyyliin satulat pyörässä kiinni. Kuudesta paloja kiinni pitävästä sokkatapista yksi lähti irti nätisti kuusiokoloavaimella. Muihin tappeihin tarjoilin ensiksi pyörässä kiinni ollessa lyömällä paikoilleen laitettavia itse hiottuja torx- kärjen tyyppisiä kärkiä sekä niiden jatkona pulttikonetta, iskumeisseliä ja pitkää vääntövartta. Näitä 6mm kuusiokolo bitseistä hiottuja spesiaalikärkiä puolenkymmentä katkottuani jouduin antautumaan ja purkamaan satulat irti pyörästä. Onneksi kuusiokolokantaan on helppo porata keskeisesti ja poraamalla tapit sopivalla terällä poikki, kierreosuudet irtosivat satuloista nätisti vastakierretapilla ja lieriö-osat lähtivät irti tuurnalla ja vasaralla hakkaamalla. Tässä vaiheessa pinnat olivat jo postin seurannan mukaan hyvää matkaa saapumassa kohti Suomea ja paikalliset liikeet (lähinnä Motonet) kartoitettuani tiesin, että en saa jarrujen sokkatappeja mistään yhtä nopeassa aikataulussa. Onneksi käytössä on Emcon pikkuinen Maximat V10 sorvi, jolla sain korvaavat väliaikaistapit sorvattua käyttäen aihiona pitkiä osakierteellisiä M6 kuusiokolopultteja. Näihin ei tarvinnut siis oikeastaan sorvata muuta kuin M10x1 kierre kannan ulkopinnalle ja katkaista pultit sopivan mittaisiksi. Uudet tapit lähtivät kuitenkin samalla tilaukseen jälleen eBay:n kautta Brooks Barnilta UK:sta. Tässä yhteydessä en halunnut alkaa purkamaan mäntiä irti satuloista, joten herkistelin männät liikuttelemalla niitä edestakaisin ja sainkin ne mielestäni liikkumaan kohtuullisen hyvin alun totaalisen jumittamisen jälkeen. Nyt sain kasattua jarrut takaisin paikoilleen uusilla paloilla.
Pyörää ostaessa olin katsellut, että joku on vaihtanut alkuperäisten keltaisten etujarrun pölysuojamuovien tilalle mustat, mutta myöhemmin huomasin, että ne olikin vain maalattu mustiksi jostain ihmeellisestä syystä. Samalla kun kävin sorvailemassa jarruihin uusia sokkatappeja annoin pölysuojille maalinpoistoaine ja painepesurikäsittelyn. Alta paljastui lähes virheettömät alkuperäisen väriset muovit. Sisuskumien jälkeen ensimmäinen positiivinen yllätys tässä projektissa.
RENKAAT JA VANTEET OSA2
Pinnat saapuivat 6.9. vanteiden kasaamisessa ei mitään erityistä ilmennyt. Kehät olivat tosi suorat. Molemmissa vanteissa pysty- ja sivuheitto oli alle 1mm, kun pinnat oli kiristetty sormin tasakireyteen. Tämän jälkeen vain pinnojen kiristys vähän kerrassaan lopulliseen kireyteen samalla hieman korjaten noita pieniä heittoja. Minä olen tehnyt tuon loppukiristyksen siten, että kiristän aina joka kolmatta pinnaa, näin kaikki pinnat tulevat käytyä läpi kolmen kierroksen aikana. Kiristys siis vähän kerrallaan ja näitä kolmen kierroksen syklejä käydään läpi niin kauan, että pinnat ovat sopivalla kireydellä. Tämä siis näissä 36 pinnaisissa, jotka ovat kolmella jaollisia. Olen em. metodin joskus aikanaan lukenut/kuullut jostakin, että sillä vältettäisiin vanteen meneminen kieroksi pinnojen loppukiristyksen aikana. En tiedä onko tässä perää/onko turhaa varomista, mutta näin on minulla ainakin tullut jo useamman kerran onnistunut lopputulos. Lopputuloksena heitot oli molemmissa vanteissa alle 0,5mm pystyssä ja sivusuunnassa, good enough. Kumit menivät vanteille sen kummemmin vastustelematta.
Etulokarista oli hävinnyt tarrat jossakin vaiheessa matkaa, joten kun sattui kotoa sopivasti löytymään punaista ja keltaista tarraa, niin leikkelin lokariin tarrat ulkomuistista alkuperäisyyttä mukaillen. Myöhempi tarkastelu osoitti, että eihän ne menneet sinne päinkään, mutta eipä tuo muutenkaan mikään entisöintiprojekti ole.
ETURATTAAN KIINNITYSMUTTERI
Seuraavana päivänä 7.9. oli tarkoitus laittaa renkaat alle pyörään ja kasata se muutenkin ajokuntoon. Takarengasta paikoilleen laittaessa kiinnitin sitten huomioni pyörän ketjuun, joka vaikutti varsin epämääräiseltä. O-renkaita puuttui ja muutenkin vitja oli elähtäneen näköinen. Tässä vaiheessa mielikuvitus alkoi piirreellä eläväisen oloisia kuvia kettingistä eturattaan ja lohkon väliin sylttäytyneenä ja päätin vielä tarkastaa rattaiden kunnon ja vaihtaa ainakin ketjun uuteen ennen ajeluita.
Purettuani eturattaan näkyville huomasin, että siitä oli kiinnitysmutteri löysällä. Tässä vaiheessa iski jälleen v...tus ja kauhukuvissa siinteli pilalla oleva vetoakselin kierre. Irroitettuani rattaan ja tutkittuani asiaa tarkemmin, totesin vetoakselin kierteen olevan vielä käyttökelpoisessa kunnossa ja pahemmin oli antautunut tuo mutterin kierre. Tutkiskelin ja mittailin asiaa ja totesin, että siihen saa tehtyä leveämmän mutterin, joka vastaa huomattavasti pidemmältä matkalta vetoakselin pään kierteeseen. Piirsin jonkinlaiset kuvat mutterista ja lähdin jyrsimään ja sorvaamaan uutta mutteria. Aihiona käytin jotakin isohkoa 8.8 pultin kantaa, jonka avainvälin jyrsin jakopäässä oikean kokoiseksi ja sen jälkeen sorvasin mutterin muuten muotoonsa. Kierteen sorvaus meinasi mennä pilalle, kun terä hajosi kierrettä tehdessä, mutta onneksi se tapahtui alkuvaiheen lastuja ottaessa, niin sain korjattua vielä tilanteen. Näitä aina sattuu, varsinkin kun on näissä koneistusasioissakin täysin harrastelija. Pyrin sorvaamaan kierteen siten, että siihen jäisi vain hyvin pieni välys vetoakselille asennettuna. Kierteen sorvaus onnistuikin mitoitusmielessä hyvin ja mutteri meni kierteelle kevyesti, mutta siinä ei juurikaan tunnu välystä heilutellessa. Asensin rattaan paikoilleen varmuuden vuoksi lukitteen kanssa. Mutterin kesti ongelmitta vetää suositeltuun momenttiin. Paljon myöhemmin sitten huomasin netistä osia katsellessa, että tähän saa näköjään tarvikkeenakin noita leveämpiä muttereita. No eipä sellaista olisi mistään saanut lyhyellä toimtusajalla hommattuakaan.
Paikallisesta Motonetistä löytyi sattumalta Renthalin o-rengasketju hyvässä alennuksessa. Oli ilmeisesti poistumassa valikoimasta. Rattaita en uusinut, koska ne vaikuttivat silmämääräisellä tarkastelulla aivan hyväkuntoisilta.
EKA AJOLENKKI REMONTIN JÄLKEEN
Sunnuntaina 8.9. sain pyörän vihdoin kasaan ja pääsin ensimmäiselle koe-ajolenkille. Mahtava tunne valtasi motoristin mielen, kun ajokki pelasi moitteettomasti ja tuntui olevan ominaisuuksiltaan juuri sitä mitä olin hakenutkin. Samalla kävin pesemässä pyörän huolellisesti liuotinpesulla. Moottorin alapuolta ja eturattaan ympäristöä olinkin jo tallissa putsannut bräkleenillä, mutta perinteisesti moottorin, takahaarukan ja takarattaan ympäristö oli vuosien paksussa öljy/rasva/hiekkakuorrutuksessa ja vaati varmaan muutaman tunnin työskentelyn, ennen kuin paikat alkoivat olla jotakuinkin puhtaana.
LOPPUSYKSYN AJELUITA JA RASSUITA
Tämän jälkeen pyörällä pääsikin jo ajelemaan ja loppusyksy menikin vähemmillä rassailuilla. Jossain vaiheessa ihmettelin, kun käynti alkoi heikentyä ja veto tuntui välillä katkonaiselta. Epäilyksenä oli roska kaasuttimessa ja epäilys osoittautui oikeaksi. Kaasuttimien pohjat irroitettuani huomasin, että kaasareissa oli reilusti ruostetöhnää sisällä. Puhdistin kaasuttimet ja asensin polttoainelinjoihin suodattimet sekä tankilta pumpulle meneviin letkuihin että pumpulta kaasuttimille menevään letkuun. Samalla korjasin vaihdoin rikastimien luistit uusiin ja korjasin vuotavat bensahanat. Bensahanatkin olivat täynnä ruostemuhjua ja lisäksi niissä oli syöpymää, joka oli vuodon perimmäinen syy. Sain bensahanan venttiilien tiivistyspinnat kuitenkin vielä hiottua tasaiseksi ja ne alkoivat pitämään.
Syksyn aikana vaihdoin myös etukatteet ja pleksin kiinalaisiin tarvikeosiin, jotka tilasin joltakin australialaiselta eBay myyjältä. Katteet olivat oikealla värityksellä, mutta niiden laatu ei ollut kaikenkaikkiaan kovin kummoinen. Osat olivat alipainemuovaamalla valmistetut ja vaativat spacereita tankin ja katteiden väliin asettuakseen kohtuullisesti paikoilleen. Lisäksi mm. valkoiset osuudet eivät olleet helmiäisvärillä kuten alkuperäiset ja lakkapinta ei muutenkaan ollut kovin laadukas ja pinnassa oli karkea ruiskutussumu. Myllyttämällä sain niistä kuitenkin kohtuulliset ja yleisilmeestä tuli paljon siistimpi kuin parsituilla alkuperäiskatteilla. Myös penkinpäällisen vaihdoin uuteen. Ehdinhän minä sillä toki ajelemaankin.
SÄHKÖVIKAA
Olin ehtiny ajella pyörällä n. 1000km ja olin havainnut siinä sellaista ongelmaa, että satunnaisesti kesken ajon valot alkoivat himmentymään ja vilkku lakkasi toimimasta, vilkku paloi vian päällä ollessa vain himmeästi jatkuvasti. Ongelma oli joka kerta ehtinyt poistua ennen kotitalliin asti pääsemistä, joten sitä oli hankala tutkia. Pimeänä syysiltana 23.9. vika jatkui aikaisempaa pitempään ja valot ehtivät mennä todella himmeiksi ja käyntikin alkoi pätkiä. Tämä tapahtui maantieajossa. Juuri vähän ennen kotiin pääsyä valot taas kirkastuivat ja pyörän käyntikin palasi normaaliksi. Samassa yhteydessä huomasin, että vilkkujen toiminta oli loppunut kokonaan, eli rele surisi ja vilkku paloi himmeästi kun sitä yritti käyttää, rele oli mennyt rikki. Lieneekö releen rikkoutuminen ollu seurausta liian matalalla jännitteellä käytöstä, en tiedä?
Aloin käydä noita Ténérén sähköjä läpi ja havaitsin, että jännitteensäädintasasuuntaaja -paketti oli ainakin käynyt ilmeisen kuumana jossain vaiheessa, koska sieltä oli valunut jotakin hartsimaista ainetta alaviistoon osoittavan johtoliittimen sisälle. Aine oli kovettunut ja liitin oli todella tiukasti jumissa ja lisäksi kovettunut materiaali peitti lähes kokonaan yhden tulojohdon koskettimen, joten siinäkin on voinut kosketushäiriötä olla. Uusin säätimen sekä siihen tulevan liittimen sisuskalut sekä säätimelle tulevat että sieltä akulle menevän johdon. Kävin myös lähes kaikki muut pyörän johtoniput samalla läpi ja johdot olivat kyllä suojien sisällä ihan uuden näköisiä enkä kulumaa tai murtumia havainnut missään. Putsasin kuitenkin kaikki liittimet samalla kun kävin johtoja läpi. Lisäksi asensin mittarin latausjännitteelle ja uuden vilkkureleen. Alla olevissa kuvissa uusi säädin ja johdot.
Ehdin ajella pyörällä n.500km ennen lumien tuloa ja ongelmia ei tänä aikana esiintynyt. Latausjännite vaihtelee tilanteesta riippuen noin välillä 13,8-14,4V. Tosin nuo lukemat ovat lähinnä suuntaa antavia, koska jännitemittari on halpa kiinalainen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että lataus nyt toimii.
TALVEN PUUHASTELUJA
Syksyn saldoksi jäi siis tämän pyörän osalta kymmeniä tunteja rassuuta ja n.1500km ajelua. Talven aikana pyörään oli tarkoitus tehdä vähän kattavampaa huoltoa: jakoketjun vaihto, venttiilin välyksien säätö, iskarihuollot, ohjauslaakerin putsaus/rasvaus tai tarvittaessa vaihto, kytkimen uusiminen, takahaarukan ja linkuston laakerien huolto, jarrujen purku, putsaus ja tiivisteiden vaihto, tankin putsaus yms.
Syksyllä kävi, niinkuin monesti itselläni käy, eli ennen joulua ei tullut juuri tallissa käytyä ja laiskuus ja syysmasennus valtasi mielen. Joulun aikaan alkoi olla teillä polannetta ja sain aikaiseksi laitettua XT:hen nastakumit alle ja käytyä sillä vähän ajelemassa. Tästä sain uutta virtaa tekemiseen ja sain sitten vihdoin helmikuussa tehtyä pitkään loppusuoralla olleen Solifer Export projektini loppuun. Sen olin hankkinut ja aloittanut kunnostuksen kesällä 2015 ja vuodesta 2016 lähtien se oli seissyt veljen tallissa puutteenaan vielä ketjusuoja, moottorinsuojapellit ja jarruvalokytkin yms. pientä. Siitä projektista muuten kuvia ja tarinaa kuvatkesteissä tuolla: http://soliferia.parasiitti.org/galleri ... hp?uid=453 , jos sattuu jotakuta kiinnostamaan.
TÉNÉRÉN PARIIN JÄLLEEN
Exportin jälkeen helmikuun lopulla aloitin varovasti pureutumaan taas Superin huoltoihin, joita olikin suunnitelmissa tuo aiemmin mainittu pitkä lista. Aloitin homman jo tutuksi käyneillä tankin ja katteiden poistolla. Sitten irtosivat ilmanputsarikotelo ja syyläri.
Tässä vaiheessa mittasin venttiilien välykset. Kaikissa venttiileissä välys oli liian pieni tai aivan alarajalla. Tässä vaiheessa alkoi pelottaa tarinat kanteen painuvista imuventtiileistä ja venttiilien säätövaran loppumisesta, koska tarkoitus ei ollut tekemään kansiremonttia tässä vaiheessa. Irroittelin pyörästä öljypumput jajakoketjun sekä siihen liittyvät laahaimet ja kiristimet. Tämän jälkeen irroitin nokka-akselit, jotta pääsin käsiksi venttiilien säätöpaloihin. Huoleni säätövarojen loppumisesta oli onneksi vielä tässä vaiheessa turha. Paikallaan olevat palat olivat väliltä 168-185 ja välykset saisi kohdilleen paloilla väliltä 165-180. Laitoin uuden jakoketjun ja muita tarvittavia osia tilaukseen Motorcycle spare partsilta https://www.motorcyclespareparts.eu/ koneen tiivistesarjan olin jo aiemmin hommannut eBay:n kautta. Saatuani osat nokka-akselien ja nokkaketjun asennus meni ongelmitta ja sain venttiilien välykset ja jaon kohdilleen.
Öljypumppuja tutkiessa huomasin, että se koneeseen paineella öljyä syöttävä pumppu oli sisältä naarmuinen. Sieltä on ilmeisesti mennyt jossain vaiheessa jotakin kiinteää läpi. Laitoin uuden pumpun tilaukseen.
Olin jo aiemmin huomannut, että öljysumppua oli hitsattu etunurkasta, mutta nyt kun irroitin sumppua puhdistaakseni öljyn imusihdin huomasin, että korjauksen yhteydessä oikean etukulman ruuvinreikä oli sumpusta hitsattu umpeen ja sumppu oli tiivistetty paksulla paperitiivisteellä ja tiivisteliimalla. Hitsaus oli tehty niin, ettei tuohon nurkkaan saanut porattua kiinnitysreikää niin, että tiivistyspinta olisi säilynyt yhtenäisenä. Löysin eBaysta käytetyn öljysumpun joka on nyt tulossa. Aion myös hitsuuttaa ja koneistaa myös tuon nykyisen kuntoon.
KYTKIN
Seuraavaksi purin pyörästä kytkimen tarkoituksenani vaihtaa siihen uudet levyt ja jouset. Olin kuullut juttuja katkeilevista kytkinkorin vaimenninjousista, joten irroitin myös kytkinkorin tarkastettavaksi. Ja tottahan siellä oli kaikki kolme paksumpaa jousta poikki. Tuossahan on kolme paksumpaa ja kolme ohuempaa jousta. Aloin selvitellä asiaa netistä ja selvisi, että tuo jousien katkeaminen on tyyppivika vanhemmissa 3LD -koodilla olevissa kytkimissä. Jossain vaiheessa kytkimen kostruktio on muuttunut ja jouset ovat vaihtuneet pidemmiksi. Tämä uudemman mallinen kytkin on koodiltaan 3VD. Se on ilmeisesti alunperin TDM:ään kehitetty. Löysin eBaystä edullisesti tällaisen kytkimen ja laitoin sen tilaukseen. Kun kytkin saapui oli se pettymys, koska vaimenninjouset olivat tässä kytkimessä ilmeisesti kuoleutuneet päässen helisemään pesissään vapaina. Kasasin kuitenkin nyt kytkimen näillä osilla. Uudet levyt ja jouset olin tilannut jo aiemmin. Tutkittuani asiaa hieman lisää löysin tuohon alkuperäiseen kytkimeen KEDO:lta https://www.kedo.de/ korjaussarjan, jossa tulee uudet jouset sekä tarvittavat shimmit ja uudet niitit kytkikorin kasaamiseksi. Aion hankkia tuon sarjan ja kunnostaa jossain vaiheessa tuon alkuperäisen kytkimen. KEDOLLA näytti olevan korjaussarjaa molemman mallisiin kytkimiin ja he myös tarjoavat korjauspalvelua noille kytkimille.
VESIPUMPPU
Irroitin pyörästä myös vesipumpun tarkistaakseni sen kunnon. Vesipumpun laakeri ei tunnostanut pyörittäessä hyvältä, joten purin vesipumpun. Laakeri ja stefa olivat vesipumpussa standardikokoisia, joten sain hankittua uudet osat paikallisen ETRA:n myymälän kautta ja sain kasattua tuosta vanhasta vesipumpusta toivottavasti toimivan.
TANKKI
Koska bensatankki oli sisältä ruosteinen oli minulla alunperin tarkoitus huuhdella se hyvin ja hapottaa se fosforihapolla, jotta pääsisin ruosteongelmasta eroon. Minulla ei ole valitettavasti käytettävissä tilaa, jossa voisin tuollaisia toimenpiteitä tehdä talvella helposti, niin tilasin eBayn kautta Italiasta pyörään toisen tankin, kun siellä oli oikean värinen tankki edullisesti myynnissä. Tankissa oli oikealla puolella alareunassa melko paha lommo. Tarkoitus oli koneen osia odotellessa yrittää oikoa lommoa liimattavilla oikaisutassuilla vetämällä ulkopuolelta niin hyvin kuin saa ja jättää muuten tankki alkuperäiseen asuunsa. Tässä hommassa irtosi kuitenkin lommon kohdalta maalit, joten päädyin poistamaan maalit vaurioituneelta alueelta ja tekemään paikkamaalauksen. Sain lommoa aika hyvin oiottua niillä liimattavilla oikaisutassuilla ja loput kittasin ja maalasin päälle Mastonin kilikalimaaleilla. Sävyt sattuivat kohtuullisesti kohdilleen RAL -kartasta ja korjaus onnistui muutenkin välttävästi, mutta mastonin 2K spraylakka oli aivan keltaista ja huomasin sen liian myöhään, joten paikkauksen alueelta kohdat, jotka kuuluisi olla valkoisia ovat aivan keltaisia. Suihkutin sitten sitä lakkaa kokeeksi purkin pohjalle ja se on tosiaan aivan keltaista/ruskeaa. Pitäisi tehdä varmaan reklamaatio Mastonille. Pitää vielä häivyttää lakkauksen rajat ja myllyttää koko tankki kiiltäväksi. Tarkistin tankin sisältä videoskoopilla ja se vaikutti olevan aika hyvässä kunnossa. Pinnoilla näkyi siellä täällä ruostehuntua, mutta mikään kohta ei näkyny olevan syöpynyt tai pahemmin ruostunut eikä pohjalla näkynyt ruostekökköä. Aion huuhdella tankin vielä ennen käyttöönottoa. Pitänee joskus kunnostella sekin alkuperäinen tankki ihan kunnolla ja maalata ja tarroittaa se sitten alkuperäiseen asuun. Sitäkin on jossain vaiheessa kitattu ja paikkailtu oikealta puolelta.
JARRUT OSA 3
Öljypumppua ja sumppua odotellessa kerkesin käydä pyörän jarrut vielä kertaalleen läpi. Satuloiden männät olivat taas menneet melko jumiin, joten käytin nyt männät irti ja puhdistin kaikki osat ja kokosin uusilla tiivisteillä ja rasvoilla. Mäntiä ei tarvinnut uusia. Nyt männät liikkuu herkästi käsin painamalla.
Tällä hetkellä pyörä siis odottaa öljypumppua ja öljysumppua. Seuraavaksi pitäisi käydä iskareiden ja takahaarukan kimppuun. Ajokelitkin alkaa painaa päälle, mutta aion nyt kuitenkin tehdä kaikki suunnittelemani remontit pois alta. Toivottavasti ajokaudella ei sitten tarvitsisi mitään isompia alkaa tekemään, mutta eihän näitten vanhojen kanssa koskaan tiedä. Runkoa olen yrittänyt tutkia aika tarkasti ja siitä en ole murtumia löytänyt. Aion kesällä hitsata ne tulpanjohtojen kiinnikkeiden reiät ennaltaehkäisevästi umpeen. Omassa tallissa en valitettavasti pysty hitsaamaan, enkä viitsi alkaa kuljettamaan pyörää pakulla hitsauspaikalle, joten käytän tankin ja katteet joku kerta tuolla pajalla käydessäni irti ja hitsaan reiät umpeen.
https://drive.google.com/open?id=1xJQNb ... lkQsed7JZi Tuolta linkistä löytyy kuvia isommalla resoluutiolla ja lisäksi siellä on kuvat TM ja Bike lehden artikkeleista, joissa on juttua XTZ 750 Super Ténéré:stä. TM:n jutussa parivertailu Africa Twinin kanssa.
Pitää päivitellä tähän jatkoksi juttua, kun hommat etenevät.
Valussa oli ilmeisen paljon huokosia, kun kuumennettaessa valun pinta alkoi kuplimaan useasta kohdasta. Purkaamon pumppu saapui onneksi parin päivän päästä ja osoittautui yhtä sisälle katkennutta ja valmiiksi vinoon porattua kannenkiinnityspulttia lukuunottamatta ihan toimivaksi peliksi. Porasin katkenneen pultin jämät pois ja asensin reikään V-coilin. Pumpun kasasus uudella laakerilla ja stefalla ja tämän jälkeen valmiilla setupilla painetestaus. Kuplia ei muodostunut. Näillä opeilla sainkin moottorin kasattua loppuun ja koekäyttö ei tässä vaiheessa osoittanut uusia ongelmia.Pumppua odotellessa olin ehtinyt asennella paikoilleen Heavydutiesin laukkuraudat. Ne asentuivat jotakuinkin ongelmitta ohjekuvien mukaisesti.