Superenskat, pula-ajan ja oikea.

Täällä voit esitellä oman rakennusprojektisi ja kadehtia muiden projekteja.

Valvoja: Moderaattorit

skuikka
Viestit: 2105
Liittynyt: Ma Joulu 18, 2006 8:00 pm
Pyörä: SE
Paikkakunta: Vantaa/Parikkala

Re: Superenskat, pula-ajan ja oikea.

Viesti Kirjoittaja skuikka »

Mutaleikkikiintiö oli yhä täynnä kun eräänä aurinkoisena päivänä ilmoittauduin Espoon moottorikerhon järjestämään Silverskin Extreme Cross Country Rodeoon.
Kun kisapäivän sää alkoi varmistua pari päivää aiemmin, hieroin pihasta savivelliä naamaani siedätyshoitona. Ei se auttanut mutta ei auttanut jättää ajamattakaan, olihan osallistuminen jo maksettu.

Hitsi että olisi ollut makea kiipeillä niitä maankaatopaikan kasoja auringonpaisteessa mutta ei sitten kiipeilty. Yritettiin kyllä kiivetä vesisateessa ja toki monta kiivettiinkin. Metsäosiota nyt ajeli rutiinilla mutta osa savimäistä oli niin liukkaita että mäkien juuriin alkoi kertyä kasoina mutaisia miehiä pyörineen, minä ja Superi seassa. Järjestäjä sulki jossain vaiheessa pahiten kiillottuneen osan reitistä ja hurruuteltiin eka kiekka maaliin. Laitoin siinä kohti pillit pussiin, olin puolet ekasta kierroksesta tullut yhdellä jalkatapilla kun kohelsin kiinnityskorvakkeen poikki jossain kohti. Riitti onneksi yksikin kierros tulokseen, toisiksi hitain maaliin tulleista mutta sen verta monelta jäi ajamatta läpi että melkein C:n puoliväliin riitti sekin :D

Hyvä reissu kuitenkin. Jäänyt tänä vuonna kaikenlaisten riesojen takia kovat treenit kokonaan ajamatta ja kyllähän sen huomasi kun vielä meinasi intoutua alussa ajamaan liian lujaa. Tajusin onneksi ajoissa että nyt tyhjenee takki liian lujaa ja otin vauhtia pois. Hätäisempiä tuli ohi mutta monta jumiin ajanutta pääsin kuittaamaan rauhallisella ajolla. Koitin ennakoivaa perse penkissä ajoakin ja kyllähän siinä viisautensa on. Kaikki peruskivikot ja muut helpohkot paikat isolla vaihteella, perse penkissä ja jaloilla tasapainoa laiskasti potkien sai palauteltua niitä lihaksia joita tarvittiin vaikeissa paikoissa. Aina kun piti jostain haastavammasta mennä, hetkeksi tapeille, voimisteluliikkeillä yli ja taas kruisingmode päälle.

On oikeastaan ihan mielenkiintoinen ajotekninen paradoksi tuo ajoasento. Siitä ei pääse mihinkään että kun pyörää pitää komentaa tosissaan, se käy tehokkaimmin tapeilta ja siihen pitää treeniaikaa käyttää. Mutta toisaalta esimerkiksi Tuskassa kun alkoi loppumatkasta olla virta niin vähissä että miehestä ei löytynyt räjähtävyyttä niihin liikkeisiin millä sitä pyörää pystyssä viedään ja ei auttanut kuin istua ja selviytyä.
Koitin nyt ajaa maaston niin salliessa sitä selviytymis- ja säästelyajoa ennen kuin siihen oli tarvis ja alkoi tuntua siltä että tätäkin pitää treenata.
Kuva:Kim Stenberg
Liitteet
Silver.jpg
Vastaa Viestiin