Pohjolan Kurapyöräilijät

Terve.

Mietin kyselenkö moottoripyora.orgissa vai täällä, mutta epäilen että täällä asiallisten vastausten prosentti voi olla korkeampi.
Aihehan on toki vähän "ohi" oikeille kurapyöriskelijöille mutta voitte vaikka naureskella "asfaltin vangille" viihteeksenne

Alla on tuollainen hieman matkapainotettu supermoto jossa ihan puhtaat katurenkaat. Mitään möyrimistä ei siis tosiaan ole tarkoituskaan harrastaa mutta olisi kiva silloin tällöin oikaista sorapätkää pitkin kivalta asfalttitieltä toiselle ja näin olen joskus jo tehnytkin.

Sen verran olen tavallisilla sorateillä joutunut ajamaan etten niitä sinänsä pelkää, mutta on se niillä ajaminen aina sellaista väkinäistä hissuttelua kuitenkin ettei siitä oikein voi väittää nauttivansa.
Jossain vaiheessa oikein yritin netistäkin etsiä ohjeita mutta kovin olivat laidassa ulkomaankielelläkin.
Toki siis rennosti "löysin rantein" eikä jäykästi stongaa vääntäen, eikä pidä yrittää kantata mutkissa
Mutta mitä muita vinkkejä osaisitte antaa perustekniikasta?
Ilman mitään hajua oikeasta tyylistä ei oikein uskalla kaasua antaa vaan aina pitää ajaa varman päälle niin ettei kumpikaan pää mainittavasti luistaisi, etenkin mutkat siis välillä hyvin hiljaa (vaikka tietyssä pisteessä vauhdin puute sitten taas vaan vaikeuttaa asioita).

Uudenkarhealla pelillä ei viitsisi lähteä ihan yritys ja erehdys -linjalla sudittelemaan yhtään reippaammin

Mutkiin kannattaa ainakin aluksi hidastaa reiluisti ja mutkista on helppo ja hauska kiihdyttää täysillä ulos mukavassa luisussa. Lisäksi mutkiin kannattaa hidastaa reilusti myös koska ei voi olla varma mitä on mutkan takana. Aina voi tulla auto, kuorma-auto tai leveä traktori vastaan. Kannattaa myös muistaa että oja on aina parempi vaihtoehto kuin esim. traktorin eturengas.
Kyllä sitä ajamalla varmaan parhaiten oppii, kunhan muistaa ennakoida.

Paras neuvo mitä itse olen koskaan saanut on se, että istuu mahdollisimman edessä mutkissa. Melkein aina kun on ollut hiekalla vaikeuksia mutkissa, niin syynä on ollut turhan takana istuminen.

Ja sisäkurvin käsi suorempana kuin ulkokurvin ja painoa enemmän ulkokurvin jalkatapille.

MarkusH kirjoitti:Ja sisäkurvin käsi suorempana kuin ulkokurvin ja painoa enemmän ulkokurvin jalkatapille.

Painoa ulkokrvin jalkatapille? Tämä näkökanta sotii vahvasti vastaan siihen oppiin mitä KKKK:ssa kotaporukka antoi neuvoksi yöllä 02:00 aikaan. Vai olisiko mahdollista, että kodan porukka ja minä olisin kuullut asian todellakin toisin päin.

Minä sain ohjeeksi keventää ulkokurvin puoleista jalkaa. Ulkokurvin jalkaa antamaa painetta jalkatapille keventäessäni pyörä lähtee kääntymään automaattisesti kurvin suuntaan.

Paras neuvo minkä olen saanut 15 vuotta sitten "kallista sitä pyörää". Kantsii kokeilla. Soralla ei tarvi roikkua kuin motogp kisoissa vaan ylävartalo pystyyn ja pyörää nurin. Alkaa kääntyä ja sladin hallintakin tuntuu helpommalta. Tuohonhan perustuu se sisäkurvin jalan roikottaminen eli pyörä kallistuu silloin luonnollisesti ja alkaa kääntyä paremmin.

Otetaanpa vielä takajarru mukaan, sillä nimittäin on tärkeä rooli pyörän kasittelyssä.
Sillä voi tarpeen mukaan hetkellisesti vakauttaa pyörää, kuten myös moottorin korkeilla kierroksilla (hyrrävoima, esim paksu hiekka ja spooriajo).
Jos pitää kesken kurvin tiukentaa kääntösädettä, takajarrua painamalla se onnistuu vaikka ei kaasua löysäisikään (esim paksussa hiekassa, tai väistöliikkeessä).

Pari yleistä kommenttia sorateistä, tekniikkaan saa muut perehtyä.

Tarpeeksi ei voi korostaa tuota ennakoimisen tärkeyttä. Soratiellä ei oikeasti voi tietää mitä siellä odottaa.
Vaikka ois kuinka herkullinen mutka, mie en uskalla herkutella ennenko tiedän että se tapahtuu kohtuullisen turvallisesti.
Tässä täytyy myös pitää mielessä se, että jotku soratietyypit on sellaisia joissa jarrutusmatka venähtää toooodella pitkäksi.
Mutkaan tultaissa pitää vauhdin olla asianmukainen, mutkassa on enää hankala tilannetta parantaa.

Sitten aiheeseen renkaat. Jos etusessa ei ole pitoa, ei onnistu kikkailukaan. Näin olen antanut itseni ymmärtää.
Jos alla on asfalttirenkaat, silloin täytyy tyytyä ajamaan renkaiden sallimaa vauhtia.

Komppaan edellistä kommenttia siinä, että turvallista hupia löytyy kun ampuu ulos mutkasta sladissa,
siinä pärjää vähän huonommallakin renkaalla.

En juuri seuraile moottoripyörä orkkia, mutta täällä ei ole ollu tapana tyhjää naureskella kellekään, paitti itelle.

Jukka(kin) puhuu asiaa
Mulla on nyt edessä Metzeler Tourance,joka on ehkä hieman liian "katumainen" soratieajeluun,mutta kyllä silläkin pärjää,kun tietää sen rajoitteet
Tietysti nimenomaan soratiellä ajettaessa pitäis tietysti saada runnottua se oikea vaihde silmään,(auts) että se mopo sitten lähtis kaasulla myös kääntymään,elikkä "tehot" pääsis valloilleen.Vääntävämmällä pyöräällä tietyst helpompaa tuo.

Edit;tosiaan,tällä foorumilla tosiaan on varsin hyvää sakkia

Maikki_S kirjoitti:

MarkusH kirjoitti:Ja sisäkurvin käsi suorempana kuin ulkokurvin ja painoa enemmän ulkokurvin jalkatapille.

Painoa ulkokrvin jalkatapille? Tämä näkökanta sotii vahvasti vastaan siihen oppiin mitä KKKK:ssa kotaporukka antoi neuvoksi yöllä 02:00 aikaan. Vai olisiko mahdollista, että kodan porukka ja minä olisin kuullut asian todellakin toisin päin.

Minä sain ohjeeksi keventää ulkokurvin puoleista jalkaa. Ulkokurvin jalkaa antamaa painetta jalkatapille keventäessäni pyörä lähtee kääntymään automaattisesti kurvin suuntaan.

Tässäpä on asia, jota viimeksi eilen pohdiskelin. Kyllä kaikissa mulla olevissa opaskirjoissa ja videoissa neuvotaan laittamaan painoa ulkokurvin puoleiselle tapille. Esim. Gary Semics kirjassa Pro Motocross And Offroad Riding Techniques: " ..., keep some pressure on the outside footpeg to maintain a low center of gravity, especially in flat corners without a berm."

Omat kokemukset sorateillä ajamisesta tukee tuota. Mutta kuitenkin esim. Pohjankankaalla opetettiin, että jos pyörä pitää saada kääntymään nopeasti, se tapahtuu (tapeilta ajaen) parhaiten laittamalla painoa käännöksen sisäpuolen jalkatapille. Ja metsässä kun puikkelehtii enskapolkuja, niin pyörä kääntyy tosi ketterästi tiukoissa mutkissa sisäpuolen jalkatappia painamalla. Se on ainoa (mun keksimä) konsti ajaa tietyt ahtaat kurvit sujuvasti.

Ehkäpä tässä on eroa ainakin sillä, ajetaanko kurvi istuen vai tapeilta, kuten monesti matkaendurolla. Crossipyörällä ja enskalla kurvia ajaessa sisäpuolen jalka on yleensä edessä, valmiina antamaan tukea jos etupyörästä loppuu pito. Ajetaan siis istuen, ja painopiste on satulassa istuen korkea, ellei laita painoa ulkopuolen jalkatapille. Matkaenskoilla ei tuota sisäpuolen jalkaa kai ole tapana tarjota maahan. Gessulla se ainakin on vähän hankalaa Jos ajaa kurvin tapeilta, silloinhan se painopistekin on matalalla, ja se juuri ainakin tuon Semicsin kirjan mukaan on ulkopuolen jalan painottamisen tarkoitus.

Mieleeni tuli myös sellainen, että olisiko tapeilta ajaessa hyvä ohjata kurviin sisäpuolen tapista painamalla ja sitten jatkaa kurvin läpi niin, että paino on ulkopuolen tapilla. En tiijä, pitää tutkia ja kokeilla. Joka tapauksessa tähän asti ite oon seistenkin yrittänyt sitä ulkopuolen tappia painottaa, silloin kun muistan, ja se tuntuu hyvältä. Selkäytimessä se ei ole.

Pelkään, että jos menee kokeneemmilta kuskeilta kysymään, käy niin kuin kysyttäessä mikä olisi oikea 2t-bensan sekoitussuhde. Kysyt kymmeneltä, ja saat kymmenen erilaista vastausta Joku matkaendurokouluttaja voisi asiaa valaista, jos sattuu näitä palstoja lukemaan - siis tota jalkatappiasiaa. Bensan suhteen oon löytänyt sisäisen rauhan

Käsien asennosta eka ohje kuuluu: "Kyynärpäät ylös". Näin on käytettävissä enemmän voimaa pyörän hallintaan, jos tarve tulee. Istuma-asennossa ajaen ulkokurvin kyynärpää nousee ylös, sisäkurvin laskee. Niin se varmaan menee myös seisoma-asennossa. Muutenkin tapeilta ajaen kannattaa miettiä sitä, että pitää kyynärpäät edessä/ulkona eikä päästä niitä kiertymään sisään vartalon lähelle. Sorateillä ajaessa tulee tilanteita eteen ehkä vähemmän kuin crossissa ja enskassa, mutta kyllä niitä tulee sielläkin, kun riittävästi harrastaa.

Ajotekniikassa on niin paljon asioita pidettäväksi mielessä, ettei aloittelija niitä kaikkia pysty millään pitämään mielessä. Kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos hiekalla ajosta haluaa nauttia, pitää harjoitella ja kokeilla, ja vähän etsiä niitä rajoja. Jos koko ajan vain tyytyy hissuttelemaan ja varmistelemaan, niin ei se ajotuntumakaan kehity. Kuten asfalttipuolella, myös sorateillä/offroadissa kannattaa harjoitella radalla. Mä vein uuden uutukaisen Gessun surutta crossiradalle. Pyörään varmaan tuli muutama naarmu, mutta se kuuluu lajiin. Jo ekan treenikerran jälkeen oli ihan eri tatsi ajamiseen, eli harjoittelu kannattaa. Jos pääset johonkin pellolle tai hiekkakentälle ajamaan ympyrää ja kahdeksikkoa ja treenaamaan jarrutuksia, se on parasta harjoittelua mitä voit tehdä. Ja niin crossi kuin hiekkakentällä treenaus onnistuu myös katurenkailla. Täytyy vain pitää vauhti sellaisena, ettei eturengas pääse karkaamaan alta.

J

Täälläpäs tulee jo varsin pro vinkkejä aloittelijalle.

Jos soralla ajaminen on vielä niin vierasta, ettei ajeta takarengas sladissa ja ajetaan isompia sorateitä niin kannattaa keskittyä ihan perusjuttuihin.

Persettä on hyvä pitää penkissä, jalkoja hyvä pitää tapeilla, ajoasento 'normaalina' eli ei polvi ulkona mutkissa kuten asfalttimopolla, ennen mutkaa vauhtia reilusti pois ja mutkasta ulos kiihdytyksessä takarengas sladiin. Aluksi kaasun availua voi harjoitella vaikkapa ihan suorilla, sitten mutkien loppuvaiheissa ja kun kokemusta tulee niin sladin voi aloittaa aina vain aikaisemmin.

Kannattaa myös muistaa, että sorateiden koostumus ja sitä myöten ominaisuudet vaihtelevat paljon. Toisinaan tie on pitävää, joskus liukasta ja joskus pehmeää. Jarruttamista erilaisilla pinnoilla kannattaa myös treenata, erityisesti takajarrun käyttö on soralla paljon olennaisempaa kuin asfaltilla.

Mä ajelen aika ison osan ajoistani katurenkailla ja niillä sorateiden koluaminen on tekniikaltaan samanalista kuin nappularenkaillakin. Pitoa on toki vähemmän, varsinkin eturengas karkaa helpommin alta ja se tulee huomioida mutkiin ajettaessa.

Muutamien asfalttivuosien jälkeen tuo roikkuminen on mulla ainakin pahasti vielä päällä. Helpotti huomattavasti noita pikkusladien korjailuita kun tajus istua pyörän "päällä" vaikka kanttaakin.

Tätä amatöörii on opastettu että oikein pehmeällä tai rompolisoralla painoa taakse ja pientä vetoa päälle ni menee tasasemmin.
Ja sitten ku vauhtii kertyy liikaa ni omasta mielestäni on helpompi jarruttaa kerralla reilusti kuin vähitellen.

Itse tykkään jarruttaa soralla kovaa ajaessa vain moottorilla ja lisätä jarruvoimaa takajarrulla. Jos tuntuu että menee pitkäksi niin etujarrulla saa tilanteen pelastettua. Niin kauan kuin ei ole pahassa maastossa mielestäni paino on hyvä olla uloimmalla jalkatapilla kun taas ahtailla poluilla on helppo ohjata jaloilla painoa siirtämällä. Mutta tässä tapauksessahan oli kyse soratiestä eli ei mistään möyrinnästä.

Jalan käytöstä olen itse päätynyt siihen että paino on tarpeen mukaan joko sisäjalalla, ulkojalalla tai sitten molemmilla.

Paino sisäjalalla
Sisäjalalla saa perän 'sortamaan' (ei ole vielä oikea sladi) kevyesti ja pyörä kääntyy paremmin. Saman efektin voi saada aikaan antamalla lisää hanaa, mutta silloin voi vaarana olla vauhdin kiihtyminen liikaa ja joissain tapauksissa kaasulla aikaan saadut reaktiot pyörän liikkeissä ovat turhan äkkinäisiä.

Paino ulkojalalla
Jos perä tuntuu karkaavan liiaksi, niin ulkojalalla voi yrittää hillitä sladin leveyttä. Ulkojalkaa käytän usein mutkan loppuvaiheessa kun siirrytään suoralle ja sladi on tapettava pois että voi kiihdyttää tehokkaasti.

Paino molemmilla jaloilla
Joillakin sorapohjilla (esim. kuulalaakeri tai epätasainen alusta) tuntuu itsellä homma menevän parhaiten kun paino on molemmilla jaloilla. Koska en yhdellä jalalla jaksa nousta penkistä, on käytettävä molempia jalkoja. Tuossa ei välttämättä nousta seisomaan, mutta perse on millin verran irti penkistä. Tällöin painopiste on alempana kuin seistessä, mutta kuskin tukipiste mahdollisimman alhaalla.

Asioita joita ET normaalisti halua tehdä kesken mutkan:
- Vapauttaa etujarru
- Jarruttaa etujarrulla
- Vaihtaa vaihdetta
- Siirtyä moottorijarrutukselta vedolle

Nuo kaikki asiat heikentävät etupyörän pitoa ja vievät huomiota pois varsinaisesta suorituksesta, mikä ei luonnollisesti ole hyvä juttu kesken kurvin. Täällä on useampi jo antanutkin ohjeen että kannattaa hidastaa kunnolla ennen mutkaa ja ajaa se läpi kiihdyttäen. Kun niin toimit, niin nuo ongelmalliset asiat jäävät automaattisesti pois.