Itse olen aina tykännyt että pidon vastakohta hallitsee ajamista. Jatkuva ja eriasteinen luisto on luonteva ja rento etenemistapa. Pidolla pysytteleminen sisältää likaa riskejä luo epävarmuutta elämään.
Luonnevika, asennevamma tai laiskuus opetella uutta teki minut näin rajoitteiseksi, mutta en halua siitä parantua.
Itse en koskaan ole oivaltanut rata-ajon saloja vaikka sain siihen ammattiapuakin.
Hyvän ystäväni, edesmenneen moninkertaisen RR:n Suomenmestarin kanssa vietin paljon aikaa aiheen parissa, mutta en silloin(kaan) tajunnut mistään asfalttihommista mitään.
"Kun se nopein ajolinja on löytynyt, toistetaan maaliin asti sitä", on ainoa oppi mikä häneltä jäi mieleeni. Mutta mistä olisi löytynyt se ajolinja?
Joo.. Ne nahkapukuhemmot oli niin erilaisia silloinkin kuin me kuraukot.
Vaikka kyllä hänelläkin oli myös rupulikumivehkeitä. Muun muassa DR Big.
