Se jäi vielä eiliseltä kertomatta, että Kittilästä lähdin tyhjän puurekan peesiin ja olikin hyväkulkuinen Scania. Liekö puolalaisten virittämä rajoitin, mutta GPS:n mukaan se kulki sataa. Kyyti olisi piisannut mulle ihan hyvin ja porotkin rekan edestä kaikkosivat sopivasti, mutta ajoin kuitenkin ennen Kiistalaa edelle, ettei tarvitse sorapätkällä ajaa pölyssä. Sänky oli hyvä ja huone rauhallinen, mutta vähän huonosti tuli taas nukuttua. Viiden jälkeen kyllästyin ja aloin lueskella uutisia aamupalaa odotellessa. Puoli seitsemän jälkeen aamupalalla oli jo hotellissa yöpyviä työmiehiä. Sama rouva alle kouluikäisen tyttönsä kanssa, joka oli työvuorossa illalla, oli laittanut myös aamupalan ja tyttökin oli jo jalkeilla. Aurinko paistoi ja lämpöä 12 astetta, puoli kahdeksalta matkaan. En taaskaan malttanut olla käymättä Kaunispäällä, vaikka ajattelin ensin ajaa ohi. Pöristelin samaa kyytiä Vuotsoon jossa tankkasin. Kauppa ei ollut vielä auki. Lokka-Mäntypääntie oli hyvässä kunnossa. Pari autoa tuli vastaan. Lokan jälkeen ei muita kulkijoita näkynytkään, ennen kuin Naruskajärven lähellä. Ennen Lokkaa ajoin patotielle ja pidin evästauon. Lämpötila oli noussut 15:een joten fleece jouti välistä pois.
Lokasta jatkoin kohti itää ja tarkoitus oli ajaa Niekalle lyhintä reittiä. Garmin ei kuitenkaan tiennyt, enkä minäkään, että
Ylä-Kairin silta oli purettu jo vuosia sitten. Niinpä jouduin kiltisti palaamaan muutaman kilometrin takaisin ja ajamaan Kairijoen kautta TET-reittiä että pääsin Kairijoesta yli. Kairijoen Eräkeskus oli kiinni. Vähän ennen Niekkaa mchuurre soitteli kuulumisia. Metsätiet olivat pääosin hyvässä kunnossa ja puomit auki, mutta paikoin varjopaikoissa oli vielä pinta märkä ja pehmeä. Pehmeissä paikoissa sai olla tarkkana, sillä alla oli routa jonka pinta ei välttämättä ollut tasainen. Niekan tiellä oli muutama melko pehmeä paikka, mutta hyvin pääsi täyteen lastatulla Gessullakin ylös. Sää oli muuten kaunis ja lämmin, +16, mutta tuuleskeli. Rakennuksista sai kuitenkin hyvän tuulensuojan, joten pidin pitkän kuvaus- ja evästauon. Niekalta palasin ensin samoja jälkiä takaisin, oikaisten sitten Paasintien kautta suoraan Ruuvaojalle josta Korvatunturintietä Tulppioon. Tulppiossakaan ei ollut ketään ja paikka oli kiinni. Kävin katsomassa Samperin veturia ja jatkoin sitten TET-reittiä kohti Tuntsaa. Värriöjoentie oli paikoin pinnasta pehmeä, mutta hyvin pääsi sitäkin ajamaan. Jossakin kohtaa näytti taustapeilistä vilahtavan joku ajovalo, mutta vain kerran.
Värriöjoen sillanpielessä oli tulipaikka, jossa pidin tauon ja söin loput eväät. Vähän ennen Naruskajärveä oli
puomi kiinni, toisella puolella odotti Bemarin katumaasturi. Liekö soitellut jostakin avainta puomiin. Naruskajärven rannalla oli useita mökkejä. Puomin pääsi hyvin kiertämään ojan kautta, joten en jäänyt sitten juttusille, vaan ajelin Tuntsalle. Tuntsan Pubissakaan ei näkynyt ketään, kotiväki ilmeisesti oli kotona, mutta en kysellyt kahvinkeittoon, vaan jatkoin kohti Naruskaa. Naruskantiellä näkyi jo vähän enemmän liikennettä - muutaman auton verran. Mukkalassa kuvasin Salpalinjan (?) panssariesteet ja jatkoin sitten Savukoskelle tankille. Niekan ja Tulppion lenkin kanssa Vuotsosta kertyi matkaa noin 340 km, eli sen verran on syytä olla toimintasädettä Itäkairaan. Sallaan olisi ollut parikymmentä kilometriä vähemmän.
Tankille ajoi heti kohta perään musta 660 Tenere Hollannin kilvissä. Jutellessa paljastui, että se olikin tämä Tenere, jonka näin eilen Pokassa tankilla. Kaveri oli ajanut TET-reittiä Pomokairan poikki ja oli kuulemma ollut monin paikoin tosi pehmeää, oli jäänyt kiinnikin välillä. Jatkoi sitten tänään TET-reittiä, eli ilmeisesti se oli siis hollantilaisen ajovalo, joka Värriöjoentiellä vilahti peilissäni. Kyseli minulta jatkosuunnitelmia TET-reitin suhteen etelään, mutta en osannut siinä muuten auttaa kuin kertomalla mistä saa bensaa (Salla, Ruka, Kuusamo, Hossa). Salesta ruokakassi mukaan. Samperin Savotta oli sesonkien välissä säästöliekillä. Avaimen sai oven vierestä numerolukollisesta boksista ja aamupala on jääkaapissa. Saunan sai lämmittää itse. Saunan lämpiämistä odotellessa kävin kävelylenkin kylällä. Tai ei se oikeastaan lenkki ollut. Täällä ei eksy, yhtä tietä kylälle ja samaa takaisin. Parkkeerasin pyörän röyhkeästi ihan oven viereen lipan alle. Huomenna luultavasti sataa, joten on mukava saada pyörä pakattua sateensuojassa. Ajaessa sade ei haittaa, Rukka pitää kuivana kyllä. Yhteen mökkiin tuli nuoripari ja vastapäisessä huoneessa on eläkeläispariskunta. Hiljaista on Itäkairassa. Aamulla kotia kohti.
